Pauli Burman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pauli Kalevi Burman (2. tammikuuta 1933 Helsinki1. tammikuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko.[1]

Burman toimi SDP:n kansanedustajana (1966–1970, 1974–1975), Suomen Sosialidemokraatti -lehden päätoimittajana (1968–1974) ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna (1961–1976).[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burmanin vanhemmat olivat levyseppä Otto Burman ja Aino Maria Lindström. Burman valmistui ylioppilaaksi vuonna 1952, valtiotieteen kandidaatiksi 1957 ja maisteriksi 1961. Hän oli Ylioppilaslehden toimittaja 1953–1956, Koulusanomien toimitussihteeri 1955–1957 ja Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeri 1957–1958.[1]

Poliittisesti Burman aktivoitui vuonna 1947 Nuorissa Kotkissa. Hän vaikutti ylioppilaspolitiikassa ja vuonna 1958 SDP:n puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki kutsui hänet puolueen tehtäviin.[3] Burman toimi SDP:n opintosihteerinä 1958–1960, tiedotussihteerinä 1960–1966 sekä pääministeri Rafael Paasion sihteerinä 1966–1967. Hän oli Suomen Sosialidemokraatin päätoimittaja 1968–1974.[1] Burmanin poliittinen toiminta aiheutti hänelle hankaluuksia Neuvostoliiton kanssa. Puoluelehden päätoimittajana hän muun muassa kieltäytyi erottamasta pakinoitsija Simo Juntusta ja torjui painostuksen lehden toimituspolitiikassa.[3] Burman vaihtoi lopulta alaa ja työskenteli vuodesta 1974 Enso-Gutzeit Oy:ssä projektitehtävissä sekä logististen palveluiden kehitysjohtajana 1987–1992.[1]

Burman valittiin eduskuntaan vuoden 1966 vaaleissa Helsingin kaupungin vaalipiiristä.[1] Hän putosi täpärästi vuoden 1970 vaaleissa,[3] mutta nousi vuonna 1974 kuolleen Tyyne Paasivuoren tilalle. Burman toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1968 presidentinvaaleissa. Eduskunnassa hän vaikutti perustuslakivaliokunnassa, puolustusasiainvaliokunnassa, talousvaliokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa sekä Yleisradion hallintoneuvostossa.[1]

Burman oli myös Sosialidemokraattisen nuorison keskusliiton varapuheenjohtaja, Väinö Tannerin Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja ja muun muassa Valmet Oy:n, Työväen Akatemian ja Suomen tietotoimiston hallintoneuvostojen jäsen.[1]

Burman oli naimisissa Helmi-Marja Lappalaisen kanssa vuosina 1953–1957. Avioeron jälkeen hän avioitui Leena Ollisen kanssa 1957. Hänellä on ensimmäisestä avioliitosta yksi tytär ja toisesta avioliitosta kaksi poikaa ja tytär.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burman, Pauli & Nieminen, Matti: Osakeyhtiö Isänmaa. Jyväskylä: Gummerus, 1959.
  • Ruovesi rakkautemme: rapsodia ajasta, ilmiöistä, ihmisistä Ruoveden maisemissa. [Helsinki]: omakustanne, 2001.
  • Ruovesi – Pirkanmaan helmi: rapsodia ajasta, ilmiöistä, ihmisistä Ruoveden maisemissa. [Helsinki]: omakustanne, 2002.
  • Keväästä syksyyn: kohtaamisia, tapauksia, tuntoja kahdeksalta vuosikymmeneltä. [Helsinki]: omakustanne, 2011.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Pauli Burman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Päätoimittaja Pauli Burman on kuollut Demari.fi. 3.1.2012. Viitattu 25.3.2016.
  3. a b c Korvenheimo, Pekka J.: Muistot: Pauli Burman HS.fi. 20.1.2012. Viitattu 25.3.2016.