Siirry sisältöön

Kati Peltola

Wikipediasta
Kati Peltola
Kati Peltola 1960-luvun lopussa.
Kati Peltola 1960-luvun lopussa.
Kansanedustaja
3.5.1977–23.3.1979, 1.10.1980–25.3.1983, 3.1.1985–20.3.1987
Ryhmä/puolue SKDL
Vaalipiiri Helsinki
Henkilötiedot
Syntynyt22. joulukuuta 1940 (ikä 85)
Porvoo
Ammatti valtiotieteiden kandidaatti

Kati Kaarina Marjatta Peltola (o.s. Sápy, s. 22. joulukuuta 1940 Porvoo) on suomalainen poliitikko, kansalaisaktivisti ja sosiaalijohtaja, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1977–1983 ja 1985–1987.[1] 1960-luvun opiskelijaliikkeessä vaikuttanut Peltola tunnetaan muun muassa Sadankomitean ja Yhdistys 9:n perustajajäsenenä. Varsinaisen työuransa hän teki Suomen kaupunkiliiton ja Helsingin kaupungin palveluksessa.[2] Peltola tunnetaan myös esittämästään sosiaaliturvan uudistuksista, joka käsittivät muun muassa ajatuksen perustulosta.[3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon syntyneen Kati Peltolan vanhemmat olivat unkarilainen lääkäri Lászlo Sámuel Sápy ja valokuvaaja Irja Sylvia Lahdenmäki.[2] Isä oli saapunut Suomeen talvisodan vapaaehtoisena, mutta häipyi pian Yhdysvaltoihin. Peltola varttui äitinsä kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla. Hän on kertonut lapsuudenkotinsa olleen työväenhenkinen, muttei puoluepoliittisesti sitoutunut. Peltola kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan yhteislyseosta 1960, jonka jälkeen hän opiskeli kansantaloustiedettä ja valtio-oppia Helsingin yliopistossa suorittaen valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon 1969.[4][5][6]

Opiskelijaliikkeessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä Peltola lähti puolisonsa Pekka Peltolan kanssa opiskelijaliikkeeseen. He olivat perustamassa pasifistista Sadankomiteaa ja Peltola kokosi myös feministisen Yhdistys 9:n perustamista valmistelleen ryhmän.[5][7] Lisäksi hän toimi muun muassa sihteerinä Niilo Wällärin johtamassa apartheidinvastaisessa Eristäkää Etelä-Afrikka -liikkeessä ja organisoi Tšekkoslovakian miehityksen vastaisia mielenosoituksia.[4][8] Erik Schüllerin yllytysoikeudenkäynnin yhteydessä Peltola tuomittiin sakkoihin ”epäkunnioittavaksi” katsotusta lehtikirjoituksesta.[9]

Politiikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Minulle taistolaisuus ei sopinut. Olen sitä mieltä, ettei yksimielisyys ole voimaa. Voima lähtee erimielisyydestä.”
—Kati Peltola 50-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa.[4]

Peltola liittyi SKDL:n jäseneksi 1967 ja vuotta myöhemmin hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon. Vuonna 1970 Peltola liittyi myös SKP:n jäseneksi. Hän edusti puolueen enemmistöläisiä. Peltola toimi Karjalaisen hallituksen SKDL:n ministeriryhmän sihteerinä 1970-1971, jonka lisäksi hän työskenteli esittelijänä sosiaali- ja terveysministeriössä ja sosiaalihallituksessa sekä vuodesta 1973 lähtien Suomen kaupunkiliiton sosiaaliasiain sihteerinä.[4][10]

Peltola nousi kolmesti varasijalta eduskuntaan. Vuosina 1977 ja 1980 hänestä tuli kansanedustaja, kun Ele Alenius siirtyi Suomen Pankkiin ja Anna-Liisa Hyvönen apulaiskaupunginjohtajaksi. Vuoden 1983 vaaleissa Peltola jäi taas varasijalle Hyvösen testamentattua äänensä Kerttu Vainiolle, mutta nousi eduskuntaan Kalevi Kivistön siirryttyä maaherraksi 1985.[10][11][12] Syksyllä 1986 Peltola jätti Helsingin kaupunginvaltuuston ilmoittaen samalla, ettei aio lähteä ehdokkaaksi tuleviin eduskuntavaaleihin.[13] Viimeisen kansanedustajakautensa jälkeen hän työskenteli Helsingin keskisen sosiaalikeskuksen johtajana 1987-2004. Peltola palasi vielä eläkepäivillään valtuustoon 2009 Vasemmistoliiton riveistä, mutta ei ollut enää ehdolla seuraavissa vaaleissa.[4] Hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1978.[2]

Peltola viettää eläkepäiviään Länsi-Pasilassa.[14] Hän on sairastanut Alzheimerin tautia 2020-luvun alusta lähtien.[15]

Peltolan malli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Peltola toi julkisuuteen keskustelua herättäneen tulonsiirtomallinsa, jota hän esitteli tarkemmin kirjassaan Hyvinvointivaltion peruskorjaus (1997). Peltola tähtäsi tulonsiirtojen yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen. Uudistusten tavoitteena oli poistaa sosiaaliturvan ja verotuksen päällekkäisyydet, joista Peltolan mukaan oli helppo löytää porsaanreikiä. Hänen luomassaan mallissa kevennettyä tuloveroa maksettiin vain kunnille, kun taas valtio sai verotulonsa arvonlisä- ja haittaveroista koostuvasta ”tuotantoverosta”. Peltolan esitti myös ajatuksen perustulosta. Kansalaisille maksettaisiin 3 500 markan veroton ”pohjatulo”, jonka lisäksi jokaisesta lapsesta saisi vielä 1 000 markkaa. Kolmas merkittävä uudistus oli normaalipalkkainen ”kansalaistyö”, jota kunnat ja ammattiyhdistysliike järjestäisivät pitkäaikaistyöttömille. Työttömyysturvaa maksettaisiin vain neljän kuukauden ajan, mutta ansiosidonnaiseen ei hänen mallissaan kajottu.[16][17][18] 2000-luvun alussa Peltola oli jäsenenä asiaa pohtineessa Vasemmistoliiton perustuloryhmässä.[19] Peltola palasi aiheeseen myös kirjassaan Kohtuus kaikessa (2018), jossa hän käsitteli perustulon ohella sosiaalivakuutuksen uudistuksia.[20]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kati Peltolan puoliso on työmarkkinaneuvos Pekka Peltola, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1960. He ovat koulutovereita, jotka alkoivat seurustelemaan jo lukiovuosinaan.[8][14] Heidän lapsiaan ovat tietokirjailija Rea Peltola ja DJ Svengali -nimellä tunnettu musiikkituottaja Hermanni Peltola.[2]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Peltola, Kati; Eskelinen, Martti: 1 h + kk, ei muk : asuntopolitiikkaa Helsingin seudulla. Suunta n:o 8. Helsinki: Otava, 1970.
  • Hyvinvointivaltion peruskorjaus. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0968-2
  • Peltola, Kati; Melender, Pirkko: Reilu verokirja. Barrikadi-sarja no 3. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34884-0
  • Kohtuus kaikessa : kestävän talouden Suomi. Helsinki: Into, 2018. ISBN 978-952-264-954-6

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kati Peltola Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 15.5.2009.
  2. 1 2 3 4 Jaakkola, Risto: Peltola, Kati (1940–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.4.2010.
  3. ↑ Wiberg, Matti: Jäähyväiset almuille – perustulo kaikille? (vain tilaajille) 11.10.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.4.2026.
  4. 1 2 3 4 5 Pyykkönen, Anna-Leena: Ensimmäinen parkaisu ensikodissa. Helsingin Sanomat, 22.12.1990, s. A 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  5. 1 2 Lehtilä, Hannu: Kati Peltola (audio) Eduskunnan naisia. 10.7.2014. Yle Areena. Viitattu 24.4.2026.
  6. ↑ Lintunen, Tino: Humanismi voittaa, uskovat 60-luvun aktivistit 30.12.2018. Kansan Uutiset. Viitattu 24.4.2026.
  7. ↑ Jallinoja, Riitta: Suomalaisen naisasialiikkeen taistelukaudet : naisasialiike naisten elämäntilanteen muutoksen ja yhteiskunnallis-aatteellisen murroksen heijastajana, s. 128–129. Väitöskirja. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11956-3
  8. 1 2 Leppänen, Veli-Pekka: ”Tarvitsemme hyvinvointivaltion peruskorjauksen”, toteaa pitkän uran Helsingin kunnallispolitiikassa ja sosiaalitoimessa tehnyt Kati Peltola (vain tilaajille) 22.12.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.12.2020.
  9. ↑ Puolustuskirjelmä johti sakkoon yllytysoikeudenkäynneissä. Helsingin Sanomat, 22.8.1969, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  10. 1 2 Alenius vaihtoi eduskuntapaikan Suomen Pankkiin. Helsingin Sanomat, 8.4.1977, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  11. ↑ Virkkunen, Janne: Helsingin vaalijännäri. Helsingin Sanomat, 6.2.1983, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  12. ↑ Kivistö pettyi Kepuun. Helsingin Sanomat, 3.11.1984, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  13. ↑ Helsingin talousarvio hyväksyttiin. Helsingin Sanomat, 31.11.1986, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  14. 1 2 Kärki, Tuula: KU:n arkistosta: Rakkaus iski kuin salama – Kati ja Pekka Peltola ovat olleet naimisissa 60 vuotta 25.12.2020. Kansan Uutiset. Viitattu 24.4.2026.
  15. ↑ Kärki, Tuula: Entinen kansanedustaja sairastui: Kertoo, miltä tuntuu, kun ei muista 3.8.2023. Kansan Uutiset. Viitattu 24.4.2026.
  16. ↑ Peltola, Katri: Peltolan uljas uusi maailma. Helsingin Sanomat, 19.3.1997, s. A 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.4.2026.
  17. ↑ Räikkä Jyrki; Alkio Jyrki: Pioneerihengessä tukiviidakon läpi – Kati Peltola rakentaa realistisen hyvinvointivaltio-utopian (vain tilaajille) 30.4.1997. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.4.2026.
  18. ↑ Seppi, Pirkko: Perustulo, kyllä vai ei? 18.11.2013. Vasen Kaista. Viitattu 24.4.2026.
  19. ↑ Ranta-Ala-aho, Tarja: Soi­nin­vaa­ra uskoo yhä pe­rus­tu­loon 15.5.2006. Kaleva. Viitattu 24.4.2026.
  20. ↑ Kuusela, Terttu: Järkiratkaisuja kestävään talouteen 21.9.2018. Rauhanpuolustajat. Viitattu 24.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansandemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kati_Peltola&oldid=23961360”