Urho Saariaho

Urho Saariaho vuonna 1966.

Urho Jaakko Saariaho (27. marraskuuta 1911 Raahe – 18. syyskuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen kansanedustaja.

Urho Saariaho syntyi Raahessa. Vanhemmat olivat nahkatehtailija, kenkäkauppias Johan Petter (J.P., ”Hiipe”) Saariaho (1874–1960) ja Amalia Karolina, e. Närvälä (1872–1940). Esikoistytär Elmin jälkeen syntyi perheeseen kuusi poikaa, näistä neljäntenä Urho.

Urho Saariaho kävi koulunsa Raahessa. Hän keskeytti oppikoulun ja suoritti merkonomin tutkinnon Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa 1931. Hän kävi lukion loppuun yksityisesti ja kirjoitti ylioppilaaksi 1935. Saariaho säilytti tiiviit yhteydet synnyinkaupunkiinsa koko elämänsä ajan viettäen perheensä kanssa siellä kesälomansa, vuosina 1957–1981 oman perheensä kesähuvilassa.

Opintonsa päätettyään Urho Saariaho tuli 24-vuotiaana keväällä 1936 Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Myllykosken tehtaan palvelukseen kirjanpito-osastolle, jolta hänet samana syksynä siirrettiin lähetysosaston päälliköksi. Kielitaito koheni työnantajan kustantaman puolen vuoden intensiivisen Englantiin perehtymisjakson aikana alkuvuodesta 1939.

Urho Saariaho meni talvisodan alussa 1939 naimisiin niin ikään raahelaisen Rauha Kaarina Pekurin (1917–2008) kanssa. Lapsia heille syntyi vuosina 1941–1951 seitsemän: Elmi-Kaarina, Elina, alle vuoden ikäisenä kuollut Hannu, Olli, Jaakko, Mirja ja Elsi. Sotien jälkeen Saariaho nimitettiin yhtiön sosiaalipäälliköksi 1948. Yhtyneiden Paperitehtaiden jaossa vuonna 1951 jäi silloinen kansanedustaja Urho Saariaho Myllykosken paperitehdas Oy:n palvelukseen. Kansanedustajana hän oli 21 vuotta vuosina 1945–1966. Sosiaalineuvoksen arvo hänelle myönnettiin vuonna 1963.

Sosiaalineuvos Urho Saariaho jäi täysinpalvelleena eläkkeelle Myllykoski Oy:n palveluksesta 65-vuotiaana 30.11.1976. Hän muutti tämän jälkeen Kaarina-vaimonsa kanssa lasten perässä Helsinkiin. Urho Saariaho kuoli 69-vuotiaana äkilliseen sairauskohtaukseen syyskuussa 1981.

Urheiluharrastus

Urho Saariaho ansioitui sekä aktiiviurheilujana että urheilujohtajana järjestötehtävissä. Urheiluharrastus alkoi jo pikkupoikana Raahessa. Urho Saariaho osallistui paikallisissa, piirikunnallisissa tms. kilpailuissa tarvittaessa seuransa edustajana moniinkin eri lajeihin, mutta tärkeimmäksi hänelle muodostui seiväshyppy. Väärästä ”selkä rimaan päin” -ylitystyylistä huolimatta kova harjoitus vei hänet aina Suomen mestaruuteen 22-vuotiaana 1934 – tulos oli 380. Lisäksi hän saavutti useita toisia, kolmansia ja pistesijoja SM-kilpailuissa. Kymenlaakson piiriennätys 380 oli hänen nimissään 1937–1948. Saariaho oli puolustusvoimain mestari, Helsingin yliopiston kirjoilla ollessaan akateeminen mestari jne. Urho Saariaho oli monipuolinen urheilija menestyen seipään lisäksi yleisurheilussa monessa lajissa. Hän harrasti voimakkaasti myös jääpalloa.

Urho Saariaho toimi Raahe-aikanaan useita vuosia urheiluseura Raahen Vesan johtokunnassa. Yhtyneiden Paperitehtaiden henkilövalinnoissa kiinnitettiin 1930-luvun puolivälissä huomiota myös urheilusaavutuksiin. Urheilijanuorukainen Urho Saariahon ansiot tällä alalla vaikuttivatkin hänen ottamiseensa tehtaan palvelukseen.

Myllykoskella Urho Saariaho etsiytyi välittömästi urheilutoimintaan sekä aktiivina että organisaattorina. Hän hoiti urheiluseura Myllykosken Kilpaveikkojen puheenjohtajuutta 31 vuotta, Suomen voimistelu- ja urheiluliiton (SVUL) Kymenlaakson piirin puheenjohtajuutta 26 vuotta ja oli Suomen Urheiluliiton liittohallituksessa ja sen työ-valiokunnassa 12 vuotta. Kielitaitoinen Urho Saariaho toimi useasti Suomen yleisurheilumaajoukkueen johtajana ja mm. vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen järjestelytehtävissä. Ansioistaan hänelle myönnettiin lukuisia ansio-merkkejä, mm. Suomen urheilun kultainen ansioristi ja Helsingin olympiakisojen kultainen ansioristi. SVUL:n kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1967.

Vanhemmiten kuntolenkkeilijänä sosiaalineuvos Urho Saariaho korosti omakohtaisen kuntourheilun tärkeyttä sekä ruumiillisen kunnon että henkisen vireyden rakentajana.

Maanpuolustus

Urho Saariaho kuului suojeluskukuntaan Raahessa 1927–1936 ja Myllykoskella tästä eteenpäin. Asevelvollisuutensa hän suoritti Riihimäellä Viestipataljoona 2:ssa 1931–1932 ja Reserviupseerikoulun viestilinjalla, minkä päätyttyä Saariaho ylennettiin reservin vänrikiksi 1932. Urho Saariaho joutui lähtemään talvisotaan 28-vuotiaana joulukuussa 1939. Hänelle myönnettiin lyhyt vihkiloma samassa kuussa avioliiton solmimista varten Kaarina Pekurin kanssa. Talvisodassa vänrikki Saariaho toimi joukkueenjohtajana Viestipataljoonassa. Hänet ylennettiin luutnantiksi välirauhan alettua, toukokuussa 1940.

Kesäkuussa 1941 alkaneessa jatkosodassa Urho Saariahon joukko-osasto oli JR 25, Piikkirykmentti, joka operoi pää-asiassa Itä-Karjalassa Hän toimi viestijoukkueen johtajana heinäkuuhun 1943. Saariaho haavoittui tammikuun alussa 1942 jalkaan Hiisjärven taisteluissa ja oli sotasairaalassa kolme kuukautta. Luutnantti Saariaho oli oman toimensa ohella rykmentin valistusupseeri lokakuusta 1942. Tehtävä muutettiin päätoimiseksi heinäkuussa 1943, samaan aikaan kun Saariaho ylennettiin kapteeniksi. Asemasotavaiheessa rykmentti oli Seesjärvellä. Sodan loppuvaiheessa Piikkirykmentti osallistui Kannaksen torjuntataisteluihin: Kaukjärvi – Summa – Tali – Karisalmi – Ihantala. Näissä sotatoimissa Saariaho toimi taas kesäkuun lopulta alkaen viestiupseerina. Hänet kotiutettiin marraskuussa 1944.

Sodan jälkeen Urho Saariahon panos oli voimallinen myös Piikkirykmentin muistojen vaalimisessa, kun hän toimi 29 vuotta perinnetoimikunnan puheenjohtajana. Kouvolaan saatiin hänen toimestaan Piikin muistomerkki. Saariaho ylennettiin reservin majuriksi itsenäisyyspäivänä 1964. Hänelle myönnettiin 3. luokan vapauden risti (VR 3) 1942.

Urho Saariaho oli Sotainvalidien Veljesliiton Myllykosken – Ummeljoen osaston puheenjohtajana yli 30 vuotta ja Keskikymen Sotaveteraanien puheenjohtaja kymmenen vuotta.

Eduskunnassa

Kansa valitsi Suomen eduskuntaan yli sata uutta edustajaa kevään 1945 vaaleissa. Yhtenä heistä Urho Saariaho valittiin eduskuntaan 33-vuotiaana kokoomuksen ehdokaslistalta. Kuntonsa ylläpitämiseksi hän oli aktiivisesti mukana perustamassa Eduskunnan urheilukerhoa syksyllä 1945. Urho Saariaho ajoi siinä määrin vakuuttavasti vaalipiirinsä Kymenläänin asioita valtiollisella tasolla, että hänet valittiin kansanedustajaksi vaaleissa viidesti peräkkäin ensivalintansa jälkeen. ”Kansan-Urhon” tunnettuus perustui suurelta osin moninaiseen maakunnalliseen ja paikalliseen vaikuttamiseen. Viimeisen kerran hänet valittiin eduskuntaan vuoden 1962 vaaleissa.

Saariaho jäi ensimmäiselle varamiessijalle 1966 vaaleissa. Putoamiseen vaikutti osaltaan yleisesti tiedossa ollut edellisenä vuonna koettu sydänkohtaus.^lähde? Presidentinvaalien valitsijamiehenä Urho Saariaho oli vuosina 1956 ja 1962. Kymenlaakson kokoomuksen puheenjohtajana hän toimi 16 vuotta vuodesta 1950 eduskuntakautensa loppuun.

Pitkän valtiopäivämiesuransa aikana Urho Saariaholle kertyi tietoa ja kokemusta osallistumisesta usean eri valiokunnan työskentelyyn. Jäsenyysaikaa kertyi pisimpään puolustusvaliokunnassa 20 vuotta, sosiaalivaliokunnassa 13 vuotta ja valtiovarainvaliokunnassa kymmenen vuotta, minkä lisäksi hän oli lyhyemmän ajan kulkulaitos- ja ulkoasiainvaliokunnissa. Hän toimi myös valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtajana. Kansanedustajan toimessaan Urho Saariaho ajoi tarmokkaasti mm. siirtoväen, puolustuslaitoksen ja aliupseereiden palkkaus- ym. asioita. Eritoten hän kiinnitti huomionsa Kymenlaakson maakuntaa hyödyttävään liikenteeseen: Myllykoskella Keskikosken silta ja rautatien alikulku Saviniemeen, Iitissä Virran silta, Haminan ja Kotkan satamien jäänsärkijäkysymys jne.

Monista Urho Saariahon läpimenneistä eduskunta-aloitteista mainittakoon vielä maatalousoppilaitoksen rakentaminen Anjalaan. Tämä oli silloiselle maalaisliitolle kova pala, koska aloite tuli kokoomuslaiselta kansanedustajalta. Merkittävä oli myös läpimennyt aloite Keltakangas – Inkeroinen maantiestä. Yleensä Urho Saariahon aloitteet, joista hyvin monet toteutuivat, koskivat liikenneolojen parantamista ja vapaata yrittäjätoimintaa sekä hänen sydäntään lähellä ollutta maanpuolustusta.

Muu yhteiskunnallinen toiminta

Sosiaalineuvos Urho Saariaho vaikutti monin tavoin myös Sippolan kunnan (→ Anjalankoski → Kouvola) etenkin Kymijoen varrella olevan paperitehdastaajama Myllykosken sekä henkiseen että aineelliseen kehitykseen. Hänen ajamansa hankkeet muovasivat Myllykosken ulkoista kuvaa niin liikenteellisesti kuin palvelulaitoksinakin. Kansanedustaja koki olevansa myös paikkakuntansa edustaja maan parlamentissa. Urho Saariaho oli perustamassa Myllykosken työväenopistoa. Hän toimi Myllykosken ammattikoulun johtokunnan, sittemmin kuntaliiton liittovaltuuston puheenjohtajana vuodesta 1962 alkaen. Urho Saariaho vaikutti keskeisesti lukion saamiseksi Myllykosken yhteiskouluun. Sippolan kirkkovaltuustoon hän kuului 1960-luvun loppupuolen ja Kymenlaakson terveyden turvan hallitukseen vuodesta 1945 alkaen.

Sosiaalipäällikkö Urho Saariaho osallistui Myllykosken Paperitehdas Oy:n, sittemmin Myllykoski Oy:n piirissä lukemattomien yhtiölle tärkeiden asioiden hoitamiseen. Hän auttoikin hankkimaan yhtiölle mm. edullista valtion rahoitusta tuotantotoiminnan laajentamiseen. Urho Saariaho ajoi myös rautatien saamista yhtiön Luikonlahden kaivokselle aina tuloksekkaaseen päätökseen saakka. Urho Saariaho toimi aktiivisesti synnyinkaupunkinsa Raahen puolesta, kun väännettiin kättä uuden valtio-omisteisen terästehtaan, Rautaruukin sijaintipaikasta. Useissa muissakin kriittisissä tilanteissa hän toimi mm. valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston jäsenenä Pohjois-Suomen hyväksi.

Vuonna 1960 perustettu Rautaruukki ankkuroitiin muuhun yhteiskuntaan siten, että osakasyhtiöiden lisäksi sen hallintoneuvostossa olivat edustettuina myös ammattiyhdistysliike ja poliittiset puolueet. Toisin kuin useimmissa muissa valtionyhtiöissä 60-luvulla Rautaruukissa pidettiin hallintoneuvosto hyvin informoituna ja sillä oli todellista merkitystä asioiden hoitamisessa. Eduskunnan tuen turvaaminen oli tarpeen alkuvaiheen rahoituspanoksen hankkimiseksi valtiolta. Kokkola jäi kohtuuttomankin paljon julkisuutta saaneessa sijaintikysymyksessä lopulta toiseksi, ja Rautaruukki päätettiin rakentaa Raaheen sittemmin liitetyn Saloisten kunnan Rojuniemeen. (Unto Luukko: Rautaruukki 1960–1990, Oy Kaleva – Oulu – 1990) Näin aikanaan merkittävä, mutta ajan mittaan taantunut, pieni ja köyhä sekä työttömyyden vaivaama merenkulkukaupunki koki toisen tulemisensa teollisuuspaikkakuntana. Urho Saariaho toimi Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä vuosina 1963–1971. Myös Kansaneläkelaitoksen (Kela) tilintarkastajana hän toimi pitkään. Myllykosken Liikemiesyhdistyksen perustamiseen Urho Saariaho vaikutti ratkaisevalla tavalla. Kymen Yrittäjät ry:n perustavassa kokouksessa vuonna 1967 valittiin sosiaalineuvos Urho Saariaho hallituksen puheenjohtajaksi.

Saariaho ryhtyi Kokoomuksen Kansallisen eläkeläisliiton puheenjohtajaksi 1978. Liiton tilaisuudessa hän sitten kuoli puhujakorokkeella saamaansa äkilliseen sairauskohtaukseen aivan 70-vuotispäivänsä kynnyksellä 18.9.1981.

Lähteet

• Sihvola, Tapani: Urho Saariahon 60-vuotishaastattelu. Kymen Keskilaakso 27.11.1971.
• Ora, Jouko: Eläkkeelle lähtiessä tehty haastattelu. Kouvolan Sanomat 7.11.1976.
• Puolustusvoimien kantakorttitiedot
• Saariaho, Urho Jaakko. Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto
• kuoleman jälkeen julkaistut muistokirjoitukset:
  • Kouvolan sanomat 19.9.1981
  • Helsingin Sanomat 20.9.1981
  • Uusi Suomi 23.9.1981

Viitteet

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat