Christer Kihlman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Christer Kihlman.

Christer Alfred Kihlman (s. 14. kesäkuuta 1930 Helsinki[1]) on suomenruotsalainen kirjailija ja vasemmistolainen kulttuurikriitikko.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihlmanin tavoitteena oli lapsesta lähtien kirjailijan ura. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa muutaman vuoden kirjallisuutta ja historiaa. Avioiduttuaan hän muutti Porvoon Kuulloohon, jossa valmistui esikoisromaani. Myöhemmin perhe rakensi talon Espooseen, mutta muutti vuonna 1993 Porvoon Diktarhemmetiin, joka on arvostuksen osoituksena suomenruotsalaisille kirjailijoille tarjottu vierasasunto.[2][3] Kihlmanin puoliso oli yli 50 vuotta Selinda Kihlman, jonka isä oli taiteilija Torger Enckell. Heillä on kaksi lasta. Selinda Kihlman kuoli 2007[3].

Kihlman työskenteli kulttuurilehti Arenan päätoimittajana 1951–1954, Nya Pressenin avustajana 1952–1960 ja Nya Arguksen toimittajana 1961–1982. Hän oli taiteilijaprofessori 1975–1980. Hän on SDP:n jäsen.[2]

Kihlman debytoi lyyrikkona 1951, mutta siirtyi proosaan vuonna 1960 ilmestyneellä romaanillaan Se upp Salige! (suom. Varo, autuas). Romaani sijoittuu kuvitteelliseen, sisäänlämpiävään ja nurkkakuntaiseen Lexån pikkukaupunkiin, jonka esikuvana on Kihlmanin kotikaupunki Porvoo.[4] Den blå modern (suom. Sininen äiti) aloitti romaanisarjan, jossa Kihlman tarkastelee vaikeita perhesiteitä. Sarja huipentui palkittuihin romaaneihin Dyre prins (suom. Kallis prinssi) ja Gerdt Bladhs undergång (suom. Gerdt Bladhin tuho).

Kirjassaan Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) Kihlman esittäytyy ”tunnustusproosan” kirjoittajana, vaikkakaan hän ei itse pidä tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta: ”Ei minulla ole mitään tunnustettavaa, en ole tehnyt syntiä”. Kirjassa hän kertoo alkoholismistaan ja miessuhteistaan.[2]

1980-lähtien Kihlman on julkaissut uusia teoksia aiempaa harvemmin. Hän on kuitenkin osallistunut ajoittain yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mukaansa kolme suomenruotsalaispolvea on vihannut häntä hänen suomenruotsalaisuuteen ja sen porvarillisuuteen kohdistamansa kritiikin vuoksi.[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rummen vid havet (runokokoelma), Söderström, 1951
  • Munkmonolog (runokokoelma), Söderström, 1953
  • Se upp Salige!, Söderström, 1960, Varo autuas! suom. Kristiina Kivivuori, Otava, 1961
  • Den blå modern, Söderström, 1963. Sininen äiti suom. Esa Adrian, Tammi, 1965
  • Madeleine, Söderström, 1965 (Madeleine, suom. Pentti Saarikoski. Tammi, 1966)
  • Inblandningar, utmaningar (artikkelikokoelma), S. & Co, 1969 (Mistä minä tiedän. Suomentanut Risto Hannula. Helsinki: Tammi, 1969. )
  • Människan som skalv, S. & Co, 1971, Ihminen joka järkkyi suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1971
  • Dyre prins, Söderström, 1975, Kallis prinssi suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1975 ISBN 951-30-3463-1
  • Alla mina söner, Söderström, 1980 Kaikki minun lapseni suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1980 ISBN 951-30-5227-3
  • Livsdrömmen rena: bok om maktlöshet, Söderström, 1982 (Puhtaita elämän unelmat : kirja voimattomuudesta, suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 1983 ISBN 951-30-5670-8
  • De nakna och de saliga (piirrokset: Henrik Tikkanen), Söderström, 1983 (Alastomat ja autuaat, suom. Pentti Saaritsa. WSOY, 1982) ISBN 951-0-11463-4
  • De stora borgerliga romantikerna : två texter av Christer Kihlman ; radiobearb.: Christer Liljelund. Yleisradio, 1983
  • På drift i förlustens landskap, Söderström, 1986 (Tuuliajolla tappion maisemissa: monologi, suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 1986 ISBN 951-30-6355-0
  • Gerdt Bladhs undergång, 1987 (Gerdt Bladhin tuho, suom. Oili Suominen. Tammi, 1987 ISBN 951-30-6690-8
  • Henkikulta : kolminäytöksinen näytelmä, suom. Pentti Saaritsa Pohjoinen, 1987 ISBN 951-749-069-0
  • Svaret är nej!, Podium Distribution, 2000 ISBN 978-918-919617-9
  • Om hopplöshetens möjligheter (yhdessä Mårten Westön kanssa), Söderström, 2000. Epätoivon toivo ja muita keskusteluja; suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 2000 ISBN 951-31-1929-7

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2005. Helsingissä: Otava 2004.
  2. a b c d e Hietanen, Ilona: Tunnustuskirjailija vastoin tahtoaan. Helsingin Sanomat 14.6.2010, s. C 4.
  3. a b Muistokirjoitus. Selinda Kihlman. (PDF) (ruotsiksi)
  4. Korsström, Tuva: Från Lexå till Glitterscenen, s. 16–19. Schildts & Söderströms, 2013. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carlson, Mikko: Paikantuneita haluja. Seksuaalisuus ja tila Christer Kihlmanin tuotannossa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, 114. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. ISSN 1457-6899. ISBN 978-951-39-5632-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]