Helvi Niskanen
| Helvi Niskanen | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
23.3.1970–25.3.1983
|
|
| Ryhmä/puolue | SKDL |
| Vaalipiiri | Oulun lääni |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1938 Suojärvi |
| Kuollut | 21. tammikuuta 2017 (78 vuotta) Oulu |
| Ammatti | piirisihteeri |
Helvi Annikki Niskanen (os. Mansikka, 30. heinäkuuta 1938 Suojärvi – 21. tammikuuta 2017 Oulu)[1] oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1970–1983.[2] Hän oli myös puolueensa naisjärjestön SNDL:n puheenjohtaja 1974–1977.[3]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suojärven Naistenjärvellä syntyneen Helvi Niskasen vanhemmat olivat Antreasta kotoisin ollut metsätyömies Anton Mansikka ja sahatyöntekijä Irja Kärki. Talvisodan sytyttyä hän lähti äitinsä kanssa evakkoon päätyen Jyväskylään. Jatkosodan aikana Niskanen oli jonkin aikaa sotalapsena Ruotsissa. Kotiinsa palannut perhe joutui sodan loppuvaiheessa jälleen evakkoon ja asettui lopulta Rovaniemen Ounasvaaraan.[4]
Kansakoulun käytyään Niskanen ei päässyt oppikouluun, vaan ryhtyi työskentelemään myyjänä. Hän lähti myös mukaan SDPL:n toimintaan ja liittyi SDNL:n Ounasvaaran osastoon. Vuosina 1959-1960 Niskanen suoritti Sirola-opiston kurssin, jonka jälkeen hän opiskeli Moskovassa Komsomolin korkeakoulussa kansantaloustiedettä, filosofiaa, sosialismin teoriaa ja kansainvälistä työväenliikettä.[4] Suomeen palattuaan Niskanen työskenteli SKDL:n Lapin piiritoimiston toimistonhoitajana 1961-1962, SDPL:n Oulun piirisihteerinä 1962-1970 ja SNDL:n piirisihteerinä 1965-1966.[2]
Vuonna 1968 Niskanen valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon ja 1970 eduskuntaan, kun Irma Torvi ei enää korkeaan ikäänsä ja terveyteensä vedoten lähtenyt ehdolle. Eduskunnassa hän teki työtä erityisesti naisten aseman parantamiseksi avioliitossa ja avioerotilanteessa.[4] Niskanen oli niin sanotun kehotuskiellon äänekkäimpiä vastustajia eduskunnassa.[5] Hän ehdotti rikoslakiuudistusta käsiteltäessä, että niin sanottua kehotuspykälää ei lisättäisi uuteen lakiin, mutta ehdotusta ei hyväksytty äänestyksessä.[6]
Niskanen toimi myös SKDL:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana ja oli puolueen liittohallituksen jäsen.[4] Lisäksi hän oli SDPL:n varapuheenjohtaja 1970-1976 sekä SNDL:n puheenjohtajana 1974-1977. Jätettyään eduskunnan 1983 Niskanen toimi aktiivisesti muun muassa Suomi-Neuvostoliitto-Seurassa ja osallistui vapaaehtoistyöhön Nicaraguan Matagalpassa. Erilaiset terveysongelmat vaivasivat Niskasta jo 1990-luvun alusta lähtien. Hän kuoli pitkäaikaisen sairastelun jälkeen Oulun yliopistollisessa sairaalassa 78-vuotiaana tammikuussa 2017. Niskasen tuhkat haudattiin perheen kesämökin pihamaalle Iijoen rannalle.[4]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helvi Niskasen puoliso oli toimitsija Pentti Niskanen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1963. Heille syntyi kolme lasta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Niskanen, Pentti: Helvi Niskanen 20.2.2017. Kansan Uutiset. Viitattu 8.3.2017.
- 1 2 Helvi Niskanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 31.10.2010.
- 1 2 Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 641. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Projekt Runeberg.
- 1 2 3 4 5 Niskanen, Pentti; Niskanen, Jussi: Helvi Niskanen – kansanedustajana hyvinvointivaltiota rakentamassa Naisten ääni. 20.4.2017. Suomalainen Naisliitto. Viitattu 12.4.2026.
- ↑ Helsinki Pride 2012: Poliitiikan veteraanit korostavat taitavan lobbauksen merkitystä 29.6.2012. Ranneliike.net. Viitattu 12.4.2026.
- ↑ Valtiopäivät 1970. Pöytäkirjat II : 24.11.1970, s. 2142. Helsinki: Eduskunta, 1970.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
