Matti Luttinen
| Matti Luttinen | |
|---|---|
| Sisäasiainministeri | |
|
Sorsan IV hallitus
1.10.1983 − 30.11.1984 |
|
| Edeltäjä | Matti Ahde |
| Seuraaja | Kaisa Raatikainen |
| Liikenneministeri | |
|
Sorsan IV hallitus
1.12.1984 − 30.4.1987 |
|
| Edeltäjä | Matti Puhakka |
| Seuraaja | Pekka Vennamo |
| Kansanedustaja | |
|
27.09.1975–23.03.1995
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. toukokuuta 1936 Haapavesi |
| Kuollut | 14. toukokuuta 2009 (73 vuotta) Lahti |
| Arvonimi | kaupunkineuvos |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
Vilho Matti Luttinen (14. toukokuuta 1936 Haapavesi – 14. toukokuuta 2009 Lahti) oli suomalainen poliitikko. Hän toimi SDP:n kansanedustajana Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä 1975–1995 ja Sorsan IV hallituksen sisäasiainministerinä 1983–1984 ja liikenneministerinä 1984–1987.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luttisen lapsuudenkodin elämä oli aineellisesti niukkaa. Luttisen äiti kuoli vuonna 1944, hänen vanhin veljensä haavoittui jatkosodassa ja toiseksi vanhin veli menehtyi.[2] Vuonna 1948 Luttinen muutti veljensä ja tämän vaimon kanssa Pyhärantaan, missä hän kävi Rohdaisten kansakoulua. Vuoden kuluttua hän kuitenkin palasi takaisin Haapavedelle.[3] Luttinen pääsi kansakoulusta vuonna 1951.[1]
Luttisen isä oli sairastanut keuhkotuberkuloosin vuonna 1936 ja menehtyi vuonna 1952,[4] jolloin Luttisen oli 16-vuotiaana elätettävä itsensä ja nuoremmat sisaruksensa. Hän aloitti työuransa vuonna 1952 lihanleikkaajana Mensan elintarviketehtaalla Hämeenlinnassa.[5] Luttinen työskenteli tehtaalla eri tehtävissä vuoteen 1960, jolloin hän siirtyi Lahteen OTK:n lihanjalostustehtaalle. Siellä hän työskenteli vuoteen 1965 toimien vuosina 1962–1965 pääluottamusmiehenä.[1] Luttinen toimi myös ay-liikkeessä. Hän liittyi vuonna 1952 Elintarviketyöläisten Liittoon, mutta erosi viiden vuoden jälkeen liiton ylipolitisoituneen toiminnan vuoksi.[6] Lahdessa Luttinen toimi 1960-luvulla SAJ:läisen elintarvikealan ammattiosaston sihteerinä ja puheenjohtaja.[7]
Vuonna 1962 Luttinen liittyi Lahden sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen jäseneksi ja vuonna 1963 SDP:n jäseneksi. Vuosina 1965–1969 hän toimi Lahden sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön sihteerinä, minkä jälkeen hän työskenteli Lahden osuuskaupan jäsenasiasihteerinä, tiedotus- ja suhdetoimintaosaston osastopäällikkönä ja hallintokuntien sihteerinä, kunnes hänet valittiin kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 1975.[8] Kansanedustajana hän toimi vuoteen 1995, jolloin hän jäi eläkkeelle.[5]
Touko-syyskuussa 1983 Luttinen oli ministeri sisäasiainministeriössä ja lokakuusta 1983 marraskuuhun 1984 sisäasiainministeri. Liikenneministerinä hän toimi joulukuusta 1984 huhtikuuhun 1987.[1] Luttinen oli presidentin valitsijamies vuosien 1978, 1982 ja 1988 vaaleissa.[5] Eduskunnan ohella hän vaikutti myös Lahden kaupunginvaltuustossa vuosina 1969–1992, joista vuodet 1989–1992 valtuuston puheenjohtajana. Hän oli myös kaupunginhallituksessa vuosina 1971 ja 1973–1975.[1] Luttiselle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvonimi vuonna 1999.[1]
Luttinen oli naimisissa vuodesta 1955 ja sai kaksi lasta.[9] Hänen poikansa Tapio Luttinen toimi Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1997–2004.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luttinen, Matti: Ei köyhyys synti ole, s. 173–182. Teoksessa Markku Aaltonen (toim.): Miten meistä tuli kansanedustajia?. [Seinäjoki]: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Matti Luttinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Luttinen 2007, s. 175
- ↑ Luttinen 2007, s. 176
- ↑ Luttinen 2007, s. 173, 178
- ↑ a b c d Kangosjärvi, Jaakko: Muistot: Matti Luttinen HS.fi. 14.5.2009. Viitattu 28.3.2016.
- ↑ Luttinen 2007, s. 179
- ↑ Luttinen 2007, s. 180
- ↑ Luttinen 2007, s. 181
- ↑ Luttinen 2007, s. 179–180
| Edeltäjä: Matti Ahde |
Suomen sisäasiainministeri 1983−1984 |
Seuraaja: Kaisa Raatikainen |
| Edeltäjä: Matti Puhakka |
Suomen liikenneministeri 1984−1987 |
Seuraaja: Pekka Vennamo |
|
