Valmiuslaki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valmiuslaki (SDK 1552/2011[1], ruots. beredskapslag[2]) on Suomen lainsäädäntöön kuuluva laki, joka on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Lain tarkoituksena on antaa viranomaisille riittävät toimivaltuudet sota-aikana ja sotaa alemmissa poikkeusoloissa. Puolustustilan (sodan) aikana voimassa on lisäksi puolustustilalaki, jonka määräykset ohittavat valmiuslain. Molemmat lait yhdessä muodostavat valmiuslainsäädännön.[3]

Lain tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmiuslailla pyritään varmistamaan väestön turvallisuus ja yhteiskunnan toimivuus poikkeusoloissa. Sitä sovelletaan vain koko yhteiskuntaa koskevissa kriisitilanteissa. Laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatautikin voi nykyisin olla syynä lain sisältämien toimivaltuuksien käyttämiseen. Lain avulla pyritään terveydenhuollon ja väestön toimeentulon turvaamiseen, väestönsuojelun toteuttamiseen sekä elinkeinoelämän tärkeimpien osien turvaamiseen.[4] Uusi laki on entistä laajempi ja yksityiskohtaisempi, jotta jo normaalioloissa tiedettäisiin, millaisia viranomaisvaltuuksia poikkeusoloissa saatetaan joutua käyttämään.[5]

Poikkeusolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat:

  1. Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
  2. Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
  3. väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
  4. erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä
  5. vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Lain käyttämisen edellytys on, ettei tilanteen hallinta ole mahdollista viranomaisten normaalein toimivaltuuksin.

Valmiuslain käyttöönottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto säätää valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien soveltamisen aloittamisesta asetuksella todettuaan yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, että maassa vallitsee poikkeusolot. Käyttöönottoasetus tehdään koskemaan joko koko maata tai osaa siitä. Asetuksessa on määriteltävä, mitkä toimivaltuudet otetaan käyttöön. Se voi olla voimassa enintään kuusi kuukautta ja se on vietävä välittömästi eduskunnan käsiteltäväksi. Mikäli käyttöönottoasetusta ei ole viikon kuluessa säätämisestä toimitettu eduskunnalle, se raukeaa. Eduskunta päättää, jääkö asetus voimaan vai kumotaanko se osittain tai kokonaan.

Kiireellisessä tapauksessa voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää, että valmiuslain toimivaltasäännöksiä voidaan soveltaa välittömästi. Tällainen asetus voidaan antaa enintään kolmeksi kuukaudeksi, ja se on välittömästi saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Myös kiireellisenä säädetty asetus raukeaa, ellei sitä ole viikon kuluessa säätämisestä toimitettu eduskunnalle.

Poikkeusolojen jatkuessa valtioneuvosto voi säätää asetuksella toimivaltuuksien käytön jatkamisesta enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Jatkamisasetus viedään välittömästi eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta ei ole tehnyt päätöstä siihen mennessä kun aiemmin annetut toimivaltuudet päättyvät, saadaan kaikkia jatkamisasetuksessa mainittuja valmiuslain mukaisia valtuuksia noudattaa.[3]

Valmiuslakia sovellettaessa on noudatettava Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita ja kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettuja sääntöjä. Lain valtuuksien käyttöönotosta ja soveltamisen päättymisestä on ilmoitettava YK:lle ja Euroopan neuvostolle.[3]

Jos Suomi joutuu vieraan vallan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, päättää tasavallan presidentti puolustusvoimien ylipäällikkönä puolustautumistoimiin ryhtymisestä ("puolustustila"). Hän voi myös ulkopolitiikan johtajana neuvotella rauhansopimuksesta ja eduskunnan myötävaikutuksella tehdä rauhansopimuksen vihollisuuksien lopettamiseksi[6]

Varautumisvelvollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lain mukaan valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on varmistettava tehtäviensä hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Varautuminen tehdään laatimalla valmiussuunnitelmia ja valmistelemalla poikkeusolotoimintaa.[1]

Toimivaltuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmiuslaki antaa Suomen valtioneuvostolle suuren määrän toimivaltuuksia, mutta määrää, että niitä on käytettävä mahdollisimman säästeliäästi. Lakia on käytettävä syrjimättä ketään mielivaltaisella perusteella, eikä sen nojalla saa rajoittaa kenenkään oikeutta elämään tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ihmisarvoon tai uskonnon ja omantunnon vapauteen. Valtio ei saa rajoittaa sanan-, kokoontumis-, mielenosoitus- ja yhdistymisvapautta tai kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuutta, oikeutta käyttää viranomaisissa omaa kieltään tai oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin muulloin kuin Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen ja sodan aikana. Henkilökohtaista vapautta voi rajoittaa vain työvelvollisuuteen liittyvin perustein. Kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita on kunnioitettava.

Valvonta ja säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto saa valmiuslaissa oikeudet yhteiskunnan taloudellisen elämän täydelliseen kontrolliin. Se voi

  • säätää valuutta- ja jalometallisäännöstelyn
  • määrätä ulkomaiset saamiset kotiutettaviksi
  • valvoa ja säännöstellä pankki- ja vakuutustoimintaa
  • määrätä rahoitusmarkkinoilla ja vakuutustoiminnassa noudatettavista koroista
  • määrätä indeksiehtojen käytön rajoituksista
  • määrätä luotonantoa ja niiden vakuuksia sekä Suomessa asuvan talletuksia ja muita yleisöltä vastaanotettuja takaisinmaksettavia varoja koskevista velvoitteista ja rajoituksista
  • määrätä luotto- ja rahoituslaitosten, rahastoyhtiöiden ja sijoituspalveluyritysten sekä vakuutus- ja eläkelaitosten sijoituksia koskevista velvoitteista ja rajoituksista
  • määrätä arvopapereiden liikkeeseenlaskua, kauppaa ja välitystä sekä henkivakuutusten myöntämistä ja välitystä koskevista rajoituksista, kuten arvopapereiden kaupan rajoittamisesta tai kieltämisestä ja sijoitussidonnaisten henkivakuutusten myöntämisen rajoittamisesta tai kieltämisestä
  • määrätä maksuliikettä koskevista rajoituksista, kuten tilisiirtojen rajoittamisesta tai kieltämisestä
  • määrätä arvopaperikaupan selvitystoiminnan ja arvo-osuusrekisterin toiminnan keskeyttämisestä tai rajoittamisesta
  • määrätä poikkeuksia luottolaitoksille, sijoituspalveluyrityksille sekä vakuutus- ja eläkelaitoksille säädetyistä vakavaraisuusvaatimuksista
  • määrätä luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten, rahastoyhtiöiden, arvopaperipörssin, arvopaperikeskuksen ja optioyhteisön sekä vakuutus- ja eläkelaitosten kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä sekä tervehdyttämisestä, selvitystilasta ja konkurssista
  • määrätä poikkeuksia talletussuojarahastoa, sijoittajien korvausrahastoa, kirjausrahastoa ja selvitysrahastoa koskevista velvoitteista, kuten poikkeuksia velvollisuudesta kartuttaa rahastoja tai velvollisuudesta maksaa korvauksia rahaston varoista
  • määrätä muista luotto- ja rahoituslaitosten, rahastoyhtiöiden ja sijoituspalveluyritysten sekä muiden rahoitusmarkkinoilla toimivien toimintaa ja hinnoittelua koskevista kielloista, poikkeuksista ja rajoituksista
  • määrätä poikkeuksia vakuutus- ja eläkelaitosten vastuuvelan ja eläkevastuun laskemista ja kattamista koskevista vaatimuksista
  • määrätä poikkeuksia henki- ja vahinkovakuutussopimusten voimassaolosta, ehdoista ja takaisinostosta sekä vakuutusmaksuista ja -korvauksista
  • määrätä sellaisten korvauksien maksamisesta johtuvien kustannusten tasoittamisesta vakuutuslaitosten kesken, jotka on jouduttu maksamaan sopimusehtoja laajemmin
  • määrätä muista vakuutus- ja eläkelaitosten sekä muiden vakuutusalalla toimivien toimintaa koskevista kielloista, poikkeuksista ja rajoituksista
  • myöntää tietyin rajoituksin vakuutusyhtiöiden vakuutuksille valtion takauksen, jos kohde on Suomelle merkittävä liikenneväline tai siinä kuljetettava tärkeä tavara
  • laajentaa tarvittavissa määrin valvontaviranomaisten toimivaltaa
  • säännöstellä vientiä ja tuontia
  • määrätä, että tavaroiden tuotannosta tai jakelusta taikka rakentamisesta huolehtivat ovat velvollisia suorittamaan määrättyjä tehtäviä sekä huolehtimaan määrätystä tuotannosta ja jakelusta tai rakentamisesta
  • määrätä, että määrättyjä tavaroita saa tuottaa, valmistaa tai jalostaa ainoastaan valtioneuvoston asettamin ehdoin ja rajoituksin
  • määrätä, että määrättyjä tavaroita ei saa pitää myytävänä, tarjota vastiketta vastaan, luovuttaa, hankkia, varastoida eikä vastaanottaa tai että niitä saa pitää myytävänä, tarjota vastiketta vastaan, luovuttaa, hankkia, varastoida, vastaanottaa, kuljettaa ja käyttää vain sillä tavoin ja sellaisin ehdoin kuin valtioneuvosto säätää
  • määrätä, että rakentamista ei saa aloittaa tai sitä ei saa jatkaa ilman valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaan myönnettyä erityistä lupaa
  • määrätä, että väestön tai omaisuuden turvaamiseksi on rakennettava ja järjestettävä tarvittavia suojarakenteita ja -laitteita
  • säännöstellä palkkoja, työaikaa, työsuojelua ja työehtoja
  • säännöstellä ja muuttaa sosiaalietuuksia ja -vakuutuksia
  • säännöstellä hintoja, maksuja ja tavaroiden laatua
  • rajoittaa viestiyhteyksien käyttöä
  • säännöstellä liikennettä ja kuljetuksia

Valtiontalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan toiminnan estyminen ei saa estää kriisiolojen valtiontaloutta. Tämän vuoksi valtioneuvosto voi päättää, että eduskunnalle annettua esitystä lisäyksistä ja muutoksista valtion tulo- ja menoarvioon sovelletaan siihen asti, kun eduskunta on päättänyt lisämenoarviosta. Myös erääntymättömien menojen maksatusta voidaan siirtää.

Työvelvollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriisiaikana on mahdollista, että työvoimantarve nousee esimerkiksi suurten raivaustöiden tai liikekannallepanon vuoksi. Valtioneuvosto voi säätää, että kukaan ei saa ottaa vastaan muuta kuin Työ- ja elinkeinotoimiston välittämää työtä tai että kukaan ei saa ottaa työhön muita kuin työvoimatoimiston osoittamia henkilöitä. Irtisanomisoikeutta voidaan sodan kaltaisissa poikkeusoloissa myös rajoittaa. Suuronnettomuuksissa tämä voi koskea terveydenhoitohenkilökuntaa.

Jos työvoima ei riitä, valtioneuvosto voi saattaa voimaan työvelvollisuuden joko terveydenhuollon alalla toimiville ja sille koulutusta saaneille henkilöille tai, sodan kaltaisissa poikkeusoloissa, niille Suomessa asuville henkilöille, joilla on kotikunta Suomessa ja jotka ovat täyttäneet 18 mutta ei 68 vuotta. Työmääräyksellä työhön käsketyn palkka ja muut etuudet vastaavat säännöllisen työntekijän saamia. Työvelvollisen saa käskeä vain hänen kykyjensä ja voimiensa mukaiseen työhön. Aiempi palvelussuhde ei katkea työmääräyksen johdosta.

Hallinnolliset valtuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto voi siirtää kunnan ja valtion virkamiehiä sekä työntekijöitä toisiin tehtäviin tai toisille paikkakunnille. Tällöin myös oikeutta irtisanoutua voidaan rajoittaa. Valtioneuvosto voi muuttaa pelastustoimen tai koko valtionhallinnon alistus- ja johtosuhteita, velvollisuuksia ja rakennetta. Kunnallisten lakisääteisen tehtävän hoito voidaan määrätä keskeytettäväksi tai rajoitettavaksi. Valtioneuvoston antamien määräysten ja asetusten tai sodan aikana sovellettavien säädösten toimeenpanoa varten voidaan perustaa virkavastuulla toimivia kunnallisia tai valtiollisia elimiä. Myös valituslautakuntia voidaan perustaa valmiuslain tai muiden poikkeussäännösten mukaisista päätöksistä tehtyjen valitusten käsittelyä varten.

Kunnanhallitusten avuksi voidaan asettaa valmiustoimikunta, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen valtion ja kunnan viranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen toiminta. Jotta poikkeukselliset olot eivät lamauttaisi kunnallishallintoa, voidaan säätää, että

  • kunnallisvaalien toimittaminen siirretään määräajaksi tai toistaiseksi
  • kunnanvaltuusto on päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet valtuutetuista on saapuvilla
  • kunnanvaltuuston kokouskutsu annetaan muuna aikana ja muulla tavoin kuin on säädetty tai määrätty
  • että kunnanvaltuuston päätösvaltaa joissakin asioissa siirretään kunnanhallitukselle
  • että kunnanhallituksen päätösvaltaa joissakin asioissa siirretään kunnanjohtajalle tai muulle johtavalle viranhaltijalle, ei kuitenkaan sellaisissa asioissa, joissa valtuuston päätösvaltaa on 4 kohdan nojalla siirretty kunnanhallitukselle
  • että lautakunnan päätösvaltaa joissakin asioissa siirretään lautakunnan puheenjohtajalle tai viranhaltijalle kunnassa.

Valtioneuvosto voi hallinnon ja talouden pysähtymisen aiheuttamien maksuliikenteen häiriöiden vaikutusten vähentämiseksi

  • pidentää muiden kuin palkka- ja eläkesaatavien maksuaikoja tai estää erääntyneiden saatavien ulosoton tai viivästyskoron laskemisen
  • pidentää šekkien ja vekselien kanneaikoja
  • pidentää rikosjuttujen valitusaikoja ja säännellä muitten juttujen valitusaikoja
  • antaa määräyksiä myös muista määräajoista ja niiden palauttamisesta

Hankintavaltuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto voi säännellä laajasti palvelujen ja tavaroiden hankintaa julkisyhteisöjen käyttöön. Terveydenhuollon sairaanhoito- tai tutkimuslaitos, lääketehdas, apteekki tai vastaava voidaan velvoittaa

  • laajentamaan tai muuttamaan laitoksensa toimintaa
  • siirtämään toimintansa kokonaan tai osaksi oman toimialueensa tai sijaintipaikkansa ulkopuolelle taikka järjestämään toimintaa myös toimialueensa ulkopuolella
  • sijoittamaan potilaita laitokseensa siitä riippumatta, mitä asiasta on säädetty, määrätty tai sovittu
  • luovuttamaan laitoksensa tai osan siitä valtion viranomaisen käyttöön

Valtioneuvosto voi määrätä metsää hakattavaksi tai turvetta ja maa-aineksia nostettavaksi, jos se on energiahuollon tai talouselämän kannalta tarpeen. Viranomaisille voidaan määrätä luovutettavaksi rakennuksia ja huonetiloja sekä kuljetus-, pelastus-, sammutus-, raivaus-, ensiapu- ja viestikalustoa, atk-laitteistoja tai muita viranomaisten toiminnalle tai pelastustoimen hoitamiseksi välttämättömiä tavaroita.

Sodan kaltaisissa poikkeusoloissa voi valtioneuvosto

  • velvoittaa henkilön luovuttamaan valtiolle sellaisia tavaroita sekä suorittamaan sellaisia työ- ja palvelustehtäviä tai sellaisia kuljetuksia ja niihin liittyviä tehtäviä, jotka ovat tärkeitä taloudelliselle tai sotilaalliselle puolustusvalmiudelle
  • määrätä viestiyhteyksien käytöstä ja viestiverkkojen muutoksista
  • kieltää oleskelun ja liikkumisen tai rajoittaa niitä tietyllä alueella, jos väestön turvaaminen tai maanpuolustuksen kannalta tärkeiden kohteiden suojaaminen sitä vaatii
  • oikeuttaa puolustusministeriön ja liikenneministeriön ottamaan väliaikaisesti hallintaansa sellaisia maa- ja vesialueita, rakennuksia sekä huone- ja varastotiloja, jotka ovat tarpeen puolustusvalmiuden kohottamiseksi

Suuronnettomuustilanteessa voidaan väestönsuojelun päämäärien saavuttamiseksi kieltää oikeus oleskella määrätyllä paikkakunnalla tai poistua sieltä taikka rajoittaa tällaista oikeutta.

Valtioneuvostolla on lisäksi yleisvaltuus antaa määräyksiä ottojen täytäntöönpanon järjestelyistä ja otetun tavaran käytöstä ja huollosta. Yksityisten varastoimaa lämmitysöljyä ja maatilojen tai liikenteenharjoittajien varastoimaa sekä erityisen valmiussuunnitelman mukaan varastoitua öljyä ei saa pakko-ottaa kuin pakottavasta syystä.

Evakuoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto voi määrätä väestön, tuotantolaitokset, omaisuuden tai osan niistä siirrettäväksi määrätyltä alueelta muualle sikäli kuin pelastustoimen hoito vaatii ja poikkeukselliset olot edellyttävät. Valtioneuvosto voi säätää, että viranomaisilla on evakuointien kuljetusten, majoituksen ja muonituksen toimeenpanemiseksi oikeus ottaa omaisuutta, kuljetusvälineitä ja tiloja tarpeellisessa määrin.

Muut säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio korvaa valmiuslain nojalla toteutettujen toimenpiteiden johdosta vahinkoa kärsineille vahingot täysimääräisesti tai valtion- tai kansantaloudellisten syiden vaatiessa kohtuullisesti. Kunnat saavat tehtävistään korvauksen valtionosuusjärjestelmän mukaisesti.

Valtion ja kunnan viranomaisten ja liikelaitosten tulee varautua valmiuslain mukaisiin oloihin ja tehtäviinsä suunnitelmin ja ennakkovalmisteluin. Lisäksi säädetään valtakunnan terveydenhuoltopäällikön (yleensä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö) ja poikkeusolojen vakuutuslautakunnan tehtävistä.

Lain voimaanpanoon virka-apua antaa poliisi ja sen toteuttamiseksi saa toimeenpanna hallinnollisia tarkastuksia. Joukkoviestinten on julkaistava lain toimeenpanoa koskevat kuulutukset muuttamattomina välittömästi maksutta. Myös lain mukaisten päätösten valitustiestä on säädetty.

Rangaistussäännöksinä laissa on säädetty työvelvollisuus- ja työvoimarikkomuksista poikkeusoloissa, luovutusvelvollisuuden laiminlyönnistä ja liikkumisrajoituksen rikkomisesta. Kaikista rangaistuksena on sakko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Valmiuslaki Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
  2. Beredskapslag Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)
  3. a b c Tieteen termipankki. Suomalainen lakimiesyhdistys. Viitattu 25.9.2014.
  4. Uusi valmiuslaki voimaan maaliskuun alusta. Valtioneuvoston tiedote 29.12.2011. Viitattu 25.9.2014
  5. Vesihuoltoyhdistys. Viitattu 25.9.2014.
  6. Antero Jyränki: Päätösvalta sodasta ja rauhasta Tieteen termipankki. Viitattu 25.9.2014.