Antti Eskola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antti Eskola 2012

Antti Aarre Eskola (s. 20. elokuuta 1934 Urjala)[1] on Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori ja tietokirjailija. Hän on Lapin yliopiston kunniatohtori[2] ja hänelle on myönnetty monia tunnustuksia kirjallisesta työstä, mm. Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinto[3].

Opettaja, pohtija, keskustelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Eskola on suomalaisen sosiaalipsykologian uranuurtaja ja nousi 1960-luvulla suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden kärkijoukkoon erityisesti sosiologian tutkimusmenetelmiä käsittelevillä kirjoillaan. Samalla vuosikymmenellä hänestä kasvoi yksi akateemisen vasemmiston kärkinimistä ja yhteiskunnallinen osallistuja.[4] Hän toimi Sosiologia-lehden ensimmäisenä päätoimittajana 1964–1965.

Eskola vaikutti opetuksellaan ja teksteillään yli neljänkymmenen vuoden ajan usean tutkijasukupolven menetelmälliseen ajatteluun sekä suomalaisen älymystön ja muiden kansankerrosten aatemaailman muotoutumiseen. Julkisena keskustelijana esiintyessään hän ärsytti monia – ainakin taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia. "Hän kuuluu sukupolven suuriin tietäjiin. Mitä me tietäisimme ihmisen käyttäytymisestä ilman häntä, mitä ihmisten puheista ja ennakkoluuloista; tietäneekö kaikkea hänkään", luonnehti Arvo Salo (Kirjavat päivät 1986, s. 236). Eskola jäi professorin virastaan eläkkeelle täysinpalvelleena vuonna 1997.

Eskolan tutkijanuralle on ollut keskeistä yhteiskuntatieteiden metodologian kehittely ja metodologiassa tapahtuneiden muutosten hahmottaminen. Osoituksia tästä ovat laajalti käytetyt menetelmäoppikirjat Sosiologian tutkimusmenetelmät I ja II (1962 & 1967). Sosiaalipsykologian teoriaa ja tiedeluonnetta hän on tutkinut esimerkiksi kirjoissaan Sosiaalipsykologia (1971) ja Vuorovaikutus, muutos, merkitys (1982), joista edellinen on käännetty usealle kielelle ja edustaa valtavirrasta poikkeavaa käsitystä sosiaalipsykologiasta tieteenä. Empiirisessä tutkimuksessa Eskola on ollut kiinnostunut muun muassa maanpuolustus- ja muista asenteista, taiteista, kulttuurista, kirjallisuudesta, taloudellisesta vallasta, vasemmistosta, tulevaisuudenkuvista sekä elämän- ja juomatavoista.

Eskola on teksteissään kokeillut ja luonut uusia sosiologisen kirjoittamisen lajityyppejä kehitellen sosiologista esseistiikkaa esimerkiksi kirjoissaan Suomi sulo pohjola (1968), Vasen laita lavea (1969) ja Yhteisiä asioita (1972) sekä keskustelukirjallisuutta teoksissaan Sotapäiväkirja (1991) ja Työpäiväkirja (1992). Keskustelukirjoissa teoreettiset ja empiiriset tutkimushavainnot yhdistetään perusteltuihin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin näkemyksiin. Eskolan keskustelukirjoista hahmottuvaa elämänkäsitystä on nimitetty taistelevaksi, radikaaliksi ja humanistiseksi.

Professorista uskon tunnustelijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätyään eläkkeelle Eskola on julkaissut uskonnollista uskoa koskevat sosiologiset pohdintansa kirjoissaan Uskon tunnustelua (2000), Tiedän ja uskon (2003) ja Yksinkertainen usko (2006). Uskontotrilogian päättävässä teoksessa tutkitaan uskonnollisuuden korutonta muunnelmaa, yksinkertaista uskoa, joka voi elää tieteellisen maailmankuvan rinnalla kaipaamatta kirkon oppirakennelmia tai messuja.

Esimerkkinä yksinkertaisesta uskosta Eskola käyttää edellisten teostensa tapaan omaa vakaumustaan ja siihen liittyviä epäilyjä.[5] Yksinkertainen usko kiteytyy ajatuksiin Jumalan lähellä olosta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Niihin kätkeytyy se, mikä elämässä on tärkeintä ja ne auttavat jaksamaan.[5]

Professoriliitto palkitsi Eskolan Vuoden Professori palkinnolla vuonna 1994.[6] Vuonna 2006 hänelle myönnettiin valtakunnallinen mielenterveyspalkinto hänen panoksestaan hyvinvoinnista käytävässä arvokeskustelussa. Hänen mukaansa vanhenevan väestön edut eivät ole vastakkain esimerkiksi lapsiperheiden etujen kanssalähde?.

Eskola valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1983.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskolalla on vaimo ja kaksi lasta, joista toinen on tytär. [8] [9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sosiologian tutkimusmenetelmät 1. Porvoo: WSOY, 1962.
  • Jäykkyys ja taidekäsitykset. Tampere: Yhteiskunnallisen korkeakoulun tutkimuslaitos, 1963.
  • Maalaiset ja kaupunkilaiset, 1963
  • Sosiologian tutkimusmenetelmät 2. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
  • Suomi sulo Pohjola. Helsinki: Kirjayhtymä, 1968.
  • Taloudellinen valta Suomessa, (toim.) 1969
  • Vasen laita lavea, 1969
  • Sosiologia, 1970
  • Sosiaalipsykologia, 1971
  • Socialpsykologi, 1971
  • Yhteisiä asioita, 1972
  • Kirjallisuus Suomessa, (toim. Katariina Eskolan kanssa), 1974
  • Mies ja ääni (romaani), 1973
  • Ihmisen ääni, 1978
  • Puhe on Suomesta (Johannes Salmisen kanssa), 1979
  • Vuorovaikutus, muutos, merkitys, 1982
  • Uhka, toivo, vastarinta, 1984
  • Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan: Persoonallisuuden tutkimuksen metodologisia opetuksia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13278-0.
  • Blind Alleys in Social Psychology (Anna Kihlströmin, David Kivisen, Oili-Helena Ylijoen ja Klaus Weckrothin kanssa), 1987
  • Sotapäiväkirja. Helsinki: Hanki ja jää, 1991. ISBN 951-8916-26-8.
  • Työpäiväkirja, 1992
  • Jäähyväisluentoja, 1997
  • Uskon tunnustelua: Mitä Jumalasta pitäisi ajatella?. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16483-X.
  • Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, (toim. Leena Kurjen kanssa), 2001
  • Tiedän ja uskon. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18855-0.
  • Miehestä mittaa, (Leena Kurjen kanssa), 2004
  • Yksinkertainen usko. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20632-X.
  • Mikä henki meitä kantaa: Katselen työni jälkiä. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4757-0.
  • Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Helsinki: Kirjapaja, 2013. ISBN 9789522474483.
  • Vanhuus, Vastapaino, 2016 ISBN 978-951-768-545-0

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Weckroth, Klaus & Tolkki-Nikkonen, Mirja (toim.): Jos A niin.... Antti Eskolan juhlakirja. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-81-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 107. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Lapin yliopisto
  3. Uutiset, Suomen kirjastoseura
  4. Antti Eskola - Vaikuttaja vasemmalta
  5. a b Antti Eskola etenee uskon tunnustelusta tunnustamiseen Sana. 2007. Viitattu 18.9.2008.
  6. Professoriliitto - Vuoden Professori
  7. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  8. Eskola, Antti: Vanhuus. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-545-0.
  9. Heini Kilpamäki: Helsingin Sanomat, 25.8.2016, s. C 2–3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Eskolan haastatteluja