Tellervo Koivisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee presidentti Mauno Koiviston puolisoa ja leskeä ja SDP:n kansanedustajaa Helsingin vaalipiiristä. Tamperelaisesta SDP:n kansanedustajasta katso Tellervo Maria Koivisto.
Tellervo Koivisto
Bundesarchiv Bild 183-1987-0930-046, Dresden, Koivisto-Besuch, Wolfgang Berghofer-2.jpg
Tellervo ja Mauno Koivisto vierailulla Dresdenissä 1987.
Suomen tasavallan presidentin puoliso
27.1.1982–1.3.1994
Edeltäjä Sylvi Kekkonen
Seuraaja Eeva Ahtisaari
Kansanedustaja
22.1.1972–26.09.1975[1]
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 2. tammikuuta 1929 (ikä 88)[1]
Punkalaidun[1]
Puolue SDP[1]
Puoliso Mauno Koivisto (1952–2017) leski [1]
Lapset Assi Koivisto
Koulutus ekonomi

Taimi Tellervo Koivisto (o.s. Kankaanranta; s. 2. tammikuuta 1929 Punkalaidun) on suomalainen ekonomi, kansanedustaja ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston leski.

Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tellervo Kankaanranta syntyi Punkalaitumen kunnassa Satakunnassa maanviljelijä Johannes Einari Kankaanrannan ja emäntä Olga Maria Kankaanrannan (o.s. Saarinen) tyttärenä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1949 ja valmistui ekonomiksi Turun kauppakorkeakoulusta 1953. Valmistuttuaan hän työskenteli neljä vuotta opettajana Turun konttoriopistossa.[1] Opiskeluaikana hän oli tutustunut Mauno Koivistoon, joka työskenteli Turun satamatyökonttorin hoitajana ja opiskeli sosiologiaa Turun yliopistossa. Pari avioitui vuonna 1952.

Vuonna 1957 syntyi Koivistojen ainoa lapsi, tytär Assi.[1] Samana vuonna perhe muutti Helsinkiin, mistä sosiologian tohtoriksi väitellyt Mauno Koivisto sai Helsingin Työväen Säästöpankin johtajan paikan.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauno Koiviston luodessa uraa ensin pankkimaailmassa ja sitten valtakunnanpolitiikassa Tellervo Koivisto ei tyytynyt edustuspuolison rooliin vaan oli itsekin yhteiskunnallisesti aktiivinen.

1960–1970-luvun taitteessa hän osallistui sukupuolten tasa-arvoa ajaneen Yhdistys 9:n toimintaan. Vuosina 19681972 hänellä oli Suomen Kuvalehdessä oma pakinapalsta ”Rouva Koiviston päiväkirja”. Pakinoissaan Koivisto käsitteli humoristisesti elämäänsä pääministerin puolisona sekä esitteli ajatuksiaan naisen asemasta.

Vuonna 1972 Tellervo Koivisto valittiin kansanedustajaksi SDP:n listalta.[1]

Hän luopui kuitenkin eduskuntatyöstä yhden kauden jälkeen. Vuoden 1976 kunnallisvaaleissa hän pyrki ja pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon, koska piti vaikuttamismahdollisuuksiaan kunnallispolitiikassa suurempina.

Mauno Koiviston osallistuessa presidentinvaaleihin 1982 Tellervo Koivisto oli valitsijamiehenä. Koska useat äänestäjät halusivat varmistaa äänten menevän Mauno Koivistolle, Tellervo oli vaalien ylivoimainen ääniharava.[2] Miehensä noustua tasavallan presidentiksi hän kuitenkin jätti kaikki poliittiset luottamustehtävänsä.[3]

Tasavallan presidentin puolisona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentin puolisona Tellervo Koivisto esiintyi julkisuudessa vain harvakseltaan eikä omaksunut samanlaista seremoniallista ”maan äidin” roolia kuin edeltäjänsä Alli Paasikivi ja Sylvi Kekkonen. Suurimman tarmonsa hän kohdisti sosiaalialan työhön ja hyväntekeväisyyteen.

1990-luvun lopulla Koivisto oli ensimmäisiä julkisuuden henkilöitä, joka puhui avoimesti masennuksesta ja myöhemmin koulukiusaamisesta.[4][5]

Vuonna 2007 Koivistoista tuli pisimpään naimisissa ollut Suomen presidenttipari heidän ohitettuaan P. E. ja Ellen Svinhufvudin avioajan 1889–1944.

Koiviston nuoruusvuosiin keskittyvä Anne Mattsonin kirjoittama ja Siltala-kustantamon julkaisema elämäkerta Tellervo Koivisto – elämäkerta ilmestyi tammikuussa 2017.[6] Mauno Koivisto kuoli 12. toukokuuta samana vuonna. Heinäkuussa 2017 Koivisto ilmoitti vetäytyvänsä julkisuudesta.[7]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämän siivellä: päiväkirjan lehtiä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  • Päiväkirjan uudet sivut. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16426-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuka kukin on 2001. Otava 2001.
  • Mattson, Anne: Tellervo Koivisto – elämäkerta. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-306-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Tellervo Koivisto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.3.2015.
  2. Soikkanen, Hannu: Koivisto, Mauno (1923–2017). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 7.3.2008 (päivitetty 16.5.2017). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.11.2014.
  3. Tellervo Koivisto: ”Karkasin Linnasta omille teilleni” 2012. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.8.2014.
  4. Masennusta ei enää salata (... rouva Tellervo Koivisto, joka ensimmäisenä astui julkisuuteen kertomaan, että vakavasta masennuksesta parantuminen on mahdollista ja että kyse on asiasta, jota ei tarvitse peitellä...) 2006. Kaleva. Viitattu 12.8.2014.
  5. Tellervo Koivisto Työväenliikkeen kirjaston kirjakahvilassa Työväen Perinneyhdistys. Viitattu 12.8.2014.
  6. Hämäläinen, Unto: Tarina rakkaudesta. Helsingin Sanomat, 14.1.2017, s. C 1–3. Artikkelin verkkoversio.
  7. http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201707012200239890_vd.shtml

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Edeltäjä:
Sylvi Kekkonen
Suomen tasavallan presidentin puoliso
19821994
Seuraaja:
Eeva Ahtisaari