Seppälä syntyi Pornaisissa maanviljelijäperheeseen. Hänen vanhempansa olivat Stefanus Eriksson-Seppälä ja Amanda Sofia Seppälä. Uransa hän loi Etelä-Hämeessä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1915 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1921. Siviilitoimessa hän oli ensin Tampereen klassillisen lyseon suomen kielen ylimääräisenä lehtorina ja sitten Hämeenlinnan lyseon historian ja yhteiskuntaopin vanhempana lehtorina, jota tointa hän piti 34 vuotta (1926–1960). Hän oli myös Hämeenlinnan museon johtajana vuosina 1930–1955. Avioliiton hän solmi vuonna 1926 kuvaamataidon opettaja Eva Urmin (ent. Gustafsson) kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta.
Kokoomusbiografiassa luonnehditaan Seppälän poliittista toimintaa: “Seppälä oli perinteinen konservatiivi, joka kannatti kodin, uskonnon ja isänmaan arvoja ja muisti sosialidemokraateista myös vuoden 1918 punaisuuden ja kapinan sekä 1920–1930-lukujen vastakohtaisuudet näiden kanssa. Hän kannatti perinteistä porvarillista yhteistyötä ja tuntuu kyenneen sulattamaan Kekkosen aseman ja luonteen paremmin kuin valtaosa ryhmätovereista. Vanhafennomaanista hänessä oli myös jatkuva epäluulo teollisuuden edustajia, ”suurta rahaa” ja ”kapitalismia” kohtaan samoin kuin näkemys, että sivistys ja aatteellisuus oli unohdettu. Myös sitä ilmiötä, että joku sai elantonsa politiikasta, hän vieroksui. --- Vaikka hän toimi loppuvaiheessa myös eduskuntaryhmän puheenjohtajana, viime kädessä hän ei kilpaillut puolueessa johtoasemista, koska hän oli niin selkeästi maakunnan edustaja eikä kuulunut puolueen helsinkiläiseen eliittiin.”
