Eduskuntavaalit 1975

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen eduskuntavaalit 1975
Suomi
1972 ←
21. – 22. syyskuuta 1975
→ 1979

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Rafael-Paasio-1963.jpg Johannes virolainen 1980.jpg
Johtaja Rafael Paasio Ele Alenius Johannes Virolainen
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Suomen Kansan Demokraattinen Liitto Keskustapuolue
Johtaja vuodesta 1963 1967 1964
Viime vaalit 55 paikkaa, 25,78 % 37 paikkaa, 17,02 % 35 paikkaa, 16,41%
Saadut paikat 54 40 39
Paikkojen muutos Laskua1 Nousua3 Nousua4
Ääniä 683 590 519 483 484 772
Kannatus 24,86 % 18,89 % 17,63 %
Muutos Laskua0,9 %-yks. Nousua1,9 %-yks. Nousua1,2 %-yks.

  Neljäs puolue
  Harri Holkeri
Johtaja Harri Holkeri
Puolue Kansallinen Kokoomus


Johtaja vuodesta 1971
Viime vaalit 34 paikkaa, 17,59 %
Saatuja paikkoja 35
Paikkojen muutos Nousua1
Äänet 505 145
Kannatus 18,37 %
Muutos Nousua0,8 %-yks.

Pääministerin ennen vaaleja

Kalevi Sorsa
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Uusi pääministeri

Keijo Liinamaa
Virkamieshallitus

Suomen 27. eduskuntavaalit järjestettiin 21.22. syyskuuta 1975. Presidentti Urho Kekkonen oli tuolloin antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä; muussa tapauksessa vaalit olisivat olleet seuraavan vuoden maaliskuussa. Tämä on ollut toistaiseksi viimeisin kerta, kun niin on tehty. Aiheena edus­kunnan hajottamiseen oli varsinkin Keskustapuolueen edus­kunta­ryhmän ilmoitus, ettei se voinut hyväksyä kehitysalueita koskevia lain­säädäntö­hankkeita sellaisina kuin hallitus­puolueet olivat asiasta sopineet.[1]

Vaalien suurimmat voittajat olivat Suomen Kristillinen Liitto, joka lisäsi paikkalukuaan yli puolella, sekä Keskustapuolue, Liberaalinen Kansanpuolue ja Suomen Kansan Demokraattinen Liitto. Vuoden 1972 vaalien jälkeen hajonneen Suomen Maaseudun Puolueen kannatus romahti puolueen eduskuntaryhmän supistuessa kaksihenkiseksi; vastaavasti Keskusta ja SKDL saivat takaisin SMP:lle vuosina 1970 ja 1972 menettämiään ääniä. Myös SMP:sta päättyneen vaalikauden alkupuolella irtautunut Suomen kansan yhtenäisyyden puolue menetti miltei kaikki eduskuntapaikkansa. Alkaneella vaalikaudella SKYP putosi eduskunnasta ainoan kansanedustajan Matti Asunmaan siirtyessä keväällä 1977 Keskustaan. Kokoomuksen kansanedustaja Kullervo Rainio loikkasi Perustuslailliseen Kansanpuolueeseen saman vuoden loppukesällä.[2]

SKDL:n kohdalla vaalivoiton merkitystä vähensi se, että saman järjestön sisällä toimi käytännössä kaksi puoluetta – Aarne Saarisen johtama enemmistö ja Taisto Sinisalon johtama, hänen mukaansa taistolaisiksi kutsuttu vähemmistö –, jotka pystyivät sopimaan keskenään vain hyvin harvoista asioista. Näkemyserot näiden ryhmittymien välillä olivat jopa suuremmat kuin monien muiden puolueiden välillä.[3]

Pian sen jälkeen kun määräys uusista vaaleista oli annettu, muodostettiin Liina­maan virka­mies­hallitus, ja sitä seurasivat Miettusen II hallitus, Miettusen III hallitus ja Sorsan II hallitus.

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan valittuja uusia kansanedustajia olivat näissä vaaleissa mm. Markus Aaltonen, Jermu Laine, Matti Luttinen, Matti Puhakka ja Kaarina Suonio (SDP), Ulla-Leena Alppi, Markus Kainulainen, Marjatta Stenius-Kaukonen ja Esko-Juhani Tennilä (SKDL), Mikko Pesälä ja Marjatta Väänänen (Kesk.), Ilkka Kanerva, Toivo T. Pohjala ja Ulla Puolanne (Kok.), Christoffer Taxell ja Jutta Zilliacus (RKP) sekä Anneli Kivitie ja Osmo A. Wiio (LKP).

Eduskunnasta putosivat mm. SDP:n Pauli Burman, Rafael Paasio ja Ilkka Taipale, Keskustan Aulis Sileäkangas ja Sulo Suorttanen, SKDL:n Veikko J. Rytkönen, Kokoomuksen Olavi Lähteenmäki, RKP:n Victor Procopé, SMP:n Pekka Vennamo, POP:n Salme Katajavuori ja SKYP:n Olavi Tupamäki. Eduskunnan jättivät SDP:n Anni Flinck, Kalervo Haapasalo, Sulo Hostila, Tellervo Koivisto ja Valde Nevalainen, Keskustan Reino Kangas ja Toivo Saloranta, Kokoomuksen Raimo Ilaskivi ja Ilkka Suominen, SKDL:n Lauri Kantola ja Niilo Nieminen, sekä SKYP:n Heikki Kainulainen. Eduskuntaan palasivat mm. Keskustan Veikko Hanhirova, Kokoomuksen Pentti Sillantaus, SKDL:n Kauko Hjerppe, sekä RKP:n Ingvar S. Melin.

Muutoksia eduskunnan kokoonpanossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SDP:n kansanedustaja Eero Salo kuoli lokakuussa 1975 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Eino Grönholm. SKDL:n kansanedustaja Kaisu Weckman siirtyi vuoden 1976 alussa Kansaneläkelaitoksen johtajaksi ja hänen tilalleen tuli Ulla-Leena Alppi. SDP:n kansanedustaja Lars Lindeman siirtyi elokuun alussa 1976 Suomen suurlähettilääksi Osloon ja hänen tilalleen tuli Matti Louekoski. Ahvenanmaan ainoa kansanedustaja Evald Häggblom kuoli elokuussa 1976 ja hänen tilalleen tuli Gunnar Häggblom.[4]

SKDL:n kansanedustaja Paavo Aitio siirtyi vuoden 1977 alussa Turun ja Porin läänin maaherraksi ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Oili Suomi. Kokoomuksen kansanedustaja Markku Salonen kuoli maaliskuussa 1977 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Jalmari Torikka. SKDL:n kansanedustaja Ele Alenius jätti eduskunnan toukokuussa 1977 siirtyessään Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi ja hänen tilalleen tuli Kati Peltola. LKP:n kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja Pekka Tarjanne siirtyi posti- ja lennätinhallituksen pääjohtajaksi heinäkuun alussa 1977 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli vaaliliittokumppani Keskustan Kyllikki Stenros.[5]

SDP:n kansanedustaja Antti Pohjonen siirtyi Vaasan läänin maaherraksi lokakuun alussa 1977 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Juhani Raudasoja. SKDL:n kansanedustaja Aarne Pulkkinen kuoli joulukuussa 1977 ja hänen tilalleen eduskuntaan tuli Veikko J. Rytkönen. SKDL:n kansanedustaja Kauko Hjerppe siirtyi Kuopion läänin maaherraksi elokuun alussa 1978 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Juhani Vähäkangas. Kokoomuksen kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Harri Holkeri jätti eduskunnan siirtyessään Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Ritva Laurila. SDP:n kansanedustaja Uljas Mäkelä siirtyi Rauman kaupunginjohtajaksi ja hänen tilalleen tuli Pirkko Valtonen.[6]

Kansanedustajat Kirsti Hollming (Kok.), Olavi Majlander (SKL) ja Arto Merisaari (SKDL) saivat surmansa Rissalan lentoturmassa lokakuun alussa 1978 ja uusiksi kansanedustajiksi tulivat Matti Pelttari (Kok.), Vuokko Juhola (SKL) ja Joel Hongisto (SKDL). Kokoomuksen kansanedustaja Antero Salmenkivi kuoli tammikuussa 1979 ja hänen tilalleen tuli Toivo Mäkynen. Juuri ennen vaalikauden päättymistä SDP:n kansanedustaja Uuno (Uki) Voutilainen siirtyi Mikkelin läänin maaherraksi ja hänen tilalleen tuli Raimo Päivinen.[7]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloksia verrataan vuoden 1972 eduskuntavaaleihin.

äänestysaktiivisuus 79,7%[8][9] −1,7
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 54 −1 24,86% −0,9 683 590 +18 866
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 40 +3 18,89% +1,9 519 483 +80 726
  Kansallinen Kokoomus 35 +1 18,37% +0,8 505 145 +51 711
  Keskustapuolue 39 +4 17,63% +1,2 484 772 +61 733
  Ruotsalainen kansanpuolue 9 -- 4,66% −0,4 128 211 −2 196
Liberaalinen kansanpuolue 9 +2 4,35% −0,8 119 534 −13 421
  Suomen Maaseudun Puolue 2 −16 3,59% −5,6 98 815 −137 391
  Suomen Kristillinen Liitto 9 +5 3,29% +0,8 90 599 +25 371
Suomen kansan yhtenäisyyden puolue 1 1,65% –  45 402 – 
Perustuslaillinen kansanpuolue 1 1,58% –  43 344 – 
Suomen yksityisyrittäjäin puoluejärjestö 0,42% –  11 475 – 
  Åländsk samling 1 -- 0,34% +0,0 9 482 +1 810
Sosialistinen Työväenpuolue 0,34% –  9 457 – 
Muut (ehdokas Lauri Lehto) 0,02% –  509 – 
Yhteensä 200 -- 100% 2 749 818 +171 869
Lähde: Tilastokeskus 2004[10]; Ryhmän "muut" koostumus vain painetussa versiossa[11]

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sija ehdokas puolue äänet
1 Kalevi Sorsa SDP 21 948
2 Pertti Salolainen Kok. 17 977
3 Harri Holkeri Kok. 17 640
4 Marjatta Stenius SKDL 13 757
5 Georg C. Ehrnrooth PKP 13 175
6 Matti Ahde SDP 12 862
7 Mirjam Vire-Tuominen SKDL 12 589
8 Pär Stenbäck RKP 12 068
9 Arto Merisaari SKDL 11 910
10 Anna-Liisa Hyvönen SKDL 11 897
Lähde: Tilastokeskus[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
  2. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 265. Helsinki: Otava, 1987.
  3. Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 896. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987.
  4. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1977, s. 158. Helsinki: Otava, 1976.
  5. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1978, s. 152. Helsinki: Otava, 1977.
  6. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1979, s. 182. Helsinki: Otava, 1978.
  7. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 143. Helsinki: Otava, 1979.
  8. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  9. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  10. Tiedosto 595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
  11. Suomen virallinen tilasto 29 A, XXXIII
  12. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1975 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)