Eduskuntavaalit 1970

Suomen eduskuntavaalit 1970

15.–16. maaliskuuta 1970

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön Äänestysprosentti 82,2 % 2,7 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Rafael Paasio Juha Rihtniemi Johannes Virolainen Puolue Sosiaalidemokraatit Kokoomus Keskustapuolue Johtaja alkaen 1963 1965 1964 Viime vaalit 55 paikkaa, 27,23 % 26 paikkaa, 13,8 % 49 paikkaa, 21,2 % Saadut paikat 52 37 36 Paikkojen muutos 3 11 13 Äänet 594 185 457 582 434 150 Kannatus 23,43 % 18,05 % 17,12 % Muutos 3,8 %-yks. 4,3 %-yks. 4,1 %-yks.   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Ele Alenius Veikko Vennamo Jan-Magnus Jansson Puolue SKDL SMP Ruotsalainen kansanpuolue Johtaja alkaen 1967 1959 1966 Viime vaalit 41 paikkaa, 21,2 % 1 paikka, 1,0 % 11 paikkaa, 5,3 % Saadut paikat 36 18 11 Paikkojen muutos 5 17 0 Äänet 420 556 265 939 135 465 Kannatus 16,58 % 10,49 % 5,34 % Muutos 4,6 %-yks. 9,5 %-yks. 0,4 %-yks.   Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue   Johtaja Pekka Tarjanne Eino Sares Puolue Liberaalit Suomen Kristillinen Liitto Johtaja alkaen 1968 1967 Viime vaalit 9 paikkaa, 6,47 % 0 paikkaa, 0,45 % Saadut paikat 8 1 Paikkojen muutos 1 1 Äänet 150 823 28 547 Kannatus 5,95 % 1,13 % Muutos 0,5 %-yks. 0,7 %-yks.

Pääministeri ennen vaaleja Mauno Koivisto Sosiaalidemokraatit Uusi pääministeri Teuvo Aura Virkamieshallitus

Suomen 25. eduskuntavaalit järjestettiin 15.–16. maaliskuuta 1970. Vaalien jälkeen muodostettiin Karjalaisen II hallitus, jota seurasi Auran II hallitus ja Paasion II hallitus.

Protestivaalit

Vuoden 1970 eduskuntavaaleja on kutsuttu protestivaaleiksi, mihin vaikutti kaksi toisistaan riippumatonta ajan ilmiötä, nuorisoradikalismi ja yhteiskunnan rakennemuutos.

Toisaalta porvaristo toi julki kyllästymisensä virkanimitysten politisoitumiseen ja poliittisen ilmaston yleiseen vasemmistolaistumiseen, jota olivat ruokkineet perinteisiä arvoja, varsinkin uskontoa ja isänmaallisuutta ravistelleet opiskelijaradikalismi (muun muassa Teiniliitto) ja niin sanottu ”Reporadio”. Koiviston hallituksen opetusministeri Johannes Virolainen asettui näkyvästi tukemaan radikaaliopiskelijoiden korkeakoulujen hallintoon ajamaa niin sanottua mies ja ääni -periaatetta, jota poliittinen oikeisto vastusti voimakkaasti ja jonka se saikin torjutuksi juuri vaalien edellä. Nämä ilmiöt toivat vaalivoiton Kokoomukselle, josta tuli – vaikkakin äärimmäisen niukasti – suurin porvaripuolue ensimmäisen kerran historiansa aikana, ja läpimurron uudelle poliittiselle tulokkaalle Suomen Kristilliselle Liitolle (nyk. Kristillisdemokraatit).

Toisaalta etenkin maaseutuäänestäjät esittivät vastalauseensa Paasion ja Koiviston hallitusten ajamalle kovalle rakennemuutospolitiikalle. Juuri ennen vaaleja oli hyväksytty lait lehmien teurastuspalkkioista ja peltojen "paketoinnista" eli viljelemättä jättämisestä, millä pyrittiin ratkaisemaan maatalouden ylituotanto-ongelma; tuolloin puhuttiin yleisesti "voi- ja viljavuorista". Raju rakennemuutos aiheutti etenkin Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa suuren työttömyyden, mistä seurasi suoranainen maaltapako, monien maatilojen autioituminen, muuttoliike lähiöihin suurten Etelä-Suomen kaupunkien liepeille ja voimakas siirtolaisuus Ruotsiin. Tämä ilmiö koitui erityisesti Veikko Vennamon johtaman Suomen maaseudun puolueen hyväksi ja sen hätkähdyttävä nousu yhden miehen eduskuntaryhmästä keskisuureksi puolueeksi olikin vaalien leimallisin piirre. Tärkeä rooli SMP:n menestyksessä oli maaseutuäänestäjiin vedonneella kansanomaisella puoluesihteerillä Eino Poutiaisella.

Yleisradion vaali-iltana lähettämä tulosilta muistetaan pieleen menneestä tulosennusteesta, sen aikaisten tietokoneiden rajallisen keskusmuistin takia tulosennusteohjelmistoon ei pystytty Suomen maaseudun puolueelle varaamaan kaksinumeroista paikkaennustetta jonka seurauksena tietokone ennusti SMP:lle vain yhdeksää kansanedustajapaikkaa.

Kansanedustajat

Näissä vaaleissa edustajien vaihtuvuus oli poikkeuksellisen suurta. Toinen huomiota herättävä piirre oli, että kansanedustajien keski-ikä aleni tuntuvasti. Tämä johtui siitä, että ns. suuret ikäluokat olivat päättyneen vaalikauden aikana saavuttaneet äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Lisäksi äänioikeusikäraja oli edellisten vaalien jälkeen alennettu 21 vuodesta 20 vuoteen. Eduskuntaan päässeiden joukossa olikin paljon alle 30-vuotiaita.

Eduskuntaan nousseita uusia kansanedustajia olivat mm. Matti Ahde, Ralf Friberg, Tellervo M. Koivisto, Kaisa Raatikainen, Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist ja Erkki Tuomioja (SDP), Elsi Hetemäki-Olander, Harri Holkeri, Eeva Kauppi, Pertti Salolainen, Ilkka Suominen, Niilo Tarvajärvi ja Juha Vikatmaa (Kok.), Ahti Pekkala, Matti Ruokola, Taisto Tähkämaa ja Paavo Väyrynen (Kesk.), Anna-Liisa Jokinen, Matti Järvenpää, Niilo Koskenniemi ja Terho Pursiainen (SKDL), Heikki Kainulainen, J. Juhani Kortesalmi, Eino Poutiainen, Olavi Tupamäki ja Mikko Vainio (SMP), Pär Stenbäck (RKP), Pekka Tarjanne (LKP), sekä Raino Westerholm (SKL). Alle 25-vuotiaita näistä oli viisi: Ahde, Sundqvist, Tuomioja, Väyrynen ja Pursiainen.

Eduskuntapaikastaan luopuivat mm. Kokoomuksen Margit Borg-Sundman ja Niilo Kosola, SDP:n Artturi Koskinen ja L.A. Puntila, Keskustan Leo Häppölä, Matti Kekkonen, Atte Pakkanen, Wiljam Sarjala ja Kustaa Tiitu, SKDL:n Antti Kinnunen, RKP:n Magnus Kull ja Torsten Nordström, sekä Liberaalien Irma Karvikko ja Armas Leinonen. Putoajia taas olivat SDP:n Voitto Hellsten, Kaarlo af Heurlin, Väinö Leskinen, Eino Raunio ja Arvo Salo, Keskustan Mauno Jussila, Kerttu Saalasti, Veikko Savela, V. J. Sukselainen ja Juho Tenhiälä, SKDL:n Georg Backlund, Toivo Friman, Kaino Haapanen, Aarne Saarinen, Leo Suonpää ja Eino Tainio, Liberaalien E. J. Paavola ja Tuure Salo, sekä TPSL:n koko eduskuntaryhmä.

Vaalien tulos, ennen kaikkea SMP:n menestys, oli järkytys presidentti Urho Kekkoselle, joka kieltäytyi jyrkästi hyväksymästä Kokoomusta ja SMP:tä hallitukseen vedoten ulkopoliittisiin syihin. Kun Koiviston hallitus jätti paikkansa, uutta poliittista hallitusta ei saatu muodostetuksi ja tilalle nimitettiin toukokuun puolivälissä Teuvo Auran "vapaapalokunnaksi" kutsuttu virkamieshallitus. Vasta heinäkuussa Ahti Karjalainen sai kootuksi uuden enemmistöhallituksen.

Vaalien jälkeen eduskunta joutui ennenkokemattoman pulman eteen, kun ilmeni, että eräät nuoret mieskansanedustajat eivät olleet valituiksi tullessaan vielä suorittaneet asevelvollisuuttaan. Valtiopäiväjärjestyksen siihenastisen sanamuodon mukaan vakinaisessa palveluksessa olevaa sotilasta ei voitu valita kansanedustajaksi, ja nämä nuoret edustajat olisivat menettäneet paikkansa varusmiespalveluksensa ajaksi varamiehilleen. Pulmasta selvittiin muuttamalla valtiopäiväjärjestystä siten, ettei armeijaan joutuvan kansanedustajan toimi katkea asepalveluksen vuoksi ja että myös varusmies voi asettua ehdokkaaksi vaaleissa.

Muutoksia eduskunnan kokoonpanossa

SDP:n kansanedustaja Antero Väyrynen kuoli elokuussa 1970 ja hänen tilalleen tuli liikennöitsijä Ville Tikkanen. Kokoomuksen Juha Rihtniemi kuoli tammikuussa 1971 ja hänen tilalleen tuli lääketieteen lisensiaatti Anna-Kaarina Aalto. SDP:n Eero Laine kuoli toukokuussa 1971 ja hänen tilalleen tuli kansalaiskoulunopettaja Mauno Forsman. Keskustan Artturi Jämsén siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi kesäkuun alussa 1971 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli agronomi, maatalous- ja metsätieteen maisteri Mauno Pohjonen. Tikkanen ja Pohjonen olivat pudonneet eduskunnasta kevään 1970 vaaleissa ja palasivat näin kansanedustajiksi.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus	82,2 %	−2,7

Eduskuntavaalien vaalitulospalvelu 1970, vaalituloslähetys Yleisradion televisiostudiossa.

Puolue		Edustajat		Äänet
				Osuus		Lukumäärä
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	52	−3	23,43 %	−3,8	594 185	−51 154
	Kansallinen Kokoomus	37	+11	18,05 %	+4,3	457 582	+130 654
	Keskustapuolue	36	−13	17,12 %	−4,1	434 150	−68 897
	Suomen Kansan Demokraattinen Liitto	36	−5	16,58 %	−4,6	420 556	−81 818
	Suomen Maaseudun Puolue	18	+17	10,49 %	+9,5	265 939	+241 588
	Liberaalinen Kansanpuolue	8	−1	5,95 %	−0,5	150 823	−2 436
	Ruotsalainen kansanpuolue	11	--	5,34 %	−0,4	135 465	+633
	Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto		−7	1,40 %	−1,2	35 453	−25 821
	Suomen Kristillinen Liitto	1	+1	1,13 %	+0,7	28 547	+17 901
	Åländsk Samling	1	--	0,35 %	+0,1	8 971	+1 853
	Yrittäjäpuolue (Lapin piirijärjestö)			0,01 %	–	248	–
	Muut			0,15 %	–	3 863	–
	Yhteensä	200		100 %		2 535 782	+165 736
Lähde: Tilastokeskus 2004; Yrittäjäpuolueen äänimäärä vain painetussa versiossa

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat

sija	ehdokas	puolue	äänet
1	Raimo Ilaskivi	Kok.	20 855
2	Pertti Salolainen	Kok.	19 641
3	Kalevi Sorsa	SDP	17 312
4	Veikko Vennamo	SMP	14 439
5	Juha Rihtniemi	Kok.	13 886
6	Georg C. Ehrnrooth	RKP	13 715
7	Harri Holkeri	Kok.	12 524
8	Paavo Aitio	SKDL	12 164
9	Carl Olof Tallgren	RKP	11 687
10	Juha Vikatmaa	Kok.	11 324
Lähde: Tilastokeskus

Valitut kansanedustajat vaalipiireittäin ja puolueittain

Vaalipiiri	SDP	Kok.	Kesk.	SKDL	SMP	RKP	LKP	SKL	Yhteensä
Helsingin kaupunki	6	7	–	4	–	3	2	–	22
Uudenmaan lääni	7	3	2	3	1	3	1	–	20
Turun lääni, etelä	4	3	2	4	1	1	1	–	16
Turun lääni, pohjoinen	4	2	2	3	1	–	1	–	13
Ahvenanmaan maakunta	–	–	–	–	–	1	–	–	1
Hämeen lääni, etelä	5	4	2	2	1	–	–	–	14
Hämeen lääni, pohjoinen	4	4	1	3	1	–	–	–	13
Kymen lääni	6	3	2	1	1	–	1	1	15
Mikkelin lääni	3	1	4	1	1	–	–	–	10
Pohjois-Karjalan lääni	2	1	2	1	2	–	–	–	8
Kuopion lääni	2	2	3	2	2	–	–	–	11
Keski-Suomen lääni	3	2	3	2	1	–	–	–	11
Vaasan lääni	3	3	4	2	2	4	1	–	19
Oulun lääni	2	1	6	5	3	–	1	–	18
Lapin lääni	1	1	3	3	1	–	–	–	9
Yhteensä	52	37	36	36	18	12	8	1	200

Aiheesta muualla

• Vaalit 1970: Unohdetun kansan protesti (Yleisradion Elävä arkisto)
• Doria.fi − Eduskuntavaalit 1970, tilastokeskuksen julkaisu