Kutsuntalakko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kutsuntalakko oli 19021904 Suomen suuriruhtinaskunnassa järjestetty laajalle levinnyt kieltäytyminen asevelvollisuuskutsunnasta, jossa arvalla valittiin ne, jotka olisivat joutuneet kolmen vuoden asepalvelukseen Suomessa. Muiden tuli palvella reservin sotilaina 45, 30 ja 15 vuorokautta peräkkäisinä kesinä.[1]

Ajatus kutsuntalakosta perustui riitaan Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiasta ja Venäjän yleisestä asevelvollisuudesta. Suomalaisen näkemyksen mukaan suomalaisten sotilaiden olisi tullut puolustaa vain Suomen suuriruhtinaskuntaa, kun taas venäläisten näkemyksen mukaan asevelvollisuuden olisi tullut laajeta suomalaistenkin osalta koskemaan koko Venäjän keisarikuntaa.[1]

Siitä, että suomalaiset kieltäytyivät kutsuntalakoin asevelvollisuuden suorittamisesta, seurasi, että suomalaisten asevelvollisuus korvattiin Suomen suuriruhtinaskunnan rahamaksuin Venäjän keisarikunnan yleiseen budjettiin sotilasmiljoonin.[1]

Muistoksi kutsuntalakkolaisuudesta 19021904 on vuosien 1902-1904 kutsuntalakkolaisten muistomitali. Yksi mitalin saajista on Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka tuona aikana palveli ammattiupseerina Venäjän keisarikunnan armeijassa.

Ensimmäisessä maailmansodassa palveli suomalaiseen aatelistoon kuuluvien upseerien lisäksi suomalaisina vapaaehtoisina noin tuhat henkeä. Se oli runsas puolet siitä määrästä, joka meni jääkäriliikkeen osana Saksaan palvelukseen taistelemaan Venäjän keisarikuntaa vastaan.

Kutsuntalakolle tehtiin myöhemmin oma kunniamerkkinsä, jollainen on säilynyt marsalkka Mannerheimin kunniamerkkikokoelmassa hänen kotimuseossaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nygård, Toivo. Uhattu autonomia. Teoksessa: Zetterberg, S. (toim.) Suomen historian pikkujättiläinen, s. 556–7. ISBN 951-0-14253-0. WSOY Porvoo 2003