Viron Helsingin-suurlähetystö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suurlähestystö Kaivopuistossa.

Viron Helsingin-suurlähetystö sijaitsee Helsingin Kaivopuistossa Itäisen Puistotien ja Kalliolinnantien risteyksessä. Suurlähettiläs on vuodesta 2014 Margus Laidre[1]. Hänen edeltäjänsä oli Mart Tarmak.[2]

Rakennuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähetystörakennuksen rakennutti Viron valtio Oskar Kallaksen vuonna 1919 ostamalle tontille.[3] Ennen nykyistä rakennusta tontilla sijaitsi kirjaaja P. W. A. Behsen 1870-luvulla rakennuttama huvila.[4] Viron lähetystö toimi puutalon yhdessä asunnossa, kunnes lähettiläs Hans Rebanen aloitteesta lähetystölle päätettiin vuonna 1931 rakentaa uudisrakennus samalle tontille. Suunnittelukilpailun voitti virolainen arkkitehti Konstantin Bölau ja nykyinen rakennus valmistui vuonna 1933. Kaksikerroksinen talo edustaa funktionalistista tyyliä. Se oli aikanaan ensimmäinen Viron lähetystöksi rakentama talo.[3]

Viimeinen lähettiläs ennen Viron miehitystä oli Aleksander Warma. Hän jätti lähetystötalon 6. elokuuta 1940, jolloin Neuvostoliitto julisti Viron osaksi aluettaan. Warma ei luovuttanut taloa, vaan sinetöi sen ovet ja jätti avaimet vartiointiliikkeelle. Neuvostoliiton lähetystö otti rakennuksen haltuunsa muutaman päivän kuluttua saatuaan siihen poliisin virka-apua. Jatkosodan aikana Suomi antoi rakennuksen Neuvostoliiton etuja Suomessa valvoneen Ruotsin lähetystön hallintaan, sodan jälkeen sen otti haltuunsa ensin valvontakomissio ja sitten Neuvostoliitto. Talossa toimivat Neuvostoliiton konsulaatti ja kaupallinen edustusto kunnes ne siirtyivät vuonna 1952 Tehtaankadulle valmistuneeseen uuteen Neuvostoliiton suurlähetystön taloon, minkä jälkeen entinen Viron lähetystö oli lähetystöhenkilökunnan kirjastona, kauppana ja klubihuoneistona. Neuvostoliitto vaihtoi sen ja eräitä muita tontteja Suomen valtion kanssa Tehtaankadulla sijaitsevaan tonttiin, jolle rakennettiin Neuvostoliiton kaupallisen edustuston uusi talo. Eduskunta hyväksyi vaihtokaupan vuonna 1968, mutta rakennus luovutettiin suomalaisille vasta syyskuussa 1973. Talosta kaavailtiin läheisen Helsingin hovioikeuden lisätiloja, mutta hanke jäi toteutumatta ja rakennus tyhjilleen, kunnes se myytiin vuonna 1977 Bulgarialle.[5]

Viron itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1991 vanhan lähetystörakennuksen takaisin saaminen kangerteli, ja lähetystö toimi Fabianinkadulla.[2] Suomen valtio osti rakennuksen takaisin Bulgarialta ja vaihtoi sen Viron kanssa Tallinnassa sijaitsevaan vanhaan Suomen lähetystörakennukseen. Talo palautui Viron suurlähetystön käyttöön helmikuussa 1994.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suurlähettiläs Margus Laidre
  2. a b Paula Paukku, Monien tarinoiden suurlähetystö, Helsingin Sanomat 23.8.2011 sivu A 11
  3. a b Sirpa Pääkkönen: Viron 80-vuotias suurlähetystö Kaivopuistossa todisti maan ilot ja murheet Helsingin Sanomat 4.12.2013. Viitattu 7.5.2016.
  4. Kaija Ollila: Lilja, s. 340–341 teoksessa Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Sanoma, Helsinki 1977.
  5. a b Pekka Linnainen: Viron lähetystötalon varastetut vuodet 1940–1994 Estofennia. 2.12.2018. Helsinki. Viitattu 16.3.2019.