Anna-Liisa Hyvönen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anna-Liisa Hyvönen (o.s. Mäntykoski, s. 29. heinäkuuta 1926 Helsinki) on suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustajana 1972–1980. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Vuonna 1980 Hyvönen siirtyi eduskunnasta Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi.[1]

Tausta ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvönen syntyi vasemmistolaiseen perheeseen.[2] Hänen isänsä oli kauppias ja äiti kirjanpitäjä.[1] Hyvönen kävi Kaisaniemen kansakoulua ja Aleksis Kiven koulua.[3] Myöhemmin hän pyrki vanhemmiltaan salaa Tyttönormaalilyseoon ja pääsi näin oppikouluun, mikä oli työläisperheen lapselle epätavanomaista ja jopa paheksuttua.[4] Hän jatkoi iltalukiossa työskennellen samalla Helsingin kaupungin huoneenvuokralautakunnan kanslistina.[5] Hyvönen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1946 ja opiskeli neljä vuotta yliopistossa historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa kieliä.[1][6] Vuonna 1954 hän suoritti Sirola-opiston jatkokurssin.[1]

Hyvösen isä kärsi vuoden rangaistuksen Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, ja jatkosodan aikana molemmat vanhemmat olivat turvasäilössä kuuluttuaan talvisodan päätyttyä Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan. Hyvönen kantoi tuolloin vastuun pikkuveljistään.[2] Hän kirjoitti perheen elämästä äidilleen turvasäilöön kirjeitä, joiden myötä hänet tunnettiin poliittisten vankien keskuudessa ”Mäntykosken Lilinä”.[7]

Hyvönen avioitui 1952 myöhemmin eläkejohtajana toimineen Paavo Hyvösen (k. 2011) kanssa,[1] joka oli tunnetun kommunistin Antti Hyvösen poika[8][9]. Heille syntyi kolme poikaa.[1]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvönen aloitti poliittisen toiminnan ennen jatkosotaa sosiaalidemokraattisessa raittiusliikkeessä.[10] Sota-aikana hän auttoi piileskeleviä kommunisteja Helsingin seudulla.[11] Hyvönen avusti muun muassa tuhotöitä suorittanutta Veikko Pöystiä, jonka merkittävin tunnettu hanke oli ilmatorjuntapatteriston ammusvaraston räjäytysyritys Helsingin Pitäjänmäellä.[12]

Sodan päätyttyä Hyvönen liittyi SKP:n jäseneksi Hertta Kuusisen suosittelemana. Hänet kutsuttiin marraskuussa 1944 perustamaan uutta nuorisojärjestöä, josta tuli Suomen Demokraattisen Nuorisoliitto (SDNL).[10] 1940-luvun puolivälistä alkaen Hyvönen työskenteli järjestötehtävissä SDNL:ssä (1945–1946, 1953–1959), Demokraattisen nuorison maailmanliiton Skandinavian sihteerinä Pariisissa[6] ja Budapestissä[13] (1950–1953), Suomen Rauhanpuolustajien järjestösihteerinä (1955), Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) kulttuurisihteerinä 1959–1968 ja Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) pääsihteerinä 1968–1977.[1] Hyvönen on kertonut joutuneensa naisliikkeeseen vasten tahtoaan ehkäisemään vähemmistöläisyyden etenemistä SKP:n liittokokouksessa.[14]

Hyvönen kuului SKP:n keskuskomiteaan vuosina 1963–1981 ja sen poliittiseen toimikuntaan vuosina 1965–1981.lähde? Hän oli SKP:n radikaaleimpia uudistajia 1960-luvulla ja vankasti enemmistön puolella. Hyvönen oli aloittanut poliittisen itsekritiikin Nikita Hruštšovin Stalin-paljastusten (1956) jälkeen ja läheni ajatuksissaan Italian kommunistisen puolueessa esitettyjä (polysentrisiä) käsityksiä.[11]

Eduskuntaan Hyvönen valittiin vuoden 1972 vaaleissa. Hän toimi SKDL:n kansanedustajana vuoteen 1980, kunnes siirtyi syksyllä 1980 Helsingin kaupungin terveydenhuollosta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurme, Hannu: Rauhan tullessa kaikki tunsivat Lilin Kansan Uutiset. 8.11.2014. Viitattu 22.3.2016.
  • Hyvönen, Anna-Liisa: Tieni eduskuntaan, s. 75–87. Teoksessa Markku Aaltonen (toim.): Miten meistä tuli kansanedustajia?. [Seinäjoki]: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4.
  • Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu?. Väitöskirja. Edita, 1999. ISBN 951-37-2785-8.
  • Leppänen, Veli-Pekka: Yli muurien, lasikattojen läpi. (90-vuotias: Anna-Liisa Hyvösen pyrkimys on ollut tasa-arvoinen Suomi) Helsingin Sanomat, 29.7.2016, s. B 13. Artikkelin verkkoversio.
  • Salminen, Juhani: Asevelijuntta: kertomus asevelisukupolven kommunismin vastaisesta taistelusta 1940-1959. Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4853-1.
  • Seppinen, Jukka: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991: strategia ja toiminta. Helsinki: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Anna-Liisa Hyvönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b Hyvönen 2007, s. 75
  3. Hyvönen 2007, s. 78
  4. Hyvönen 2007, s. 79
  5. Hyvönen 2007, s. 79–80
  6. a b Hyvönen 2007, s. 82
  7. Hurme, Hannu: Rauhan tullessa kaikki tunsivat Lilin Kansan Uutiset. 8.11.2014. Viitattu 22.3.2016.
  8. Hyvönen, Anne: Muistot: Paavo Hyvönen HS.fi. 10.1.2011. Viitattu 22.3.2016.
  9. Leppänen 1999, s. 150
  10. a b Suomen demokraattisen nuorisoliiton synty (Arkistoitu sivu) Vasemmistonuoret 60 vuotta. Vasemmistonuoret. Viitattu 22.3.2016.
  11. a b Leppänen 1999, s. 177–178
  12. Salminen, Juhani: Asevelijuntta: kertomus asevelisukupolven kommunismin vastaisesta taistelusta 1940-1959, s. 37. Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4853-1.
  13. Hyvönen 2007, s. 84
  14. Hyvönen 2007, s. 86