Jutta Zilliacus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lilla Teaternin näyttelijöitä syksyllä 1959: Jutta Zilliacus, Eva Perander, Åke Lindman ja Kurt Ingvall.

Jutta Armelle Zilliacus (o.s. Kingo; s. 25. heinäkuuta 1925 Helsinki) on suomalais-virolainen ruotsiksi kirjoittava journalisti, kirjailija ja entinen kansanedustaja. Zilliacus oli Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana Helsingin vaalipiiristä vuosina 1975–1987. Toimi lisäksi Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 19681984.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zilliacuksen vanhemmat olivat Pietarista Suomeen vallankumousta pakoon muuttaneet virolaiset pianonvirittäjä Johann Kingo ja kotirouva Jenny (o.s. Pihlak). Hänen Johann-isänsä oli muusikko ja suoritti asepalveluksensa torvensoittajana tsaarin armeijassa Pietarissa 1890-luvulla. Asepalveluksen jälkeen hän piti omaa pianokauppaa Pietarissa. Äiti Jenny työskenteli myös Pietarissa suuriruhtinattaren hovissa. Zilliacuksen vanhemmat tapasivat toisensa vasta Suomessa.[1]

Zilliacuksen perhe asui Kaivopuistossa samassa paikassa, jossa sijaitsee nykyinen Viron suurlähetystö. Zilliacus oli Viron kansalainen 10-vuotiaaksi saakka. Hän kävi ensin ruotsinkielistä kansakoulua ja sen jälkeen Helsingin saksalaista koulua, jossa hänen paras luokkakaverinsa oli tuleva näyttelijä Kyllikki Forssell.[1]

Myös Jutta näytteli jonkin verran, esimerkiksi elokuvissa, jolloin hän käytti nimeä Jutta Armela.

Kesäisin perhe asui Zilliacuksen sukulaisten luona Haapsalussa. Toisen maailmansodan aikana Zilliacuksen Viron-sukulaiset joko vietiin Siperiaan tai he pakenivat Saksaan.[1]

Zilliacuksen puoliso oli toimittaja ja kirjailija Benedict Zilliacus. Koulutukseltaan Jutta Zilliacus on ylioppilas.

Jutta Zilliacukselle on myönnetty Axel Olof Freudenthal -mitali vuonna 1996.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rökringar (1970)
  • Innan du vet ordet av (1975)
  • En bit av Det stora äpplet (1978)
  • Vägskäl (suom. Tienhaarassa) (1986)
  • Annorlunda barndom (suom. Toisenlainen lapsuus) (1986)
  • Vändpunkt (suom. Uusille poluille) (1987)
  • Gå över gränser (suom. Rajanylityksiä. Suomentanut Irmeli Järnefelt. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0009-X.
  • Balansgång (suom. Tasapainoilua) (1994)
  • Ajatuksia verannalla. Suomentanut Irmeli Järnefelt. Tammi, 1997. ISBN 951-31-1033-8.
  • Underbart är kort (1997)
  • I väntan på buss nummer 16 (suom. Kuudentoista pysäkillä) (2002)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Niiasin aina Mannerheimille. Iltalehti 19.2.2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]