Antti Eskola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti Eskola 2012

Antti Aarre Eskola (20. elokuuta 1934 Urjala6. syyskuuta 2018 Tampere) oli Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori vuosina 1966–1997 ja tietokirjailija.[1] Hän oli myös Sosiologia-lehden ensimmäisenä päätoimittaja 1964–1965.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskolan pääteoksena voidaan pitää kaksiosaista teosta Sosiologian tutkimusmenetelmät I – II (1962, 1967), joita samoin kuin vuonna 1971 ilmestynyttä Sosiaalipsykologia-teosta käytettiin pitkään perusoppikirjoina. 1960-luvulla Eskola tutki erityisesti asenteita: muun muassa maalaisten ja kaupunkilaisten vastakkainasettelua ja isänmaakäsityksiä.[2]

Oman kuvauksensa mukaan Eskola liukui ajattelussaan äärivasemmalle. Hän kirjoitti pamfletit Suomi sulo pohjola (1968), Vasen laita lavea (1969) ja Yhteisiä asioita (1972). Niissä hän käsitteli porvarillista hegemoniaa, kommunismia ja demokratiaa.[2] Ajatteluaan hän kuvasi myös Ihmisen ääni -sarjassa vuonna 1978 ilmestyneessä kirjassaan.

Keskustelukirjallisuuteen hän palasi teoksissaan Sotapäiväkirja (1991) ja Työpäiväkirja (1992). Yhteiskuntakritiikin lisäksi niissä painottuu omakohtainen pohdiskelu.[2]

Jäätyään eläkkeelle Eskola julkaisi uskonnollista uskoa koskevat sosiologiset ajatuksensa kirjoissaan Uskon tunnustelua (2000), Tiedän ja uskon (2003) ja Yksinkertainen usko (2006). Uskontotrilogian päättävässä teoksessa Eskola pohti uskonnollisuuden korutonta muunnelmaa, yksinkertaista uskoa, joka voi elää tieteellisen maailmankuvan rinnalla kaipaamatta kirkon oppirakennelmia tai messuja.[3]

Viimeiseksi teokseksi jäi postuumisti ilmestynyt Vanhanakin voi ajatella (2019).

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskola valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1983 ja Lapin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 2004. Hänet nimettiin Vuoden professoriksi 1994 ja vuoden valtiotieteilijäksi 2003.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskola oli naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta.[4]

Mainintoja muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikko Huovisen novellissa Pystyyn marinoitu nainen ugandalainen ylioppilas Leopold Gile kuulee Antti Eskola luentoja ja tekee laudaturtyön aiheesta ”Afrikan maiden riisto ennen ja nyt”.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sosiologian tutkimusmenetelmät 1. Porvoo: WSOY, 1962.
  • Jäykkyys ja taidekäsitykset. Tampere: Yhteiskunnallisen korkeakoulun tutkimuslaitos, 1963.
  • Maalaiset ja kaupunkilaiset, 1963
  • Sosiologian tutkimusmenetelmät 2. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
  • Suomi sulo Pohjola. Helsinki: Kirjayhtymä, 1968.
  • Taloudellinen valta Suomessa, (toim.) 1969
  • Vasen laita lavea, 1969
  • Sosiologia, 1970
  • Sosiaalipsykologia, 1971
  • Socialpsykologi, 1971
  • Yhteisiä asioita, 1972
  • Kirjallisuus Suomessa, (toim. Katariina Eskolan kanssa), 1974
  • Mies ja ääni (romaani), 1973
  • Ihmisen ääni, 1978
  • Puhe on Suomesta (Johannes Salmisen kanssa), 1979
  • Vuorovaikutus, muutos, merkitys, 1982
  • Uhka, toivo, vastarinta, 1984
  • Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan: Persoonallisuuden tutkimuksen metodologisia opetuksia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13278-0.
  • Blind Alleys in Social Psychology (Anna Kihlströmin, David Kivisen, Oili-Helena Ylijoen ja Klaus Weckrothin kanssa), 1987
  • Sotapäiväkirja. Helsinki: Hanki ja jää, 1991. ISBN 951-8916-26-8.
  • Työpäiväkirja, 1992
  • Jäähyväisluentoja, 1997
  • Uskon tunnustelua: Mitä Jumalasta pitäisi ajatella?. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16483-X.
  • Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, (toim. Leena Kurjen kanssa), 2001
  • Tiedän ja uskon. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18855-0.
  • Miehestä mittaa, (Leena Kurjen kanssa), 2004
  • Yksinkertainen usko. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20632-X.
  • Mikä henki meitä kantaa: Katselen työni jälkiä. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4757-0.
  • Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Helsinki: Kirjapaja, 2013. ISBN 9789522474483.
  • Vanhuus. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-545-0.
  • Vanhanakin voi ajatella. Tampere: Vastapaino, 2019. ISBN 978-951-768-705-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 107. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b c d e Alestalo, Matti: Eskola, Antti kansallisbiografia.fi. 6.6.2003 (päivitetty 7.9.2018). Viitattu 7.1.2019.
  3. Antti Eskola etenee uskon tunnustelusta tunnustamiseen Sana. 2007. Viitattu 18.9.2008.
  4. Eskola, Antti: Vanhuus. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-545-0.
    Kilpamäki, Heini: Helsingin Sanomat, 25.8.2016, s. C 2–3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alestalo, Matti: ”Eskola, Antti (1934–2018)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 666–667. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
  • Weckroth, Klaus & Tolkki-Nikkonen, Mirja (toim.): Jos A niin.... Antti Eskolan juhlakirja. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-81-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskola, Antti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Antti Eskolan haastatteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]