Niilo Kosola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Niilo Vilho Kosola (22. helmikuuta 1911 Lapua15. maaliskuuta 1996 Lapua) oli suomalainen, Kansallista Kokoomusta edustanut poliitikko.

Kosola kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1930. Siviiliammatiltaan Kosola oli maanviljelijä kotipaikkakunnallaan Lapualla vuodesta 1936. Agronomiksi hän oli valmistunut vuonna 1937. Kosola toimi myös sihteerinä ja neuvojana Etelä-Pohjanmaan hevosjalostusliiton palveluksessa 1930-luvulta 1950-luvulle.[1]

Ensimmäisen kerran Kosola valittiin eduskuntaan vuoden 1951 vaaleissa Vaasan läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hänet valittiin kansanedustajaksi yhteensä viisissä vaaleissa, kolme kertaa Vaasan läänin pohjoisesta vaalipiiristä ja kaksi kertaa Vaasan läänin vaalipiiristä. Valtiopäivillä 1964–1965 Kosola oli eduskunnan toinen varapuhemies. Hän toimi kansanedustajana vuoteen 1970.[1]

Kosola aiheutti yhdessä puoluetoverinsa Tuure Junnilan ja Maalaisliiton Lauri Sollan kanssa ns. tulitikkuäänestyksellä vuoden 1954 eniten huomiota herättäneen eduskuntaskandaalin. Helmikuun 12. ja 13. päivien välisen yön kestäneessä täysistunnossa, äänestettäessä SKDL:n budjetin sosiaalimenoihin tekemistä lukuisista muutosesityksistä kolmikko kiilasi tulitikulla äänestysnappinsa näyttämään jatkuvasti ei-ääntä, jolloin he saattoivat poistua istuntosalista eduskunnan kahvilaan kyllästyttyään "äänestysmaratoniin".[2] Puhemies K.-A. Fagerholm antoi Kosolalle, Junnilalle ja Sollalle tapauksen johdosta nuhteet ja varoituksen.[3]

Kosola toimi ministerinä elokuusta 1958 tammikuuhun 1959, yhteensä 138 päivän ajan, K.-A. Fagerholmin III hallituksessa,[4] joka tunnetaan myös nimellä yöpakkashallitus. Kosola oli ministeri maatalousministeriössä eli II maatalousministeri.[1]

Kosola toimi kolmesti presidentin valitsijamiehenä, vuosina 1956, 1962 ja 1968. Hän toimi poliittisella urallaan myös kokoomuksen varapuheenjohtajana ja piirijärjestönsä puheenjohtajana.[1] Urho Kekkosen oman arvion mukaan Kosola antoi ratkaisevan äänen vuoden 1956 presidentinvaalissa, jonka Kekkonen voitti valitsijamiesäänin 151–149. Kekkosen mukaan Kosola oli näyttänyt hänelle vaalilippunsa.[5]

Niilo Kosola oli Vihtori Kosolan, Lapuan liikkeen johtajan poika. Hän meni naimisiin vuonna 1937 Ilma Inkeri Vennan kanssa.[1]

Kosolalle myönnettiin maanviljelysneuvoksen arvonimi vuonna 1977.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Niilo Kosola Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 1.9.2014.
  2. Junnila, Tuure: Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa, s. 140. Porvoo: WSOY, 1980.
  3. Blomstedt, Yrjö & Klinge, Matti (toim.): Paasikiven päiväkirjat, osa 2 (1949–1956), s. 402–403. Porvoo: WSOY, 1986.
  4. Niilo Kosola Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 1.9.2014.
  5. Tyrkkö, Maarit: Presidentti ja toimittaja, s. 491. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-40255-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]