Arvo Pohjannoron vanhemmat olivat isännöitsijä Frans Fabian Pohjannoro Erikka Heiskanen ja puoliso vuodesta 1919 Hertta Kyllikki Manninen. Pohjannoro tuli ylioppilaaksi 1913 ja vihittiin papiksi 1917. Kolme vuotta myöhemmin hän suoritti pastoraalitutkinnon. Sotilaspappina hän toimi sisällissodassa 1918, jonka jälkeen hän oli myös Viipurin vankileirin koulutusohjaajana. Myöhemmin Pohjannoro toimi Oriveden seurakunnan apulaisena, Virolahdenkappalaisena 1924–1931 ja Kerimäenkirkkoherrana 1931–1958. Vuonna 1942 hänelle myönnettiin rovastin arvonimi. Pohjannoro oli Kokoomuksen kansanedustaja Mikkelin läänin vaalipiiristä vuosina 1936–1948. Eduskuntauransa ohella Pohjannoro toimi neljästi valitsijamiehenä presidentinvaaleissa 1937–1950. Hän oli myös Kerimäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1935–1950.[1][2][3]
