Suomen virolaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen virolaiset
Kokonaismäärä noin 20 000 [1]
Asuinalue Helsinki, Turku, Tampere
Kielet viro, venäjä
Uskonnot luterilaisuus, ortodoksisuus

Suomen virolaiset tai suomenvirolaiset ovat Suomessa asuvia virolaistaustaisia henkilöitä. Vuonna 2012 Suomessa asui 39 763 viroa äidinkielenään puhunutta ja 38 364 Viron kansalaista[2]. Osa Virosta saapuneista henkilöistä on vironvenäläisiä. Lisäksi osa paluumuuttaneista inkeriläisistä on todellisuudessa virolaisia[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varmoja lähteitä virolaisasutuksesta on tiedossa 1300-luvulta, jolloin Saaren- ja Läänenmaan seurakunnista siirtyi virolaisväestöä Turun ja Viipurin lääneihin. Sanaan eesti viittaavia paikannimiä on Suomen rannikolla kuitenkin jo tätä vanhemmalta ajalta erityisesti ruotsinkielisessä paikannimistössä, kuten Estgrunden, Estholmen, Estnäs, Estviken, Estbacka, Estberget ja Estmossen. Espoossa on alueet nimeltä Eestinlaakso ja Eestinkartano. Uudenmaan lisäksi ”eestinimistöä” on myös Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla. Yleensä nimi liittyy jotenkin vesistöön ja kertoo suomalaisten olleen tiivissä yhteydessä virolaisiin kalastajiin ja kauppiaisiinkin. Virolaiset myös kävivät tai asuivatkin tällaisilla alueilla.[3]

Kabbölen virolaiskylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kabbölen virolaiset

Suomen ainut historiallisesti jäljellä oleva virolaisten kalastajakylä on vuonna 1906 perustettuja Pernajan Kabböle, joka on tosin sittemmin nuoremmilta polviltaan ruotsinkielistynyt. Harjumaan Pärispeasta tulleet kalastajamiehet ottivat Kabbölen asuinpaikakseen suojaisen sijainnin vuoksi ja lopulta Viinistun, Pärispean ja Turbuneemen kylistä sekä Mohnin saarelta tulleet yhdeksän perhettä ostivat kylän maat perustaen oman kyläyhteisönsä. Kylä kuului virolaiseen Kuusalun luterilaiseen seurakuntaan. Vuonna 1917 kylässä asui 12 perhettä, ja yhteydet itsenäiseen Viroon olivat tiiviit 1920-luvulla. Kabbölen tunnetuin asukas on Viron viimeinen Suomen-suurlähettiläs Aleksander Warma, joka neuvostomiehityksen aikana johti Viron pakolaishallitusta.[4]

Viron ja Suomen suhteet modernilla ajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virolais-suomalaiset suhteet alkoivat 1800-luvun puolivälissä, kun kansallisen heräämisen aika koitti molemmissa maissa. Jo ennen tätä kauppiaat kävivät Suomenlahden toisella puolella myymässä tuotteitaan ns. seprakaupan nimissä. Virolaisia ja suomalaisia haluttiin yhdistää yhtenäisellä kirjakielellä, mutta tätä hanketta ei koskaan toteutettu. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen virolaisia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä pakeni Suomeen[5]. Heitä olivat esimerkiksi Viron tuleva presidentti Konstantin Päts ja kuuluisa kirjailija Friedebert Tuglas, joka nousi myöhemmällä iällään jopa Nobel-ehdokkaaksi. Virolaisilla oli monenlaista järjestötoimintaa 1900-luvun alun Suomessa, 1903 perustettiin Helsingi Eesti Heategev Selts (Helsingin virolainen hyväntekeväisyysseura), joka nimestään huolimatta oli poliittinen järjestö. 1906 perustettiin Suomalais-Virolainen liitto, jonka tehtävänä oli Suomen yleisen mielipiteen muokkaaminen virolaismyönteiseksi. Vuonna 1910 Suomessa oli erään arvion mukaan 2000 virolaista, joista valtaosa oli Helsingissä.[6]

1918 Viron hallitus tarjosi Suomelle valtioliittoa. Viron vapaussotaan seuraavana vuonna osallistui 3 700 suomalaista, ja Suomi antoi aseita sekä lainaa 20 miljoonaa markkaa. Suomessa vallitsi valtava Viro-innostus, ja esimerkiksi kesällä 1919 Helsingissä järjestetyn opettajainkokouksen osallistujista noin 1 500 teki tutustumismatkan Viroon. Samana syksynä satoja virolaisia opettajia vieraili Suomessa. Säännöllinen laivaliikenne Viroon aloitettiin 1830-luvulla. Maailmansotien välisenä aikana liikennöi väliä kesäisin kuusi matkustajalaivaa. Lentoreitti avattiin 1924 ja 1929 poistettiin passi- ja viisumimuodollisuudet. Suomen kieltolain astuttua voimaan 1919 käynnistyi Suomenlahden yli pirtun salakuljetus, johon osallistui tuhansia ihmisiä. 1937 solmittiin Viron ja Suomen kulttuurisopimus. Viro luovutti syksyllä 1939 Neuvostoliitolle tämän vaatimat tukikohdat. Neuvostoilmavoimat pommitti niistä käsin Suomea. Suomeen saatiin "korvaukseksi" raha- ja tavaratukea Virosta samoin kuin muutama tuhat vapaaehtoista. Suomen puolesta heitä kaatui noin 200, ja satoja haavoittui.[7][8]

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimus ympäristöyhteistyöstä Viron ja Suomen välillä solmittiin 1991, väliaikainen kauppasopimus helmikuussa 1992 ja vuoden 1937 kulttuurisopimusta ryhdyttiin uudestaan soveltamaan samana keväänä. Samana vuonna aloitettiin myös puolustuksellinen yhteistyö. Taloussuhteet kasvoivat myös räjähdysmäisesti: Suomi oli 1992 Viron suurin kauppakumppani 40 prosentin osuudella. Samana vuonna Suomen Pankki ryhtyi noteeraamaan Viron kruunua, ja maassa toimivista ulkomaisista yrityksistä 50 prosenttia oli suomalaisia; vuosikymmenen lopussa Suomi oli toiseksi suurin investoija Virossa Ruotsin jälkeen. Euroopan unioni solmi Viron kanssa vapaakauppasopimuksen 1994. 1997 Viro pääsi mukaan unionin laajenemisen "ensiaaltoon" ja 1.5.2004 Virosta tuli EU-maa.[9]

Tunnettuja Suomen virolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]