Asevelvollisuus Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa.

Asevelvollisuus Suomessa on miesten velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Asevelvollisuudesta määräävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:n määräämää maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asevelvollisuuteen kuuluu varusmiespalvelus tai siviilipalvelus.

Asevelvollisuus kestää 42 vuotta, alkaen sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää 18 vuotta ja jatkuen sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää 60 vuotta.[1]

Jokainen 18 vuotta täyttänyt suomalainen mies – ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta – käsketään kutsuntoihin. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen. Kutsuntojen kautta henkilökohtaisten syiden vuoksi varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen aloittamisajankohdan muutosta voi hakea aina sen vuoden loppuun asti, jona täyttää 28-vuotta. Aloittamisajankohdan muutosta ei tämän jälkeen myönnetä, ja asevelvollisen on aloitettava palvelus, ellei häntä vapauteta siitä. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.[2]

Vastuu varusmiespalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin koulutetaan miehiä asevelvollisuuden avulla. Vuonna 2015 on tavoitteena kouluttaa 21 000 varusmiestä ja kertausharjoituksissa 18 000 reserviläistä.[3] Vuosittain noin 400 naista aloittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen.

Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työministeriöllä. Vuosittain noin 2 600 henkilöä hakeutuu siviilipalvelukseen.[4]

Vuosittain noin 70–80 miestä kieltäytyy asevelvollisuuspalveluksesta kokonaan. Heitä kutsutaan totaalikieltäytyjiksi, joiden palvelusvelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun totaalikieltäytymisestä määrätty ehdoton vankeusrangaistus on suoritettu.[5] Jehovan todistajat ja ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta rauhan aikana. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta voivat hakeutua asepalvelukseen vapaaehtoisina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)

Suomessa on Ruotsin kuningaskunnan aikana vuoteen 1809 ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ollut eri laajuisia asevelvollisuuksia, joista Ruotsin vallan loppupuolella leimaa-antavin oli ruotusotaväki. Haminan rauhan jälkeen Suomessa ei ollut käytännössä yleistä asevelvollisuutta. Oolannin sodan aikana pyrittiin perustamaan myös kansallista sotaväkeä suojaamaan Suomen rannikkoja Englannin laivaston ja Ranskan laivaston kauppasaartotoimia vastaa, joihin kuului rannikkokaupunkien vientitavaravarastojen hävittäminen nousemalla maihin laivoilta. Krimin sodan jälkeen asiaa pohdittiin ja 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki.

Suomessa oli säätyvaltiopäivillä johtavana ajatuksena se, ettei asevelvollisuus Suomessa saisi johtaa maailmanlaajuiseen asevelvollisuuteen eli siihen, että suomalaisia asevelvollisia määrättäisiin mihin tahansa sotiin ja konflikteihin minne tahansa Venäjän keisarikunnan armeijan osana. Ensimmäisen maailmansodan lähestyessä tästä kehkeytyi riita Venäjän keisarikunnan sotaministeriön kanssa, mikä osaltaan johti helmikuun manifestin antamiseen vuonna 1899. Sen nojalla keisari Nikolai II päätti vuonna 1901 yhdistää Suomen armeijan Venäjän armeijaan. Kahden seuraavan vuoden aikana kutsuntalakkojen seurauksena Venäjän keisarikunta luopui yleisvenäläisen asevelvollisuuden vaatimuksesta suomalaisten osalta Suomen suuriruhtinaskunnassa ja puuttuva kansalaisvelvoite korvattiin Venäjän keisarikunnan sotilasbudjettiin sotilasmiljoonina. Suomen sisällissodan aikana Vaasan senaatti otti käyttöön käytöstä poistetun vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja perusti Suomen maavoimien ensimmäisen joukko-osaston, Suomen Tasavallan Vartioston pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnalta saaduilla kivääreillä ja osin sen joukoista. Suomen sisällissodan jälkeen säädettiin itsenäiselle Suomelle ensimmäinen oma asevelvollisuuslaki. Se oli voimassa vuoteen 1950 saakka, jolloin sen tilalle säädettiin uusi asevelvollisuuslaki. Nykyinen laki on vuodelta 2007. Vuoden 2007 Suomen asevelvollisuuslain uutuuksiin kuuluu asepalveluksessa olevalle ja reserviläiselle säädetty velvollisuus palvella tarvittaessa Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen perusteella enintään puoli vuotta ilman, että Suomen tasavalta on julistettu poikkeustilaan tai sotatilaan.

Varusmiespalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa.

Aseellinen varusmiespalvelus on 1. helmikuuta 2013 voimaan astuneen lainmuutoksen mukaan 165, 255 tai 347 vuorokauden pituinen. Varusmieskoulutusaikaa lyhennettiin aiemmasta 15 vrk puolustusvoimilta edellytettyjen taloudellisten säästöjen vuoksi.

Palveluksen aloitettaessa ei voi tietää minkä pituiseen palvelukseen tulee määrätyksi, koska palvelusajan pituus määräytyy tehtävän ja siihen tarvittavan koulutuksen perusteella. Varusmiehiä kehotetaan usein lähtökohtaisesti varautumaan 347:n vuorokauden palvelusaikaan.

Aseellinen varusmiespalvelus oli vuodesta 1998 lähtien säädetyn lainmuutoksen mukaan 180, 270 tai 362 vuorokauden mittainen[6], vuoteen 2013 asti. Ennen vuotta 1998 palvelusajat olivat 240, 285 tai 330 vuorokautta.

Miehistötehtäviin koulutettavat, joita on enemmistö, palvelevat tavallisesti 165 vuorokautta. Erityistehtäviin koulutettavat varusmiehet (esimerkiksi lääkintämiehet, miehistöarvossa palvelevat lääkärit ja sotilaspoliisit) palvelevat 255 tai 347 vuorokautta (esimerkiksi kuorma-autonkuljettajat tai panssarimiehet). Reservin aliupseereiksi ja reserviupseereiksi koulutettavien palvelujakson pituus on 347 vuorokautta. Jos asevelvollisen uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana joka on yleensä 255 tai 347 vuorokautta.

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin koulutuksesta riippuen enintään 40, 75 tai 100 vuorokaudeksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus.

Siviilipalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Siviilipalvelus Suomessa

Suomessa asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksen ohella myös siviilipalveluksena. Siviilipalvelus muodostuu 1 kk koulutuksesta kriisinajan tehtäviin ja 11 kk työpalvelusta. Armeijan reservistä voi myös kieltäytyä varusmiespalveluksen jälkeen hakemalla täydennyspalvelukseen.

Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alkamisen jälkeen hakea takaisin varusmiespalvelukseen.[7]

Aseistakieltäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiespalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen eli totaalikieltäytyminen on säädetty lainvastaiseksi teoksi, josta rangaistuksena on ehdoton vankeusrangaistus. Aseistakieltäytymiseksi luetaan myös osittaiskieltäytyminen eli totaalikieltäytyjäksi ryhtyminen kesken palveluksen.[8] Asevelvollisuuteen voi reagoida myös jättämällä saapumatta kutsuntoihin, mikä on lainvastaista.

Reservi- ja siviilipalvelus normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä puolustusvoimat kohottaa valmiuttaan käytettävissä olevan tiedustelutiedon nojalla. Jotta valmiuden kohottaminen onnistuisi, reservin täydennyskoulutus on aloitettava jo verrattain varhaisessa vaiheessa. Vuoden 2007 asevelvollisuuslaki täydensi tuntuvasti puolustusvoimien keinovalikoimaa aikaisempaan verrattuna.

Kriisin uhatessa tasavallan presidentti voi oikeuttaa päätöksellään pääesikunnan kutsumaan reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen (aikaisemman terminologian mukaan ylimääräisiin harjoituksiin, jollaiset toimeenpantiinkin syksyllä 1939). Päätösesityksen tekee presidentille puolustusministeri puolustusvoimain komentajan ja pääministerin ollessa läsnä. Puolustusvoimien aluetoimistot ja muut toimielimet määräävät tämän jälkeen reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen. Palvelukseen astuminen voidaan määrätä tällöin tapahtuvaksi välittömästi. Päätös ylimääräisen palveluksen aloittamisesta voi olla voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan.[9]

Vastaavasti uusi siviilipalveluslaki mahdollistaa, että valmiutta kohotettaessa myös siviilipalveluksen suorittaneita siviilivarantoon kuuluvia henkilöitä voidaan määrätä ylimääräiseen palvelukseen, jossa heitä koulutetaan liikekannallepanon aikaisiin tehtäviinsä. Tällöin palveluspaikkoina toimivat pelastus- ja väestönsuojeluviranomaiset sekä Opetusministeriön hallinnonalan virastot. Siviilipalveluskeskuksen tehtävänä on varata jo rauhan aikana näiden virastojen käyttöön tarpeellinen määrä siviilipalvelusvelvollisia.[10]

Varsinaisen kriisin alkaessa puolustusvoimat pannaan liikekannalle joko kokonaan tai osittain. Molemmista ratkaisuista päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Osittaisen liikekannallepanon aikana kutsutaan palvelukseen reserviläisiä. Täydellisen liikekannallepanon aikana voidaan kutsua myös varareserviin kuuluvia henkilöitä, joista yli 50-vuotiaita ainoastaan eduskunnan päätöksellä. Toisin kuin ylimääräisessä palveluksessa, josta asevelvolliselle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, liikekannallepanossa palvelukseenastumismääräys voidaan antaa yleisellä kuulutuksella. Liikekannallepanon sattuessa siviilipalveluksessa olleet tai totaalikieltäymisestä vankeusrangaistukseen tuomitut voidaan määrätä valmiuslaissa tarkoitettuun työpalvelukseen tai siviilipalveluslain mukaiseen palvelukseen liikekannallepanon aikana.[10][11] Kysymys siitä, täytyykö valmiuslain olla voimassa, jotta siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin määrätä työpalvelukseen, ei ole käytännössä merkittävä, sillä liikekannallepano on mahdollinen vain, mikäli valmiuslain toimivaltuudet ovat käytössä.[12]

Suuronnettomuuden tai vakavan kulkutaudin sattuessa tasavallan presidentti voi, valtioneuvoston esityksestä, antaa pääesikunnalle oikeuden määrätä palvelukseen reserviläisiä enintään 14 päivän ajaksi. Tällöin kysymykseen tulevat puolustusvoimissa lääkintä-, pioneeri-, viesti-, kuljetus- ja suojelualan tai muun vastaavan erikoiskoulutuksen saaneet reserviläiset, jotka tulee määrätä koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Näin palvelukseen määrätyt reserviläiset eivät saa joutua käyttämään sotilaallisia voimakeinoja tehtävissään. Suuronnettomuuspalveluksensa aikana reserviläisillä on oikeus nauttia kaikkia työvelvolliselle kuuluvia etuja, joista tärkein lienee oikeus soveltuvan alan työ- tai virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Käytännössä määräyksen suuronnettomuustilanteen mukaiseen palvelukseen antaa pääesikunta.[13][14]

Asevelvollisuudesta vapautetut ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapautus terveydellisestä syystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä) syistä rauhanajaksi (palveluskelpoisuusluokka C). Vapautuksen myöntää kutsuntalautakunta. Palveluksesta vapautetaan lääketieteellisen diagnoosin perusteella. Tarvittaessa asevelvollinen voidaan määrätä lisätutkimuksiin, minkä jälkeen kutsuntalautakunta vahvistaa palveluskelpoisuusluokan. Tautiluokitus tulee puolustusvoimien tietoon ja se merkitään myös kutsuntatodistukseen.

Jos asevelvollisen terveydellinen ongelma on ohimenevä, palveluskelpoisuusluokaksi määrätään E, joka tarkastetaan erikseen määrätyn ajan kuluttua. Mikäli ongelma ei parane 25. ikävuoteen mennessä, asevelvollinen siirretään luokkaan C. Asevelvollinen voidaan määrätä myös palveluskelpoisuusluokkaan C jo kutsunnoissa, mikäli ongelma on luonteeltaan pysyvä. Palveluskelpoisuusluokka D on poistettu, sitä käytettiin silloin, kun asevelvollisen terveysvaiva on niin paha ettei hän kelpaa minkäänlaiseen palvelukseen rauhan tai sota-aikana.

Ylipainoinen voi saada vapautuksen asevelvollisuudesta. Ylipaino on merkittävimpiä syitä vapautuksen saamiseen mielenterveysongelmien ohella.[15]

Esimerkiksi vuonna 2012 kannabiksen käyttö esti tai siirsi palvelusta 156 nuorelta, jotka luokiteltiin tyypillisesti joko kelpoisuusluokkaan C tai E.[16]

Palvelustaan suorittava varusmies, jonka terveydentila on heikentynyt, vapautetaan samalla tavoin palveluksesta, mutta päätöksen tekee kutsuntalautakunnan sijasta lääkärintarkastuslautakunta.

Varusmiespalvelukseen ei kutsuta myöskään eräitä rikostaustansa vuoksi vaarallisiksi katsottuja henkilöitä (T-luokitus).

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia vannomassa sotilasvalaa

Naisten ei tarvitse osallistua aseelliseen palvelukseen. Jotkut feministit ovat tuoneet esille, että Suomen maanpuolustusjärjestely on tässä suhteessa miehiä syrjivä.[17] On olemassa valtioita, joissa asevelvollisuus koskee myös naisia. Tällaisia valtioita ovat esimerkiksi Israel ja Norja.

Elisabeth Rehn oli Suomen puolustusministerinä vuosina 1990-1994. Hänen kaudellaan valmisteltiin suunnitelma naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja siitä laadittiin lakiesitys. Ennen lakiesitystä oli kansalaisten suhtautumista naisten asepalvelukseen kartoitettu haastattelututkimuksin. Tutkimuksen tulokset olivat myönteisiä.

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1. huhtikuuta 1995. Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina. Hakijan on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terve Suomen kansalainen. Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.

Nainen voi hakea mihin tahansa aselajikoulutukseen ja hänet sijoitetaan parhaiten soveltuvaan tehtävään. Jos nainen ei ole keskeyttänyt asepalvelusta 45 päivän kuluessa palvelukseen astumisesta, häneen sovelletaan asevelvollisuuslain määräyksiä, joten palveluksen keskeyttäminen on mahdollista vain pätevästä syystä tai siirtymällä siviilipalvelukseen.[18]

Ahvenanmaalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Ahvenanmaa on ollut 1920-luvun alusta alkaen demilitarisoitu alue, asevelvollisuus ei kosketa siellä pysyvästi asuvia. He voivat kuitenkin halutessaan suorittaa asepalveluksen aivan normaalisti, tavallisesti ruotsinkielisessä Uudenmaan prikaatissa, joskin käytännössä vain harvat näin tekevät.[19]

Jehovan todistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös Suomen Jehovan todistajien kieltäytyminen asepalveluksesta

Jehovan todistajat -nimiseen uskontokuntaan kuuluvat saavat lykkäystä armeijaan astumisesta, kunnes täyttävät 28 vuotta. Uskontokuntaan kuuluminen on todistettava joka toinen vuosi korkeintaan kaksi kuukautta vanhalla, seurakunnan antamalla todistuksella. Mikäli lykkäyksen edellytykset ovat tämän jälkeenkin vielä olemassa, vapautetaan asevelvollinen asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana.

Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut sitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei ole laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä.[20]

Puolustusministeriö asetti 14. maaliskuuta 2007 toimikunnan selvittämään Jehovan todistajat asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttavan lain tarpeellisuutta, ja tekemään ehdotus mahdollisista muutoksista. Vaihtoehtoina olivat nykyisen tilanteen säilyttäminen, lain kumoaminen, siviilipalveluslain muutos tai vapauttavan lain kirjoittaminen sellaiseen muotoon, ettei se koskisi yksittäistä uskonnollista yhdyskuntaa. 30. marraskuuta 2007 valmistuneen mietinnön tuloksena todetaan että laki nykyisessä muodossaan on ongelmallinen, mutta mikään harkinnassa olleista vaihtoehdoista ei ollut toimikunnan näkemyksen mukaan luonteva ratkaisu, joten mietinnöstä järjestetään laaja lausuntokierros.[21] Vastaava mietintö valmistui myös vuonna 2013.[22]

Ammattiurheilijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulaisoikeusasiamies on vaatinut vuonna 2012 pääesikunnalta selvitystä ammattiurheilijoiden poikkeuksellisesta palveluksesta.[23] Ammattiurheilijoiden asepalvelus on ollut kestoltaan muita lyhyempi.[24] Pääesikunnan antaman vastauksen mukaan "huippu-urheilijoiden asema nuorison esikuvina ja esimerkkeinä antaa perusteet yhdenvertaisuuslaissa mainitulle positiiviselle erikoiskohtelulle palvelusajan määräytymisessä”. Apulaisoikeusmiehen selvityspyynnön seurauksena Puolustusvoimat on toukokuussa 2015 ilmoittanut luopuvansa urheilijoiden erityiskohtelusta[25], joskin Varusmies-lehden päätoimittaja Juho Mäki-Lohiluoma epäilee epävirallisen erityiskohtelun jatkuvan tämänkin jälkeen.[26]

Asevelvollisuudesta sodan aikana vapautetut ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan aikana asevelvollisuudesta ovat vapautettuja tietyt yhteiskunnalle tärkeää työtä suorittavat ryhmät. Nämä määrittelee Puolustusvoimien aluetoimisto työnantajan ehdotuksesta. Mikään työ tai ammatti ei anna nykyjärjestelmässä automaattista vapautusta.

Työnantajan on oltava sellainen, että sen toiminnan häiriötön jatkuminen on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Varattavat henkilöt jaetaan neljään tärkeysluokkaan korvattavuutensa kannalta. Yritysten tulisi hoitaa henkilöstövarauksensa yhteistyössä muiden saman alan yritysten kanssa oman alansa huoltovarmuuspoolia hyödyntäen. Yritys, joka tahtoo varmistaa henkilöstönsä pysymisen nykyisissä tehtävissään myös kriisin sattuessa, ottaa yhteyttä aluetoimistoon ja ilmoittaa tälle kriittisen tärkeän henkilöstönsä. Jos varaushakemus hyväksytään, se on voimassa näiden henkilöiden osalta viisi vuotta kerrallaan. Henkilöitä, jotka työnantaja on hyväksytysti varannut käyttöönsä, ei kutsuta kertausharjoituksiin eikä kriisin sattuessa palvelukseen. Tehdyt varaukset on tarkistettava ja päivitettävä aluetoimistolle yhden–kolmen vuoden välein.[27]

Kustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiot järjestävät sotilaallisen turvallisuutensa vapaaehtoisista muodostetulla ammattiarmeijalla, yleisellä asevelvollisuudella tai valikoivalla asevelvollisuudella. Maailmassa on vain muutama maa jolla ei ole omaa armeijaa.

Varusmiespalveluksen budjettikustannukset (kun asevelvollisuustyölle ei lasketa hintaa) ovat arviolta 350 miljoonaa euroa, missä varusmiehiä on keskimäärin palveluksessa 19 000 ja varusmiesvuorokausi maksaa 45 euroa. Päälle tulevat kertausharjoitusten kustannukset. Vakinaista väkeä puolustusvoimissa on 15 000 henkeä. Vuoden 2014 puolustusmenot olivat yhteensä noin 2,3 miljardia euroa.[28]

Varusmiespäiväraha on 5,10 euroa vuorokaudessa ensimmäisen 165 päivän ajalta, jonka jälkeen päivärahan määrä nousee porrastetusti.[29]

Puolustusvoimista luopuminen tuottaisi verovaikutuksena 2,7 miljardia euroa vuodessa ja kokonaishyvinvointivaikutuksina pitkällä aikavälillä 4,8 miljardia euroa vuodessa.[30]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansantaloudelliset kustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija tulee 1–2 % BKT:stä kalliimmaksi kuin ammattiarmeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5–3,5 % BKT:stä.[31][32]selvennä

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi ammattiarmeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät.[33] Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi.

Professori Poutvaaran mukaan asevelvollisuuden lakkauttaminen vahvistaisi kansantaloutta ja "vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko". Poutvaara kuuluu asevelvollisuuden lakkauttamista ajavan Ohi on -kansalaisaloitteen tukijoihin.[34]

Tehottomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Everstiluutnantti Mika Kerttusen mukaan[35] varusmiesten vuosittainen koulutusmäärä voitaisiin laskea puoleen, eli 12 500:een nykyisestä 25 000:sta varusmiehestä. Kerttusen laskujen mukaan 12 500 vuosittain koulutettua varusmiestä riittäisi muodostamaan 250 000 miehen vahvuiset sodanajan joukot. Suomen sodanajan joukkojen vahvuutta laskettiin 350 000 sotilaasta 230 000 sotilaaseen vuonna 2015. Vahvuutta on pienennetty mm. pudottamalla joukoista useimmat yli 35-vuotiaat.[36]

Suomessa kuitenkin koulutetaan vankeusrangaistuksen uhalla n. 25 000 varusmiestä joka vuosi, eli yli kaksinkertainen määrä todelliseen tarpeeseen nähden. Vain sodanajan joukkoihin sijoitetuille varusmiehille löytyy varusteita, ja vain heidän taitojaan ylläpidetään kertausharjoituksin.

Professori Roope Uusitalon mukaan liian suuri koulutusmäärä johtuu siitä, että varusmiesten työn hinta on asevelvollisuuden seurauksena keinotekoisen matala[37]: "Koska asevelvollisen hinta on nykyään keinotekoisesti lähellä nollaa, tällainen optimointiongelma menee väkisinkin nykysysteemissä pieleen." Uusitalon mielestä joukkoja olisi kenties supistettu toisella tavalla, jos varusmiehille pitäisi maksaa palvelusajasta kunnon korvaus: "Joillekin olisi saattanut tulla mieleen sellainenkin ratkaisu, että supistetaan sodan ajan joukkoja kouluttamalla pienempi osa ikäluokasta ja pitämällä se reservissä yhtä pitkään kuin aikaisemmin." [36]

Osmo Soininvaara kirjoittaa liian suuren varusmiesmäärän kouluttamisen kalleudesta blogissaan[38]: "Kysyin kerran varsin korkealta sotilashenkilöltä, paljonko hän kutsuisi asepalvelukseen, jos ei tarvitsisi ajatella maanpuolustushenkeä, miesten koulua eikä poliitikkoja. Noin puolet miespuolisesta ikäluokasta (15 000) oli vastaus. Kun näytin epäluuloiselta, hän lisäsi, ettei heitä tietenkään maanpuolustukseen niin paljon tarvita. Tarvitaan isompi joukko, että on mistä valita kansainvälisiin tehtäviin. Tämä oli mielipiteenä vielä kalliimpi kuin kepulaisten ajatus, että asevelvollisuutta tarvitaan aluepoliittisista syistä, jotta varuskuntapaikkakunnilla olisi elämää. Koulutettaisiinko koko ikäluokka myös lääkäreiksi, että sairaaloilla on mistä valita?"

Negatiiviset vaikutukset työelämään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinassa asepalvelukseen arpomalla pakotettujen todennäköisyys tehdä rikoksia myöhemmässä elämässä on ollut korkeampi kuin palveluksesta arvan perusteella vapautettujen. Asepalvelukseen pakotettujen menestys työelämässä on taas ollut vapautettuja heikompi.[39]

Suomessa pakollisen palveluksen vaikutuksia rikollisuuteen ja työelämässä pärjäämiseen on vaikea selvittää, sillä vapautuksia palveluksesta myönnetään mm. mielenterveysongelmien perusteella, eikä vertailukelpoista tutkimusaineistoa vapautetuista ja pakotetuista näin ollen ole saatavilla.

Professori Roope Uusitalon tekemän tutkimuksen[40] mukaan asepalveluksella on työuria lyhentävä ja ansiotasoa laskeva vaikutus.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuula Tähtisen väitöskirjaa[41] varten tutkittujen Pohjan Prikaatin varusmiesten paino nousi palveluksen aikana 4,6 kg, ja lipideissä ja insuliinissa tapahtui monia terveydelle haitalliseen suuntaan johtavia muutoksia. Varusmiesten munkkien kulutuskertojen määrä nousi varusmiespalveluksen aikana 166 %, viinerien ja muiden kahvileipien 119 %, sokeroitujen virvoitusjuomien 43 %, oluen 24 % ja pitsojen 14 %.

Matti Santtilan väitöskirjan mukaan varusmiesten fyysinen kunto nousi palvelusaikana keskimäärin 20 %.[42] Varusmiespalveluksesta hyötyivät erityisesti heikkokuntoiset.

Perustuslain vastaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arno Kotron mukaan[43] "miesten asevelvollisuus on ristiriidassa perustuslain kanssa asettaessaan kansalaiset perusteetta eriarvoiseen asemaan lain edessä."

Väitetyt hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 julkaistussa asevelvollisuuden vaihtoehtoja selvittäneessä Suomalainen asevelvollisuus -raportissa (ns. Siilasmaan raportti) todetaan, että "Mielestämme asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky."[44] Raportin kansantaloudellinen tarkastelu perustuu VATT:n Juha Honkatukian tekemiin laskelmiin[45], mutta raportista on kuitenkin jätetty pois Honkatukian laskelmiinsa lisäämä huomio: "On korostettava, että tutkimuksessa tarkastellut vaihtoehdot eivät ole puolustuskyvyn suhteen yhteismitallisia, eikä tutkimuksen perusteella voida vielä esittää kustannustehokkainta tapaa esimerkiksi nykytasoisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi."

Siilasmaan raportissa asevelvollisuuden kustannuksia verrattiin jatkuvasti palveluksessa olevista sotilaista muodostetun armeijan kustannuksiin. Asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto olisi kuitenkin vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista varusmiehistä muodostettu reservi, ei miesvahvuudeltaan samansuuruinen jatkuvasti palveluksessa oleva ammattisotilasjoukko.

Asevelvollisuuden väitetään tuottavan useita hyötyjä, kuten kunnon kohoamista, sosiaalisia taitoja, esiintymiskykyä ja johtamistaitoja.[46][47][48] .

Varusmiehet arvioivat armeija-ajan varsin positiiviseksi ja antava siitä yleisarvosanaksi 4,1 (1-5).[49] Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana positiivisesti ja on summamuuttujien perusteella tasolla 4,0 (1-5).[50]lähde tarkemmin?. Kyselyssä ei ole huomioitu siviilipalvelusmiehiä, totaalikieltäytyjiä, palveluksessa vammautuneita tai palveluksen muista syistä keskeyttäneiltä.

Asevelvollisuuden vaihtoehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Vihreä miesliike ja Sadankomitea ovat esittäneet, miten maanpuolustus olisi mahdollista järjestää ilman asevelvollisuutta.[51] Kumpikin malli perustuu reserviläisarmeijaan, joka muodostetaan vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen suorittaneista. Vihreän miesliikkeen mallissa reservin vahvuus olisi 137 000 miestä[52], Sadankomitean mallissa 50 000 miestä.[53]

Maanpuolustuskorkeakoulun vuonna 2014 julkaisemassa "Yleisesikuntaupseerikurssi 56: Joukko vaihtoehtoja Puolustusvoimien tulevaisuuteen 2030" -työpaperissa[54] esitetään myös vapaaehtoisuuteen perustuva reserviläisarmeijamalli, jonka vahvuus on 100 000 miestä. Työpaperin mukaan malli tuottaa toimiessaan nykyistä ammattitaitoisempia ja motivoituneempia sodan ajan joukkoja.

Nykyjärjestelmä poliittisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa varusmiespalveluksen suoritusprosentti on perinteisesti ollut korkea, vuonna 2008 83 % ikäluokan miehistä suoritti varusmiespalveluksen.[55] Osuus laski kuitenkin nopeasti 2010-luvun vaihteessa ja virallisten lukujen mukaan 2012 miehistä olisi enää 78% suorittanut asevelvollisuuden. Tämän jälkeen osuus on pysynyt likimain vakiona eikä ole enää laskenut, vaikka Aseistakieltäytyjäliitto onki kyseenalaistanut lukujen luoytettavuuden.[56][57][58]

Huolimatta kansainvälisestä kehityksestä, jossa länsimaissa vain paria poikkeusta lukuun ottamatta on luovuttu laajasti toimeenpannusta yleisestä asevelvollisuudesta, on nykyisen laajuisesta asevelvollisuudesta pitkään vallinnut Suomen politiikassa lähes täysi konsensus. 2000-luvulla jotkut poliitikot, esimerkiksi Paavo Arhinmäki, Osmo Soininvaara, Liisa Jaakonsaari ja Tarja Cronberg, ovat kuitenkin ehdottaneet harkittavaksi siirtymistä Norjan tapaiseen valikoivaan asepalvelukseen, jonka suorittaisi huomattavasti pienempi osa, esimerkiksi 30 % miehistä.[59] Eduskunnan äänestäessä 4. joulukuuta 2007 uudesta asevelvollisuuslaista ainoa kiistakysymys oli se, tulisiko varusmiehille myöntää isyysvapaata 12 vai 18 päivää.[60]

Eduskuntapuolueista yleistä asevelvollisuutta kannattavat keskusta[61], RKP[62], perussuomalaiset[63] ja kristillisdemokraatit[64]. Järjestelmän uudistamista ja siirtymistä vapaaehtoisuuteen perustuvaan asepalvelukseen kannattavat puolestaan vihreät[65] ja vasemmistoliitto[66]. Sosialidemokraattien mukaan on syytä tehdä selvitys molempia sukupuolia koskevasta kansalaispalveluksesta.[67] Kokoomuksen vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelma ei tehnyt linjauksia asevelvollisuuden suhteen, mutta eräät korkean profiilin kokoomuspoliitikot, mm. puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen[68] ja Alexander Stubb[69] ovat ilmaisseet pitävänsä nykykäytäntöä hyvänä.

Vuonna 2009 Puolustusministeriö asetti Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän selvittämään asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia [70], mutta se ei loppuraportissaan esittänyt merkittäviä muutoksia vallitsevaan asevelvollisuusjärjestelmään. Työryhmän teki sen sijaan noin 80 ehdotusta asevelvollisten aseman ja varusmieskoulutuksen kehittämiseksi. Puolustusvoimat on toteuttanut ehdotuksista yli puolet ja pääosa tullaan toteuttamaan vuoden 2013 loppuun mennessä.

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen arvioi toukokuussa 2010, että sodanajan joukkoja tullaan vähentämään nykyisestä 350 000:sta.[71] Puolustusministeri Jyri Häkämies niin ikään arvioi toukokuussa 2010, että asevelvollisuusjärjestelmä muuttuu kiristyvän julkisen talouden ja kallistuvan puolustusmateriaalin seurauksena ja muutokset tulevat jo seuraavan hallituksen ohjelmaan [72]

Kansanedustaja Eero Heinäluoma totesi Porissa 22. heinäkuuta 2010 Suomi-areena keskustelutapahtumassa pitävänsä vihreiden kantaa valikoivasta asevelvollisuudesta maanpuolustuksellisesti "vaarallisena". Heinäluoma nosti esimerkiksi Ruotsin, jossa hän katsoi valikoivan asevelvollisuuden lopulta johtaneen ammattiarmeijaan. Vihreiden silloinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki puolestaan sanoi samassa keskustelussa uskovansa, että Suomessa on vuoteen 2020 mennessä luovuttu yleisestä asevelvollisuudesta.[73]

Joulukuussa 2010 Vihreä miesliike julkaisi kannanoton, jossa esitettiin sekä nykyisen mallisen asepalveluksen että siviilipalveluksen ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksen lakkauttamista. Nykyistä järjestelmää korvaamaan kannanotossa ehdotettiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa. Kannanotossa ehdotettiin reservin pienentämistä siten, että koko ikäluokasta koulutettaisiin 12 % (noin 7 000 henkeä), ja tästä koituvilla säästöillä armeijan kalustoa pystyttäisiin päivittämään. Samalla myös varusmiesten palkkausta korotettaisiin entistä kilpailukykyisemmäksi. Toteutuessaan muutosten todettiin pidentävän miesten työuria ja olevan sekä eettisesti että tasa-arvon kannalta mielekkäämpiä Suomen puolustuksen pysyessä kuitenkin uskottavana.[74]

Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen arvioi maaliskuussa 2011, että asevelvollisuus säilyy mutta yhä harvempi suorittaa sen ja reservin miesvahvuutta pienennetään ehkä kolmannekseen.[75]

Asevelvollisuuden lakkauttamiseksi aloitettiin kansalaisaloite ja Ohi on -kampanja syyskuussa 2013.[76] Aloitteen mukaan asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu. Aloite keräsi puolen vuoden aikana 7533 kannattajaa eikä näin ollen päätynyt eduskunnan käsittelyyn, mihin olisi tarvittu 50 000 kannattajaa.[77]

Ukrainan kriisi on vähentänyt asevelvollisuudesta käytyä keskustelua tuntuvasti ja lisännyt nykyjärjestelmän kannatusta, minkä on tuonut esille mm. Maavoimien taannoinen komentaja Raimo Jyväsjärvi[78] Samalla useat Euroopan maat ovat ryhtyneet toimenpiteisiin asevelvollisuuden palauttamiseksi.[79]

Asevelvollisuuden kannatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuutta on 2000-luvulla kyselyjen mukaan kannattanut n. 60-80 % suomalaisista.[80][81][82][83][84] Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Arto Nokkala on arvioinut, että yleisestä asevelvollisuudesta on tullut osa suomalaisuutta ja tuki sille saattaa toimia muun ohessa protestina liialliseksi koettua kansainvälistymistä vastaan.[85]

Valtioneuvoston asettama Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta selvittää vuosittain kyselytutkimuksella suomalaisten kantaa asevelvollisuuteen. Kyselytutkimusta on kritisoitu kysymyksenasettelusta, joka ei mittaa asevelvollisuuden todellista kannatusta.[86]

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyssä asevelvollisuuden kannatusta mitataan kysymyksellä: "Suomessa on käytössä miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, jossa mahdollisimman suuri osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja joka tuottaa suuren reservin. Pitäisikö nykyinen järjestelmä säilyttää vai siirtyä valikoivaan varusmiespalvelukseen, jolloin vain osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja jolloin reservin määrä supistuisi, vai kokonaan siirtyä palkattuun, henkilömäärältään pienempään ammattiarmeijaan?"

Kriitikoiden mukaan asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto on vapaaehtoisista varusmiehistä muodostettu nykyisen suuruinen reservi, ei nykyistä valikoivampi asevelvollisuus, tai pysyvästi töissäolevista ammattisotilaista muodostettu armeija. Suomessa n. 36% ikäluokasta suoritti asepalveluksen vuonna 2013[87], ja sama määrä olisi mahdollista houkutella palvelukseen myös vapaaehtoismallissa, mikäli palveluksen suorittaneille maksettaisiin tarvittavan suuruinen korvaus heidän ajastaan. Kyselyssä tulisi mitata vain asevelvollisuuden kannatusta, ei reservin koon pienentämisen kannatusta.

Asevelvollisuuden kannatusta paremmin mittaavaksi kysymykseksi on esitetty seuraavaa:[86] "Suomessa on käytössä miesten asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä. Pitäisikö nykyinen järjestelmä säilyttää, vai pitäisikö nykyinen miehille pakollinen varusmiespalvelus muuttaa vapaaehtoiseksi, jonka jälkeen varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyviä miehiä ei enää tuomittaisi vankeuteen?"

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Puolustusvoimat - Asevelvollisuus ja -aika
  2. Asevelvollisuuslaki 28.12.2007 Finlex.
  3. Puolustusvoimien henkilöstöstrategia Puolustusvoimat. Viitattu 20.4.2015.
  4. Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta 12.4.2006. Ihmisoikeudet.net.
  5. Rikosseuraamusvirasto: Siviilipalveluksesta/asevelvollisuudesta annetun lain nojalla tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano(22/011/2006) 25.9.2006. Viitattu 18.5.2007.
  6. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi asevelvollisuuslain muuttamisesta ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta
  7. Siirto varusmiespalveluun 12.10.2013. Viitattu 12.10.2013.
  8. Aseistakieltäytyminen Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 18.3.2009.
  9. Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 83 §
  10. a b Siviilipalveluslaki (1446/2007)
  11. Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 88 §
  12. Puolustusvoimat (2007) Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet. s. 69. ISBN 978-951-25-1744-2. Ohjesääntönro 202.
  13. Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 79 §
  14. Valmiuslaki (1080/1991) 24 § Viitattu 11.12.2007
  15. Lappilaiset menevät armeijaan, Keski-Suomessa jaetaan vapautuksia
  16. Toistasataa nuorta ei pääse armeijaan kannabiksen käytön takia HS.fi. 5.11.2013. Viitattu 9.11.2013.
  17. Tulva-lehti 4/2005, tasa-arvoministeri Tuula Haataisen haastattelu asevelvollisuudesta
  18. Ensimmäinen nainen siviilipalvelussa
  19. Toimenpidealoite TPA 249/2001
  20. Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuskomitea: Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 40 artiklan nojalla antamien raporttien tarkastelu - Ihmisoikeuskomitean päätelmät 5.11.2004. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.1.2007.
  21. Jehovan todistajien maanpuolustusvelvollisuutta selvittänyt toimikunta 30.11.2007. Suomen Puolustusministeriö. Viitattu 20.12.2007.
  22. Tiedote: Selvitys Jehovan todistajien asepalveluksesta valmistunut
  23. Urheilijoiden erityiskohtelu intissä herätti apulaisoikeusasiamiehen Yle Uutiset.
  24. Miljonäärit ruotuväessä
  25. Huippu-urheilijoiden kevennetty palvelus siirtyy historiaan – Armeija puuttuu urheilijoiden erioikeuksiin Helsingin Sanomat.
  26. Mikään ei muutu Varusmies.
  27. http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/!ut/p/c5/xZDdcqJAFISfJQ8Q5wzye4kMDAgDAoMINxYaY4RVIbqCPP2iVam9irtVqd2cvuzq7jofytGgQ3HZbYvz7ngofqAFyuUlFWTVngLWApdNwAk8mCveDBuGMvjZ5z6Fr6QB_01aHpuu6VMR05khghOTROOJMqaJ_IXtIFL-kE7RAsRlXF5rp6_6qOzDlpMYYpK1jFgur2qPQRf45hF4BX3sheCXU9d_dwCvNTy3QlMncuuz5Gnoyh-t3Sg-8m-cbv4jEg_y919vPnxyOiDfPu43KEO58ruFYl8dWvhMoJEFMB8j_sHkeOKx0GB9fTUGPMkyLMkdjxCTsGMDBg5nh1V3PJhD28ZeJtzxeOYYn67sxQrtQo5-nh9uUpC-YVP5_5v0G9iq_4btFOW71X7UrvcjGCkqBlEGAasgYVHDKC3XVUdOTktMEjUamRTPbl5G5ySsdkmfYl7UdpZsGEiv2ZafiKCtxNelZxQSZ9uMXnw1L9e1fmhjy3QzX4JJ3U-vvijppthYJ66K3cZ-5pettlg1jZoX79P8Jcip9BbaS8YmXpamnYIbciFlw9_OUbatDDkIerkX9XS8sVC9T4a71GZkt1j9UPv0C9YwkDI!/dl3/d3/L2dBISEvZ0FBIS9nQSEh/?pcid=01a18c0042cbff1ca2a3ef0a9322c295 Puolustusvoimat. Henkilöstön varaamisohje]. 10.6.2010. Viitattu 7.7.2015.
  28. Puolustusvoimien vuosikertomus 2014 Puolustusvoimat. Viitattu 14.4.2015.
  29. Puolustusvoimat - Päivärahat ja muut korvaukset, Puolustusvoimat 30.7.2013
  30. Puolustusvoimien kansantaloudelliset vaikutukset. Juha Honkatukia, Valtion taloudellinen tutkimuslaitos. PDF. Viitattu 30.5.2014.
  31. Tutkija: Asevelvollisuus tulee Suomelle kalliiksi, Yle 19.2.2010
  32. The Political Economy of Conscription, Panu Poutvaara & Andreas Wagener, IZA DP No. 4429, Sep 2009
  33. Asevelvollisuuden taloudelliset vaikutukset (PDF)
  34. Ohion - Tukijat
  35. Varusmiesten määrä voi puolittua ensi vuosikymmenellä
  36. a b Asevelvollisuusarmeijan oikea hinta on Suomen suurin sotilassalaisuus Suomen Kuvalehti.
  37. Hyvä Arno Kotro
  38. Osmo Soininvaara - Jäähyväiset asevelvollisuudelle
  39. Conscription and Crime: Evidence from the Argentine Draft Lottery (englanniksi)
  40. Asevelvollisuuden vaikutus nuorten miesten työuraan
  41. Tähtinen, Tuula: Insuliiniresistenssiin liittyvät kardiovaskulaariset riskitekijät suomalaisilla varusmiehillä. Tupakoinnin yhteys riskitekijöihin 2007.
  42. Väitös: 16.4. Lisää voimaharjoittelua varusmiespalvelukseen (Santtila)
  43. Miksi asevelvollisuudesta pitää luopua?
  44. Suomalainen asevelvollisuus (PDF)
  45. Puolustusvoimien kansantaloudelliset vaikutukset (PDF)
  46. Sotilaan käsikirja 2012
  47. Johtajan käsikirja 2012
  48. Kiuru, Pertti: ”Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi kansantalouden näkökulmasta”, Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia. Puolustusministeriö, 2007. ISBN 978-951-25-1758-9. lähde tarkemmin?
  49. Varusmiehet ennätystyytyväisiä armeijaan
  50. Varusmiesten loppukyselyjen tulokset 2000 - 2012
  51. Ohi on - Mitä tilalle?
  52. Vihreän miesliikkeen armeijamallin laskelmat
  53. Sadankomitean malli tulevaisuuden maanpuolustuksesta
  54. Yleisesikuntaupseerikurssi 56: Joukko vaihtoehtoja Puolustusvoimien tulevaisuuteen 2030
  55. Reserviläinen 6/2008 [vanhentunut linkki]
  56. Pekka Mervola: Kansanarmeijan pohja puhki? (kolumni) Keskisuomalainen. 3.2.2012. Viitattu 10.8.2013.
  57. Pontus Purokuru: Suomi liukuu kohti valikoivaa asevelvollisuutta Kansanuutiset. 13.7.2013. Viitattu 10.8.2013.
  58. Vuosikertomus 2014, s. 35. Puolustusvoimat 2015. Viitattu 7.7.2015
  59. Vihreiden linjaukset asevelvollisuudesta
  60. Täysistunnon pöytäkirja 92/2007 vp. Viitattu 11.12.2007
  61. Maailma ja turvallisuus - Keskusta Viitattu 13.6.2011
  62. Askeleen edellä.pdf, RKP:n eduskuntavaaliohjelma 2011 Viitattu 13.6.2011
  63. Koko kansan puolustusvoimat - Perussuomalaiset: Artikkelit Viitattu 13.6.2011
  64. Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma 2011 Viitattu 13.6.2011
  65. http://www.vihreat.fi/node/1228 Viitattu 13.6.2011
  66. http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1068.html Viitattu 13.6.2011 [vanhentunut linkki]
  67. Puolueet ja asevelvollisuus: pimein lyhdyin auringonlaskuun Viitattu 13.6.2011
  68. http://www.vaalikone.fi/eduskuntavaalit2011/ehdokkaat/uusimaa/kokoomus/katainen_jyrki/ Viitattu 13.6.2011 [vanhentunut linkki]
  69. Länsiväylä: Reilu viidennes kansanedustajaehdokkaista säästäisi asevelvollisuudesta, 19.3.2011 Viitattu 13.6.2011
  70. Puolustusministeri Häkämies asetti selvitysryhmän selvittämään asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia
  71. Puheloinen: Sodanajan joukkoja vähennetään
  72. Pääkirjoitus: Yleinen asevelvollisuus murrosvaiheessa Kansan Uutiset 20.5.2010
  73. SuomiAreena 22.7.2010 Viitattu 13.6.2011
  74. Vihreän miesliikkeen armeija-kannanotto Viitattu 13.6.2011
  75. Kohti uutta armeijaa, Mikael Pentikäinen, Helsingin Sanomat pääkirjoitussivu 6.3.2011, mm. "Nyt reservissä on noin 350 000 henkeä. Tulevaisuudessa reservin koko saattaa pudota jopa kolmannekseen. Toiseksi asevelvollisuus säilyy, mutta harmaisiin astuu yhä harvempi, kun tarve vähenee"
  76. ohion.fi
  77. Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi Kansalaisaloite.fi. 2.3.2014. Viitattu 1.4.2014.
  78. Väistyvä komentaja: Ukrainan kriisi hävitti kriittisyyden asevelvollisuutta kohtaa. Länsi-Savo 6.4.2014. Viitattu 7.7.2015
  79. — Liettua%20otti%20asevelvollisuuden%20uudelle%20käyttöön/2015119146452/4 Asevelvollisuus tekee paluuta — Liettua otti asevelvollisuuden uudelle käyttöön. Etelä-Saimaa 7.6.2015. Viitattu 7.7.2015
  80. Valtaosa suomalaisista hyväksyy asevelvollisuuden vain miehille
  81. Yleistä asevelvollisuutta kannattavien osuus pyrähti 28.11.2012. Ruotuväki-lehti. Viitattu 7.5.2013.
  82. Yleisen asevelvollisuuden suosio laskussa
  83. Yleisen asevelvollisuuden kannatus vähenee
  84. Kansalaisten mielipiteitä puolustusvoimauudistuksesta, puolustusmäärärahoista ja Afganistanista
  85. Yleisen asevelvollisuuden kannatus pysyy korkealla. Ilta-Sanomat, 2007, nro 11.7.2007, s. 2.
  86. a b Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi
  87. Ohion - Asevelvollisuus ja uhkakuvat

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfvengren, Eero (päätoim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen julkaisuja. Helsinki: WSOY, 2003 (6. painos 2006). ISBN 951-0-28151-4.
  • Jukarainen, Pirjo & Terävä, Sirkku (toim.): Tasa-arvoinen turvallisuus? Sukupuolten yhdenvertaisuus suomalaisessa maanpuolustuksessa ja kriisinhallinnassa. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-347-7.
  • Juvonen, Riikka: Suomineidon sotatieto. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7198-3.
  • Laitinen, Kari & Nokkala, Arto: Suomalainen asevelvollisuus: Historiaa, haasteita ja tulevaisuutta. Puolustusministeriön julkaisuja 1/2005. Helsinki: Puolustusministeriö, 2005. ISBN 951-25-1574-1.
  • Rummakko, Sanna (toim.): Tahdon asia: Suomalainen maanpuolustus murroksessa. Kirjoittajat: Tarja Cronberg ym. Helsinki: Like: Sadankomitea, 2006. ISBN 952-471-881-2.
  • Saari, Heikki: Kaunis on kuolla: Pamfletti. Barrikadi-sarja no 7. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-35261-8.
  • Maavoimien Esikunnan Henkilöstöosasto: Sotilaan käsikirja 2013. Helsinki: Juvenes Print Oy, 2013. ISBN 978-951-25-2462-4. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]