Eduskuntavaalit 1972

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen 26. eduskuntavaalit järjestettiin 2.–3. tammikuuta 1972. Presidentti Urho Kekkonen oli edellisen vuoden loka­kuussa antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Aiheena ennen­aikaisiin vaaleihin oli, että puolue­risti­riitojen rasittama Karjalaisen II hallitus ei kyennyt pääsemään ratkaisuun muun muassa maataloustulon jälkeen­jääneisyyden korvaamisessa.[1]

Muutokset puolueiden voimasuhteissa jäivät näissä vaaleissa vähäisiksi. Vaalien jälkeen muodostettiin lempinimellä ”nappulaliiga” tunnettu Paasion II hallitus ja sen jälkeen miltei koko lopun vaalikauden istunut Sorsan I hallitus.

Muutoksia puoluekartalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maaseudun puolue säilytti Suomen Kristillisen Liiton kanssa solmimiensa vaaliliittojen ansiosta paikkamääränsä entisenä (18 edustajaa), vaikka se kärsi varsin tuntuvan äänimäärän laskun vuoden 1970 vaaleihin verrattuna. SMP:ssa kyteneet sisäiset erimielisyydet kärjistyivät lokakuussa 1972, jolloin puolue repesi kahtia ja 12-henkinen oppositio muodosti uuden Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen.

Eduskuntaan syntyi alkaneen vaalikauden aikana toinenkin uusi puolue, Perustuslaillinen kansanpuolue. PKP:n ensimmäisiksi kansanedustajiksi tulivat RKP:sta eronnut Georg C. Ehrnrooth, joka oli vastustanut presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeuslailla, sekä kokoomuksesta linjariitojen vuoksi loikannut Salme Katajavuori. LKP:n kansanedustaja Pirkko Aro loikkasi SDP:hen kesäkuussa 1973.

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näissä vaaleissa valittuja uusia kansanedustajia olivat mm. Mauno Koiviston puoliso Tellervo Koivisto (täyskaima, myös SDP:n kansanedustaja Tellervo Maria Koivisto säilytti paikkansa[2]), Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen, Antti Pohjonen, Seppo Tikka ja Pirkko Työläjärvi (SDP), Ilkka-Christian Björklund ja Kalevi Kivistö (SKDL), Olavi Martikainen, Veikko Pihlajamäki ja Juhani Saukkonen (Kesk.), Eero Lattula, Mauri Miettinen ja Kullervo Rainio (Kok.), Aune Mänttäri ja Pekka Vennamo (SMP) sekä Olavi Borg ja Aili Laitinen (LKP).[3] Vuoden 1970 vaalien tapaan joukossa oli nytkin useita nuoria poliitikkoja, mm. Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen ja Ilkka-Christian Björklund.

Eduskuntapaikastaan luopui vapaaehtoisesti Keskustan Nestori Kaasalainen, Eemil Partanen, Mauno Pohjonen ja Yrjö Sinkkonen, SKDL:n Hertta Kuusinen (yksi Suomen politiikan värikkäimmistä hahmoista), sekä RKP:n Verner Korsbäck. Putoajia olivat mm. SDP:n Valto Käkelä, Keskustan Veikko Hanhirova ja Katri Kaarlonen, SKDL:n Matti Koivunen, Terho Pursiainen ja Rainer Virtanen, RKP:n Ingvar S. Melin, sekä SMP:n Eino Poutiainen. Eduskuntaan palasivat mm. Keskustan V. J. Sukselainen ja SKDL:n Aarne Saarinen. SDP:n kansanedustajana aiemmin toiminut L. A. Puntila yritti paluuta eduskuntaan, mutta epäonnistui.

Jo edellisissä, vuoden 1970 vaaleissa eduskunnasta pudonnut Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto (TPSL) ei saanut näissäkään vaaleissa yhtään ehdokastaan eduskuntaan ja siitä tuli helmikuussa ensimmäinen puoluerekisteristä poistettu puolue. TPSL hyväksyttiin pian takaisin rekisteriin sen kerättyä vaadittavat 5000 kannattajakorttia, mutta se poistettiin vuoden 1973 alussa omasta pyynnöstään lopullisesti puoluerekisteristä. TPSL:n lakkauttamista vastustaneet jäsenet perustivat hieman myöhemmin uuden Sosialistisen Työväenpuolueen.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloksia verrataan vuoden 1970 eduskuntavaaleihin.

äänestysaktiivisuus 81,4%[4][5] −0,8
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 55 +3 25,78% +2,4 664 724 +70 539
  Kansallinen Kokoomus 34 −3 17,59% −0,5 453 434 −4 148
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 37 +1 17,02% +0,4 438 757 +18 201
  Keskustapuolue 35 −1 16,41% −0,7 423 039 −11 111
  Suomen Maaseudun Puolue 18 -- 9,16% −1,3 236 206 −29 733
Liberaalinen kansanpuolue 7 −1 5,16% −0,8 132 955 −17 868
  Ruotsalainen kansanpuolue 9 −2 5,06% −0,3 130 407 −5 058
  Suomen Kristillinen Liitto 4 +3 2,53% +1,4 65 228 +36 681
Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 0,99% −0,4 25 527 −9 926
  Åländsk Samling 1 -- 0,30% −0,1 7 672 −1 299
Yhteensä 200 -- 100% 2 577 949 +42 167
Lähde: Tilastokeskus 2004[6]

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sija ehdokas puolue äänet
1 Raimo Ilaskivi Kansallinen Kokoomus 23 565
2 Kalevi Sorsa SDP 22 360
3 Tellervo Koivisto SDP 15 479
4 Veikko Pajunen SDP 14 260
5 Juha Vikatmaa Kansallinen Kokoomus 14 115
6 Paavo Aitio SKDL 13 531
7 Seppo Tikka SDP 12 931
8 Pertti Salolainen Kansallinen Kokoomus 12 402
9 Harri Holkeri Kansallinen Kokoomus 12 117
10 Pär Stenbäck Ruotsalainen kansanpuolue 12 109
Lähde: Tilastokeskus[7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid - Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. 951-1-04170-3.
  2. Tellervo Maria Koivisto Eduskunnan kansanedustajamatrikkeli. Viitattu 2.1.2014.
  3. Eduskunta - edustajamatrikkeli Viitattu 2.1.2014.
  4. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  5. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  6. Tiedosto 595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
  7. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1972 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)