Seppo Toiviainen
Seppo Esko Tapani Toiviainen (6. lokakuuta 1944 Kankaanpää[1] – 28. kesäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, kansanedustaja ja yhteiskuntatieteen tohtori. Hän toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (1979–1986) ja Demokraattisen Vaihtoehdon (1986–1987) kansanedustajana sekä Tutkijaliiton puheenjohtajana 1976–?. Toiviainen oli yksi SKP:n opposition kärkinimistä 1980-luvun puoliväliin asti.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seppo Toiviainen syntyi lokakuussa 1944 Kankaanpäässä majuri Jaakko Toiviaisen perheeseen[1]. Suoritettuaan lukion vuonna 1963 lahjakas nuorukainen siirtyi yliopistoon opiskelemaan ja valitsi pääaineekseen folkloristiikan. 1960-luvun lopun radikaalissa ilmapiirissä Toiviainen kuitenkin vaihtoi sosiologiaan ja sosiaalipsykologiaan. Samanaikaisesti hän alkoi kritisoida 1960-lukulaista uusvasemmistolaisuutta ja sivistyneistön roolia. Toiviaisen mukaan oli päästävä eroon pikkuporvarillisesta loismaisuudesta, joka porvarillisessa yliopistomaailmassa vaani vasemmistolaisia. Vaasan sosiologipäivillä 1969 Toiviainen tuomitsi perinteisen sosiologian "keskiluokan sunnuntaifilosofiaksi". Hän asetti tehtäväkseen liittoutumisen työväenluokan kanssa marxilaisen maailmankatsomuksen pohjalta.
Toiviainen valmistui tohtoriksi 26-vuotiaana vuonna 1970 väitellen "yhteiskunnallisista ja kulttuurisista ristiriidoista". Hän viimeisteli väitöskirjaansa suorittaessaan asevelvollisuutta, jonka jälkeen tuore tohtori palkattiin Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen assistentiksi.
Kommunistiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehtyään poliittisen valintansa Seppo Toiviainen liittyi 1971 Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP). Toiviainen omaksui marxilais-leniniläisen ideologian ja nousi nopeasti yhdeksi SKP:n opposition (ks. taistolaisuus) johtavista teoreetikoista. Hän paneutui aluksi tulopolitiikkaan tuomiten keskitetyt ratkaisut jyrkästi. Toiviainen valittiin SKP:n Tampereen piirikomiteaan ja hänestä tehtiin piirinsä valistusjaoston puheenjohtaja. Piirisihteeri Esko Malmbergin suosioon päässyt Toiviainen kiersi ahkerasti puhumassa puolueensa tilaisuuksissa. Toiviaisen asemaa taistolaishierarkian huipulla korostivat tehtävät Tiedonantaja-yhdistyksen johtoelimissä. SKP:n keskuskomiteaan hänet valittiin 17. edustajakokouksessa 1975 ja poliittiseen toimikuntaan kolme vuotta myöhemmin.
Tammikuussa 1975 Toiviaisen johtama SKP:n Tampereen piirin sivistyneistöjaosto organisoi kolmipäiväisen Lenin-seminaarin, josta tuli suuri menestys. Pääorganisaattori puhui tilaisuudessa sivistyneistön demokraattisesta järjestäytymisestä työväenluokan liittolaisena. Kommunistien edellytykset vaikutuksensa laajentamiselle sivistyneistön piirissä 500 osanottajaa kerännyt seminaari arvioi hyviksi. Toiviainen oli keskeinen vaikuttaja taistolaista Tutkijaliittoa perustettaessa tammikuussa 1976 ja hänet valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. 1977 aloittaneen Tutkijaliiton Tiede ja edistys -lehden ensimmäisenä päätoimittajana oli luonnollisesti Toiviainen.
Toiviainen oli tuottelias kirjoittaja työskennellessään Tampereella mm. Antti Eskolan kanssa. Hänen kirjoituksiaan ilmestyi kansandemokraattisten julkaisujen lisäksi esimerkiksi Sosiologia-lehdessä. 1977 ilmestyi tutkielma Nuori Lukács, jonka alaotsikko lupasi kriittisen esityksen Georg Lukácsin varhaisvaiheista. Kyseinen filosofi oli ollut Toiviaisen keskeinen kiinnostuksen kohde jo pitkään.
Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaaleissa 1979 Seppo Toiviainen valittiin Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä ja hän siirtyi yliopistomaailmasta täysipäiväiseksi poliitikoksi. Eduskunnassa hän oli muun muassa pankki-, sivistys- ja puolustusvaliokuntien jäsen. Toiviainen toimi aktiivisesti myös Tampereen kaupunginvaltuutettuna ja hänet valittiin kaksi kertaa (1978 & 1982) presidentin valitsijamieheksi.[2] Eduskuntavaaleissa 1987 Toiviainen jäi usean tuhannen äänen päähän paikkansa uusimisesta ja vuoden 1988 valitsijamiesvaaleissa hän sai vain 223[3] ääntä. Toiviainen sai seurata aitiopaikalta SKP:n 1980-luvun puolivälissä konkretisoitunutta hajaannusta ja hän siirtyi oppositiolle uskollisena Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) riveihin. Luottamus Toiviaiseen oli kuitenkin tuolloin kadonnut jo omienkin keskuudessa eikä häntä nostettu SKPy:n johtotehtäviin.
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osasyynä Seppo Toiviaisen suosion hiipumiseen 1980-luvulla oli pahentunut alkoholismi, joka ei enää toisen kansanedustajakauden (1983–1987) aikana ollut salaisuus kenellekään. Kovia kokenut kommunisti aloitti itsekritiikin, maailmankuva koki kolauksen ja kapakat veivät miehen. Huonokuntoinen teoreetikko päätyi lopulta Tervalammen alkoholistiparantolaan, jossa kuntoutus eteni jopa yli odotusten. Toiviaisen potilas-status vaihtui työntekijäksi. Hän alkoi myös kirjoittaa Alkoholipolitiikka-lehteen artikkeleita, jotka 1997 julkaistiin juoppokulttuuria käsitelleessä teoksessa Kantapöydän imu.
Toiviainen kuoli sairauskohtaukseen 60-vuotiaana kotonaan Helsingissä kesäkuussa 2005. Hänen sekä hyvän ystävänsä Matti Virtasen välisestä kirjeenvaihdosta vuosilta 1996-2005 julkaistiin vuonna 2007 (WSOY) teos Kaksi kirjaa -ja se kolmas.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomalaisten musiikinharrastuksesta ja musiikkimausta. Tampereen yliopiston sosiologian laitos. Tutkimusseloste 3. Tampere 1968
- Lauseita sosiologiasta. Sosiologia 2/1969
- Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ristiriidat - musikologisten osakulttuurien sosiologista tarkastelua, Tampereen yliopiston väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis. Ser. A 39. Tampere 1970
- Kulttuuri metafysiikkana : Georg Simmel. Sosiologia 6/1973
- Tulopolitiikan arvostelua. Huutomerkki-sarja 72. Tammi 1973
- Nuori Lukács : kriittinen esitys Georg Lukácsin varhaisesta ajattelusta ja toiminnasta (1906-1929). Kansankulttuuri, Helsinki 1977
- Muutos on välttämätön. Kursiivi, Helsinki 1978
- Nykyinen kriisi ja hallituskysymys. Kursiivi, Helsinki 1978
- Edistyksellinen sivistyneistö ja vallankumouksellinen puolue. Soihtu 1/1981
- O. W. Kuusisen elämäntyöstä, teoksessa Otto Wille Kuusinen : Asian periaatteellinen puoli : valittuja kirjoituksia ja puheita vuosilta 1905-1918 ; toim. Juha Ukkonen. Kansankulttuuri, Helsinki 1981
- Christer Kihlman ja hänen maailmansa. Tutkijaliiton julkaisusarja 32. Suomen tutkijaliitto, Helsinki 1984
- Kantapöydän imu : juoppokulttuuri valintana ja pakkona. Tammi 1997
- Kaksi kirjaa - ja se kolmas : Seppo Toiviaisen ja Matti Virtasen kirjeenvaihtoa 1996-2005 ; toimittanut Matti Virtanen. WSOY 2007
Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johdatus taiteen sosiologiaan : Westermarck Societyn Taiteen sosiologian päivillä Tampereen yliopistolla helmikuussa esiintyneiden sosiologien esitelmät muokattuina ja uudelleenkirjoitettuina ; toim. Seppo Toiviainen. Tampereen yliopiston tutkimuslaitos. Monistesarja 56. Tampere 1968
- Ruumiillisen ja henkisen työn liitto ; Tampereella 10.-12.1.1975 pidetyn Lenin-seminaarin aineistot ; toim. Seppo Toiviainen ; julk: SKP Tampereen piirijärjestö. Tampere 1975
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alex. Inkeles : Mitä on sosiologia. Forum-kirjasto 21. Tammi 1969 (alkuteos What is sociology?)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on 1982, s. 1020. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5.
- ↑ Seppo Toiviainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 107.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppo Toiviaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Akvaario, valtameri ja kantapöytä – mietteitä Seppo Toiviaisesta (1944–2005) Heikki Mäki-Kulmala 2006
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||||||
