Eduskuntavaalit 1930

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eduskuntavaalit 1930
Suomi
1929 ←
1.–2. lokakuuta 1930 → 1933

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
Äänestysprosentti 65,9 % Nousua 10,3 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  No image.png No image.png No image.png
Johtaja Kaarlo Harvala P. V. Heikkinen Paavo Virkkunen
Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto Kokoomus
Saadut paikat 66 59 42
Paikkojen muutos Nousua 7 Laskua 1 Nousua 14
Äänet 386 026 308 280 203 958
Kannatus 34,16 % 27,28 % 18,05 %

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  No image.png No image.png No image.png
Johtaja Eric von Rettig K. E. Linna
Puolue RKP Edistyspuolue SPP
Saadut paikat 20 11 1
Paikkojen muutos Laskua 3 Nousua 4 Nousua 1
Äänet 113 318 65 830 20 883
Kannatus 10,03 % 5,83 % 1,85 %

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue
  No image.png No image.png
Puolue RV STPV
Saadut paikat 1 0
Paikkojen muutos Uusi puolue Laskua 23
Äänet 9 226 11 504
Kannatus 0,82 % 1,02 %

Pääministeri ennen vaaleja

P. E. Svinhufvud
Kokoomus

Uusi pääministeri

P. E. Svinhufvud
Kokoomus

Suomen 14. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. lokakuuta. Presidentti Lauri Kristian Relander oli antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä vain runsas vuosi edellisten vaalien jälkeen. Aiheena uusien vaalien pitämiseen oli se, että eduskunta oli jättänyt kommunistilait lepäämään yli vaalien.[1]

Äänestysvilkkaus nousi edellisvaaleista yli kymmenen prosenttiyksikköä ja vaaliuurnilla kävi ensimmäisen kerran yli miljoona äänioikeutettua. Yleinen poliittinen virtaus oli kuluneen vuoden aikana vienyt vahvasti oikealle, eivätkä vallinnut pula-aika ja poliittisten olojen epävakaus hyödyttäneet vasemmistoa. Sama ilmiö koettiin myös Saksassa; erona oli kuitenkin, että toisin kuin Suomessa, sosialistit olivat olleet hallitsevassa asemassa Saksan Weimarin tasavallassa.[2]

Vasemmisto koki kannatuksensa aallonpohjan, eikä niiltä kommunistien vaalilistoilta, joita oli onnistuttu esittämään, valittu yhtäkään edustajaa. Useat kommunistiset äänestäjät olivat ilmeisesti jääneet kotiin, mutta monet heistä lienevät antaneet äänensä sosialidemokraateille, joiden paikkaluku lisääntyi seitsemällä. Sen sijaan kokoomus, jonka piirissä lapualaisuus oli saanut eniten vastakaikua, saavutti siihenastisen ennätyksensä, 42 paikkaa. Tätä enemmän kansanedustajia puolue sai vasta yli puoli vuosisataa myöhemmin, vuoden 1987 vaaleissa. Myös maalaisliitto oli kannatuksensa huipulla saadessaan 59 paikkaa. Kahden kolmasosan määräenemmistönsä ansiosta porvaripuolueiden oli helppo saada kommunistilait ajetuiksi läpi uudessa eduskunnassa.[2]

Näissä vaaleissa valittu eduskunta muutti Heimolan talosta uuteen Eduskuntataloon Helsingin Arkadianmäelle vuonna 1931.

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Karl-August Fagerholm, Kaisa Hiilelä, Onni Hiltunen, Urho Kulovaara, Taavetti Nuutinen ja Yrjö Räisänen, maalaisliiton Jussi Annala, Matti Lahtela, J. E. Lampinen ja Matti Miikki, kokoomuksen Arvi Oksala, Jalmari Pilkama, Hilja Riipinen ja Niilo Solja, sekä edistyspuolueen Emil Jatkola.

Hyvin suurta huomiota vaaleissa herätti entisen presidentin K. J. Ståhlbergin (ed.) paluu eduskuntaan. Muita palanneita olivat muun muassa SDP:n Armas Paasonen, Väinö Tanner ja Matti Turkia, maalaisliiton Erkki Pullinen, kokoomuksen Emanuel Kolkki 20 vuoden tauon jälkeen, ja seuraavana vuonna presidentiksi noussut Pehr Evind Svinhufvud, sekä edistyspuolueen Juho Kaskinen ja Bruno Sarlin.

Eduskunnan jättivät muun muassa kokoomuksen Onni Talas, sekä edistyspuolueen J. H. Vennola. Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:n Artturi Koskenkaiku ja Hilma Valjakka, maalaisliiton Tilda Löthman-Koponen ja Tyko Reinikka, edistyspuolueen Eemil Linna, sekä RKP:n Immanuel Bäck ja Rafael Colliander.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

äänestysaktiivisuus 65,9%[3][4] +10,3
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 66 +7 34,16% +6,8 386 026 +125 772
  Maalaisliitto 59 −1 27,28% +1,1 308 280 +59 518
  Kansallinen Kokoomuspuolue 42 +14 18,05% +3,5 203 958 +65 950
  Ruotsalainen kansanpuolue 20 −3 10,03% −1,4 113 318 +4 432
  Kansallinen Edistyspuolue 11 +4 5,83% +0,2 65 830 +12 529
Suomen pienviljelijäin puolue 1 +1 1,85% +0,8 20 883 +10 729
(Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto)a −23 1,02% −12,5 11 504 −116 660
Ruotsalainen vasemmisto 1 0,82% –  9 226 – 
Isänmaallisen vaaliliitonb pienryhmätc 0,80% –  9 085 – 
Muut 0,17% −0,1 1 918 −565
Yhteensä 200 -- 100% 1 130 028 +178 758
a Jokin edellisiin vaaleihin osallistuneen vaaliliiton seuraajaksi virallisissa tilastoissa tulkittu lista
b Vaaliliittoon kuuluivat (suluissa vaalipiirit): ML+Kok.+Ed+RKP (Turun et., Viipurin länt.), ML+Kok.+Ed (Turun pohj., Hämeen et., Hämeen pohj., Viipurin it., Oulun et.), Kok.+Ed. (Mikkelin, Kuopion länt., Kuopion it., Viipurin it, Oulun pohj.) sekä joukko pienryhmiä.[5]
c Isänmaallinen työväki, Itsenäiset maalaiset, Maalaisliitto puolueettomana isänmaan hyväksi, Vapaa työväenliitto työväen vapauden puolesta, Maalaisliittolainen valitsijayhdistys, Lapuanliike & Oikeistomaalaisliittolaiset[5]
Lähde: Tilastokeskus 2004[6]; Ruotsalaisen vasemmiston äänimäärä vain painetussa versiossa[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
  2. a b Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 92–93, Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  3. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  4. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  5. a b Suomen virallinen tilasto 29 A, XV (Tilastokeskus 1931), s. 47.
  6. Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952–467–350–9. ISSN 0081–5063.. Verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).
  7. Suomen virallinen tilasto 29 A, XV (Tilastokeskus 1931)