Paavo Rautkallio
Paavo Eelis Rautkallio (v:een 1948 Kallio; 2. elokuuta 1918 Hankasalmi – 12. maaliskuuta 2001 Espoo[1]) oli suomalainen varatuomari, kihlakunnanneuvos ja poliisineuvos. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1962–1966. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[2] Hänen poikansa Hannu Rautkallio on historiantutkija ja kirjailija.
Jatkosodan aikana Rautkallio toimi Itä-Karjalan miehityshallinnon Petroskoin keskitysleirin numero viisi komendanttina. Sodan jälkeen Liittoutuneiden valvontakomissio vaati Rautkallion ja 60 muun epäillyn sotarikollisen vangitsemista.[3] Johan Bäckman väittää kirjassaan Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö, että Rautkallio tuomittiin rikoksistaan 1,5 vuodeksi vankeuteen.[4]
Vankilasta vapauduttuaan Rautkallio toimi Halikon, Rauman ja Forssan piirien nimismiehenä sekä poliisiopiston johtajana 1974–1981.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valvontakomission vanki eteni eduskuntaan. Helsingin Sanomat, 21.3.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.12.2009.
- ↑ Paavo Rautkallio Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Isä, poika ja paha henki – Helsingin Sanomat, Kulttuuri-osasto, 28.2.2008
- ↑ Bäckman, Johan: ”Dosentin jatkosota”, Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö, s. 186–187. Tallinna: Tarbeinfo, 2008. ISBN 978-9985-9721-7-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2009).
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Hyvämäki: Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta. Tampere: Miehikkälän miehet, 1957. OCLC 58077771.
| ||||||||||
|
