Väinö Havas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väinö Rafael Havas (vuoteen 1906 asti Örling, etunimi esiintyy myös muodossa Wäinö, 15. elokuuta 1898 Lempäälä21. elokuuta 1941 Suojärvi) oli suomalainen kirkkoherra, lestadiolaisen uusheräyksen ja myöhemmin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen saarnaaja, runoilija ja kokoomuksen kansanedustaja. Hän on Suomen historian ainoa rintamalla kaatunut istuva kansanedustaja.[1] Häntä seurasi edustajantehtävässä Oskari Heikinheimo.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Havas oli kotoisin Lempäälästä, jossa hänen molemmat vanhempansa Oskar Samuel Örling ja Augusta Maria Böhling toimivat kirkonkylän kansakoulun opettajina. Vanhemmat toimivat aktiivisesti mm. raittius- ja nuorisoseurassa, jotka tulivat siten myös heidän lapsilleen jo varhain tutuiksi. Perhe suomensi nimensä Havakseksi vuonna 1906. Nimi otettiin koulua lähellä sijainneesta tutusta kalapaikasta, Havaslahdesta. Väinö Havaksen nuorempi veli oli runoilija ja kansakoulunopettaja Eero Havas ja hänen sisarensa lähetystyöntekijä Aili Havas.

Kirkonmies ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Havas vihittiin papiksi 1921. Pian sen jälkeen hän avioitui Aunuksen retkellä tapaamansa lotan Saimi Adelia Kauhasen kanssa. Perheeseen syntyi kymmenen lasta. Havas toimi sotilaspastorina Lappeenrannassa sekä Oulussa, Rovaniemellä ja Kittilässä 1921–1927, Merijärven kirkkoherrana 1927–1935 ja Kivijärven kirkkoherrana 1935–1941.

1920-luvulla Havas omaksui lestadiolaisen uusheräyksen, mutta hengellisen etsinnän jälkeen 20-luvun lopulla siirtyi vanhoillislestadiolaisuuteen. Hän teki vuosina 1925–1926 saarnamatkan Yhdysvaltoihin ja oli 30-luvulla vanhoillislestadiolaisten Lasten Siionin ja Siionin Lähetyslehden vastaava toimittaja.

Havas kirjoitti useita hengellisiä ja isänmaallisia runoja ja kirjoja. Neljä hänen runoistaan on valittu Virsikirjaan (numerot 291 Kun tunnon taakan alla, 344 Maan ja taivaan Luojan, 438 Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie ja 574 On kaunis synnyinmaamme). Vanhoillislestadiolaisten Siionin laulut -kokoelmassa on sävellettynä 12 hänen runoaan. Joululauluista Taneli Kuusiston säveltämää Oi saavu suuri rauhan juhla ja Jaakko Linjaman säveltämää He lauloivat voittoa taivaan lauletaan paljon, samoin häälaulua Anna sä, Herra, nyt siunaus taivaan.[1]

Hengellisten laulujen lisäksi Sulho Rannan säveltämä isänmaallinen Testamentti pojalleni on tunnetuimpia Havaksen runoja.[1]

Poliitikko ja sotilas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Havas oli nuorena ylioppilaana yhdessä K.A. Tapolan kanssa keskeisiä puuhamiehiä kotipitäjänsä Lempäälän suojeluskunnan perustamisessa 1917, mutta hän joutui sittemmin piileskelemään Lempäälässä, kunnes valkoiset valtasivat pitäjän maaliskuun lopulla 1918. Sen jälkeen Havaskin pääsi veljensä Eeron kanssa lähtemään mukaan sotaan. Havas oli vapaaehtoisena mukana viidessä sodassa: Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja Aunuksessa, talvisodassa ja jatkosodassa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni ja toimi komppanianpäällikkönä jo heimosodissa. Havas oli Suur-Suomi-aatteen kannattaja mutta ei kuitenkaan kuulunut AKS:ään eikä äärioikeistoon.[2]

Havas oli presidentin valitsijamiehenä 1931 ja 1937, ja hänet valittiin eduskuntaan 1939 kokoomuksen ehdokkaana. Talvisodan puhjettua Havas kuitenkin lähti rintamalle vapaaehtoisena. Kansanedustajista myös Heikki Niskanen ja Paavo Susitaival lähtivät sotaan vapaaehtoisina. Havas kaatui jatkosodan alussa 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella ollessaan pysäyttämässä neuvostoliittolaista hyökkäysvaunua JR 50:n 6. komppanian päällikkönä. Hänet haudattiin Kivijärvelle.

Kirjailija Martta Haatanen julkaisi kaksi vuotta myöhemmin 1943 romaanin Kirkastettu sydän, jonka pohjalta Ilmari Unho teki samannimisen elokuvan. Kirjalle ja siitä tehdylle elokuvalle Väinö Havas ja hänen elämänsä oli vahvana esikuvana.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään. Oulu 1927. Ei ISBN:ää.
  • Kristityn kodin aapinen. 1930. Ei ISBN:ää.
  • Vartion vaihto : runoja. Helsinki Kirjapaja, 1944. Ei ISBN:ää.
  • Hän uskoi meille sovituksen sanan. 1946. Ei ISBN:ää.
  • Joulusta jouluun : Suomen kotien lukukirja. Postuumisti 1953. Uusi painos: SRK 1997. ISBN 951-8940-81-9 (sid.).
  • Jumalan kalamies. Cd-levy. Toimittaneet Mirjami Kallio ja Paulo Rusava, SRK 1998

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viljanen, Paavo: Wäinö Havas : hengen ja miekan mies. WSOY 1943. Ei ISBN:ää.
  • Kärkkäinen, Timo: Väinö Havas poliittisyhteiskunnallisena vaikuttajana 1929–1940. Suomen ja kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. HYTTK 1994
  • Lahdenperä, Tauno: Lempäälän Suojeluskunta 15.10.1917–4.11.1944. 1994. ISBN 952-90-5870-5
  • Jussi Niinistö (1999): Pohjan pojat – kuvahistoria suomalaisen vapaaehtoisrykmentin vaiheista Viron vapaussodassa 1919. (Yhdessä Jukka I. Mattilan kanssa). LAK-Kustannus Oy. Jyväskylä.
  • Jussi Niinistö (2003). Suomalaisia vapaustaistelijoita. ISBN 952-5485-00-5 (sid.).



Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]