Ralf Friberg
| Ralf Friberg | |
|---|---|
Ralf Friberg vuonna 1968. |
|
| Kansanedustaja | |
|
23.3.1970–23.3.1979
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Helsinki |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1936 Helsinki |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 2026 (89 vuotta) Raasepori |
| Ammatti | suurlähettiläs, toimittaja |
Ralf Hjalmar Mikael Friberg (17. huhtikuuta 1936 Helsinki – 13. maaliskuuta 2026 Raasepori[1]) oli suomenruotsalainen toimittaja, suurlähettiläs ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fribergin vanhemmat olivat vääpeli Rudolf Mikael Friberg ja libristi Astrid Ingeborg Tuominen.[2] Hän pääsi ylioppilaaksi 1955 ja suoritti Helsingin yliopistossa valtiotieteen kandidaatin tutkinnon 1964. Friberg oli 1950-luvun lopulla toimittajana Västra Nyland-, Östra Nyland- ja Vasabladet-lehdissä. Östra Nylandissa hän toimi kaikkien aikojen nuorimpana suomalaisen sanomalehden päätoimittajana.
Friberg toimi Hufvudstadsbladetin eduskunta- ja työmarkkinatoimittajana 1959–1963, ulkoasiainministeriön sanomalehtiasiaintoimiston tiedotussihteerinä 1963–1965 ja Yleisradion uutispäällikkönä 1965–1970. 1970-luvulla hän oli Svenska social- och kommunalhögskolanin lehtorina 1972–1979 ja puolustusministeriön maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan pääsihteerinä 1979–1980.
1980-luvulla Friberg toimi Pohjoismaiden ministerineuvoston tiedotuspäällikkönä Oslossa 1980–1982, lehdistöneuvoksena Suomen Tukholman-suurlähetystössä 1982–1984 sekä ulkoministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston neuvottelevana virkamiehenä ja osastopäällikkönä 1988–1992. Hän oli myös välillä päätoimittajana Iltalehdessä 1984–1987 ja Finnish Business Report -lehdessä 1987–1988. 1990-luvulla Friberg toimi Suomen suurlähettiläänä Ateenassa 1992–1995 ja Kööpenhaminassa 1995–2001.
Friberg oli SDP:n kansanedustajana 1970–1979 Helsingin kaupungin vaalipiiristä. Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1968 ja 1978 presidentinvaaleissa sekä jäsenenä Helsingin kaupunginvaltuustossa 1965 ja Suomenruotsalaisten kansankäräjillä 1964–1975. Friberg oli mukana parlamentaarisessa puolustuskomiteassa 1971 ja 1975 sekä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnassa 1972–1979.
Jäätyään eläkkeelle vuonna 2001 Friberg muutti – osin Jörn Donnerin innostamana – Tammisaareen ja osallistui siellä kunnallispolitiikkaan muun muassa kaupunginvaltuuston jäsenenä (SDP) sekä kirjoitti kolumneja.[3]
Friberg käänsi ruotsiksi muun muassa Paavo Haavikon ja Matti Yrjänä Joensuun teoksia.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Friberg oli naimisissa vuodesta 1956 Senny Britt-Marie Liewendahlin kanssa. Heillä on kaksi lasta, poika ja tytär.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ralf Friberg Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Friberg, Ralf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pekonen, Anu: Toimittaja, suurlähettiläs ja entinen SDP:n kansanedustaja Ralf Friberg on kuollut Yle Uutiset. 13.3.2026. Viitattu 13.3.2026.
- 1 2 Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 116–117. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Westerlund, Tommy: Ralf Friberg var journalist, politiker och ambassadör. Hufvudstadsbladet, 14.3.2026, s. 22. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Vem och vad 1996, s. 121–122. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johansson, Rolf: Friberg, Ralf (1936–2026). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Mauno Saari |
Iltalehden päätoimittaja 1984–1987 |
Seuraaja: Veli-Antti Savolainen |