Paavo Tiilikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paavo Herman Tiilikainen (12. heinäkuuta 1923 Ruokolahti15. huhtikuuta 2007 Imatra) oli suomalainen SDP:tä edustanut poliitikko. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1970–1979. Hän oli Miettusen II hallituksen sisäasiainministeri vuosina 1975–1976.[1]

Tiilikainen sai kaupunkineuvoksen arvonimen vuonna 1983.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiilikainen työskenteli lautatarhatyömiehenä Ruokolahdella ja Imatralla vuosina 1944–1956, minkä jälkeen hän toimi vuoteen 1968 asti Kansaneläkelaitoksen piiriasiamiehenä Imatralla. Vuosina 1948–1950 ja 1954–1984 Tiilikainen oli Imatran kauppalan- ja kaupunginvaltuuston jäsen sekä jäsen kauppalan- ja kaupunginhallituksessa. Vuosina 1963–1969 hän oli SDP:n puoluetoimikunnan jäsen. Vuonna 1996 hänestä tuli SDP:n kunniajäsen.

Eduskuntaan Tiilikainen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1970 vaaleissa Kymen vaalipiiristä. Hänet valittiin jatkokausille vuosien 1972 ja 1975 vaaleissa. Tiilikainen toimi eduskunnassa yhteensä yhdeksän vuotta vuoteen 1979 saakka. Vuosina 1973–1975 hän oli SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Marraskuusta 1975 syyskuuhun 1976 Tiilikainen toimi sisäasiainministerinä Martti Miettusen II hallituksessa, niin sanotussa hätätilahallituksessa. Tiilikainen oli presidentin valitsijamies vuoden 1978 vaalissa.

Vuodesta 1977 vuoteen 1983, jolloin hän siirtyi eläkkeelle, hänellä oli henkilöstöpalvelupäällikön virka Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtailla Imatralla.

Tiilikainen oli sotilasarvoltaan alikersantti. Jatkosodan aikana hän palveli Rukajärven rintamalla.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiilikainen oli naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Paavo Tiilikainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Heikki Koski
Suomen sisäasiainministeri
19751976
Seuraaja:
Eino Uusitalo