Suomen työväen vallankumous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen työväen kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen työväen kapina tapahtui 28.1.1918. Työväellä oli kapinan myötä valta pääkaupungissa sekä laajoilla alueilla Suomea kevään 1918.

Kansanvaltuuskunta perustettiin 28. tammikuuta 1918, ja se asettui johtamaan samana aamuna aloitettua kapinaa.[1] Kansanvaltuuskunnan perustamisesta tiedotettiin Työmies-lehdessä 29. tammikuuta julkaistussa julistuksessa, jossa myös nimettiin kansanvaltuutetut ja selostettiin lyhyesti punaisen hallituksen keskeisimmät ohjelmalliset tavoitteet.[2][3][4] Kansanvaltuuskunta otti jo ensimmäisenä päivänään käyttöönsä Senaatintalon Helsingissä (nykyinen Valtioneuvoston linna).[5]

"Olemme tänään päättäneet ehdottaa Suomen työväelle, että kun kansan vihan ansainnut senaatti on kukistunut, asetetaan maan vallankumoushallitukseksi Suomen Kansanvaltuuskunta sekä Työväen Pääneuvosto sen toimintaa valvomaan ja yhdessä sen kanssa maan hallitusasioita toistaiseksi hoitamaan, kunnes Suomen työtätekevä kansa toisin päättää."[6]

"Suomen porvarien hallitus astui julkeasti taantumuksellisen valtiokaappauksen tielle. Nyt on Suomen työväenluokka vuorostaan käyttävä vallankumouksen oikeuttaan, yhteiskunnallisen edistyksen palvelukseen." [7]

Punainen hallinto lakkautti ensi töikseen kaikki "vastavallankumoukselliset sanomalehdet[8], pääkaupungissa jo 28. tammikuuta ja muissa kaupungeissa seuraavina päivinä. Kansanvaltuuskunta vahvisti 2. helmikuuta ”vastavallankumouksellisen” lehdistön olevan ”toistaiseksi” lakkautettu. Tämän jälkeen saivat ilmestyä vain sosialidemokraattisen puolueen ja kristillisen työväenliikkeen lehdet.

Kansanvaltuuskunta otti sisällissodan alussa vallan syrjäyttämällä porvarillisen Svinhufvudin senaatin ja eduskunnan, minkä jälkeen se antoi itse lakeja ja asetuksia. Kansanvaltuuskunnan ohella toimi myös eduskuntaa vastannut Työväen pääneuvosto.

Työväenhallitus teki mm. päätöksiä kuolemanrangaistuksen kumoamisesta sekä torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta maanomistajista riippumattomiksi.[9]

Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä solmitun Brest-Litovskin rauhansopimuksen myötä Suomen työläisten kapinan onnistumisedellytykset kuihtuivat. Neuvosto-Venäjän johtaja Lenin sitoutui rauhansopimuksessa vetämään venäläiset sotajoukot pois Suomen alueelta, mikä merkitsi lopun alkua suomalaisten sosialistien kapinalle. Kapinayrityksen epäonnistumisen sinetöi saksalaisten sotilaiden maihinnousu ja Saksan Itämeren divisioonan sotilaallinen tuki Suomen valkoiselle armeijalle Helsingin valtauksessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rinta-Tassi 1986, s. 104.
  2. Suomen asetuskokoelma 1918. (Punaisten julkaisemat numerot) N:o 10 (ensimmäinen)
  3. Rinta-Tassi 1986, s. 104–106, 118.
  4. Piilonen 1993, s. 498–499.
  5. Rinta-Tassi 1986, s. 158–159.
  6. Suomen asetuskokoelma 1918
  7. Suomen Kansanvaltuuskunnan Julistus
  8. Suomen asetuskokoelma 1918
  9. Suomen asetuskokoelma 1918