Hämeen vaalipiiri
| Hämeen vaalipiiri | |
|---|---|
|
|
|
| Alue |
Kanta-Hämeen maakunta Päijät-Hämeen maakunta |
| Lautakunnan kokouspaikka | Hämeenlinna[1] |
| Aiemmat nimet | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri |
| Käytössä | vaaleista 1907 alkaen |
| Kansanedustajia | 14 |
| Suurin puolue | PS 24,4 % (2023) |
Hämeen vaalipiiri on yksi eduskuntavaalien 13 vaalipiiristä. Aikaisemmin eduskuntavaalipiireissä käytiin myös tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit ennen suoraan kansanvaaliin siirtymistä 1994. Nykyään presidentinvaaleissa vaalipiirejä käytetään vain vaalien tekniseen toimittamiseen. Alueelta valitaan eduskuntaan 14 kansanedustajaa (7 % 200:sta). Nimestään huolimatta vaalipiiri ei kata koko Hämeen historiallisen maakunnan aluetta, vaan lähinnä eteläisen osan, Etelä-Hämeen eli Kanta-Hämeen maakunnan ja Päijät-Hämeen maakunnan alueet.
Hämeen vaalipiiriin kuuluvat Asikkala, Forssa, Hartola, Hattula, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Humppila, Hämeenlinna, Iitti, Janakkala, Jokioinen, Kärkölä, Lahti, Loppi, Orimattila, Padasjoki, Riihimäki, Sysmä, Tammela ja Ypäjä.
Vaalipiirin entisiä kuntia ovat aiempi Akaa (Toijala siirtyi sittemmin Hämeen läänin pohjoiseen vaalipiiriin), Artjärvi, Hauho, Hämeenlinnan maalaiskunta, Hämeenkoski, Kalvola, Koijärvi, Lammi, Nastola, Renko, Somerniemi (liitettiin Someroon, joka kuuluu nykyisin Varsinais-Suomen vaalipiiriin), Sääksmäki (liitettiin Valkeakoskeen, joka kuuluu nykyisin Pirkanmaan vaalipiiriin), Tuulos, Tyrväntö ja Vanaja.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeen vaalipiiri oli aikaisemmin nimeltään Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri. Päätös eduskunnan perustamisesta ja vaalipiirijaosta tehtiin ylimääräisillä valtiopäivillä 1906. Vaalipiirin muodostivat Tammelan kihlakunnan, Hauhon kihlakunnan ja Hollolan kihlakunnan muodostamat kunnat sekä Hämeenlinnan ja Lahden kaupungit.[2]
Vuoteen 1990 asti Valkeakosken seutu kuului Hämeen eteläiseen vaalipiiriin, mutta silloin se siirrettiin Hämeen läänin pohjoiseen vaalipiiriin. Samana vuonna Somero siirtyi Turun läänin eteläiseen vaalipiiriin. Tällöin Hämeen vaalipiirin kansanedustajanpaikkojen määrä väheni kahdella. Vuonna 2003 Hämeen vaalipiiriin liitettiin Heinolan seutu (Hartola, Heinola ja Sysmä), joka aikaisemmin kuului Mikkelin vaalipiiriin sekä Artjärvi ja Orimattila, jotka aikaisemmin kuuluivat Uudenmaan vaalipiiriin. Samalla Urjala siirrettiin Hämeen vaalipiiristä Pirkanmaan vaalipiiriin.
Uusin muutos tapahtui vuoden 2021 alussa, kun Iitti vaihtoi maakuntaa Kymenlaaksosta Päijät-Hämeeseen. Samassa yhteydessä vaalilakia muutettiin siten, että kunta vaihtoi myös Kaakkois-Suomen vaalipiiristä Hämeeseen.
Puolueiden kannatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisesti Hämeen vaalipiirin suurin puolue on ollut Sosialidemokraattinen puolue, mutta vuoden 2023 vaaleissa Perussuomalaiset nousi ykköseksi. Kokoomus on kolmas suuri ryhmä tässä vaalipiirissä. Keskustan kannatus on vähäistä. Vasemmistoliitolla on joitakin vahvoja kuntia, kuten Riihimäki ja Jokioinen. Kristillisdemokraatit on 2000-luvulla menettänyt merkittävästi asemiaan, jotka olivat suhteellisen vahvat vuosisadan vaihteessa. Vihreiden kannatus ei ole erityisen laajaa. Ruotsalaisen Kansanpuolueen kannatuksesta ei voisi arvata, että se on edes eduskuntapuolue.
Kanta-Hämeessä SDP on suurin puolue kaupungeissa, mutta Perussuomalaiset on ottanut vallan muissa kunnissa. Päijät-Hämeessäkin SDP hallitsee kaupunkeja Orimattilaa lukuun ottamatta, sen sijaan maaseutukuntien tilanne vaihtelee.
Vaalikauden 2023–2027 kansanedustajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tarja Filatov (SDP)
- Sanni Grahn-Laasonen (Kok.)
- Timo Heinonen (Kok.)
- Mika Kari (SDP)
- Hilkka Kemppi (Kesk.)
- Teemu Kinnari (Kok.)
- Johannes Koskinen (SDP)
- Rami Lehtinen (PS)
- Mira Nieminen (PS)
- Aino-Kaisa Pekonen (Vas.)
- Lulu Ranne (PS)
- Jari Ronkainen (PS)
- Päivi Räsänen (KD)
- Ville Skinnari (SDP)
Aikaisempia kansanedustajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lyyli Aalto (SDP) 1958−1979
- Eero Antikainen (SDP) 1951−1958
- Sirkka-Liisa Anttila (Kesk.) 1983−1996, 1999−2019
- Risto Autio (Kesk.) 2007−2011
- Kaino Haapanen (SKDL) 1951−1970, 1974−1975
- Esko Helle (SKDL, Vas.) 1983−2003
- James Hirvisaari (PS, M11) 2011–2015
- Erkki Huurtamo (Kok.) 1962−1975
- Leo Häppölä (ML, Kesk.) 1951−1970
- Kalle Jokinen (Kok.) 2009−2023
- Olavi Kajala (SDP) 1939-1942, 1948−1951, 1954−1958, 1962−1966
- Matti Kauppila (Vas.) 2003−2011
- Eino Kilpi (SDP, SKDL) 1930−1933, 1948−1962
- Osmo Kock (SKDL) 1966-1970, 1972-1974
- Jari Koskinen (Kok.) 1996–2009
- Rami Lehto (PS) 2015−2023
- Oskari Lehtonen (Kok.) 1927−1933, 1936−1945, 1948−1954, 1958−1962
- Maija-Liisa Lindqvist (Kesk.) 1991−1995, 1999−2003
- Minna Lintonen (SDP) 2003−2007
- Eino Lottanen (Kesk.) 1966-1975
- Anne Louhelainen (PS, Sin.) 2011−2019
- Matti Luttinen (SDP) 1975−1995
- Eemil Luukka (ML, Kesk.) 1936−1966
- Aino Malkamäki (SDP, TPSL) 1927−1929, 1933−1958, 1960−1961
- Salme Myyryläinen (SDP) 1970-1980
- Tapani Mörttinen (Kok.) 1975−1983, 1987−1991
- Olavi Nikkilä (Kok.) 1966-1975, 1979-1983
- Tuija Nurmi (Kok.) 1995−2011
- Kirsi Ojansuu (Vihr.) 1999−2011
- Sirpa Pietikäinen (Kok.) 1983−2003
- Ulla Puolanne (Kok.) 1975−1991
- Eino Raunio (SDP) 1939−1970
- Juha Rehula (Kesk.) 1996−2019
- Pekka Räty (Vihr.) 1991−1995
- Jouko Skinnari (SDP) 1980−2015
- Mirka Soinikoski (Vihr.) 2019−2023
- Ismo Soukola (PS) 2011−2015
- Satu Taiveaho (SDP) 2003−2011
- Martti Talja (Kesk.) 2015−2019
- Kauko Tamminen (SKDL) 1958-1966, 1967-1983
- Juho Tenhiälä (KP, LKP) 1951−1966
- Arno Tuurna (Kok.) 1939−1962
- Olli J. Uoti (TPSL) 1958−1962, 1966−1967
- Mikko Vainio (SMP) 1970−1975, 1983−1987
- Iiro Viinanen (Kok.) 1983−1996
- Ilkka Viljanen (Kok.) 2007−2011
- Lasse Äikäs (Kesk.) 1975−1983
Puolueiden paikkamäärät vaalipiirissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autonomian aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| puolueet | 1907 | 1908 | 1909 | 1910 | 1911 | 1913 | 1916 | 1917 |
| Suom. | 3 | 3 | 3 | 3 | 3 | 2 | 2 | 3 |
| Nuors. | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 2 | 1 | 1 |
| SDP | 7 | 7 | 7 | 7 | 7 | 7 | 8 | 7 |
| Yhteensä | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 |
Sotienvälinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| puolueet | 1919 | 1922 | 1924 | 1927 | 1929 | 1930 | 1933 | 1936 | 1939 |
| IKL | – | – | – | – | – | – | 2 | 2 | 1 |
| Kok. | 2 | 3 | 3 | 3 | 2 | 4 | 1 | 1 | 2 |
| Ed. | 3 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 |
| ML | – | 1 | 1 | 1 | 2 | 1 | 1 | 1 | 1 |
| SDP | 6 | 5 | 5 | 5 | 5 | 5 | 6 | 6 | 6 |
| SSTP | – | 1 | 1 | 1 | 1 | – | – | – | – |
| Yhteensä | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 |
Eduskuntavaalit 1945–2023
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| puolueet | 1945 | 1948 | 1951 | 1954 | 1958 | 1962 | 1966 | 1970 | 1972 | 1975 | 1979 | 1983 | 1987 | 1991 | 1995 | 1999 | 2003 | 2007 | 2011 | 2015 | 2019 | 2023 |
| Kok. | 2 | 3 | 3 | 2 | 3 | 3 | 3 | 4 | 4 | 4 | 5 | 5 | 6 | 4 | 4 | 4 | 3 | 4 | 3 | 3 | 3 | 3 |
| SKL/KD | – | – | 1 | 1 | – | – | – | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | |||||||
| Ed./KP/LKP | 1 | – | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||
| ML/Kesk. | 1 | 2 | 2 | 3 | 2 | 3 | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 | 3 | 2 | 2 | 3 | 3 | 2 | 3 | 1 | 1 |
| SMP/PS | – | – | 1 | 1 | – | – | 1 | – | – | – | – | – | – | 3 | 3 | 3 | 4 | |||||
| Vihr. | – | 1 | – | 1 | 1 | 1 | – | – | 1 | – | ||||||||||||
| SDP | 4 | 4 | 5 | 5 | 4 | 4 | 5 | 5 | 5 | 5 | 5 | 5 | 6 | 4 | 5 | 4 | 5 | 4 | 4 | 3 | 4 | 4 |
| TPSL | 1 | – | 1 | – | – | – | ||||||||||||||||
| SKDL/Vas. | 3 | 2 | 3 | 3 | 3 | 3 | 2 | 2 | 3 | 3 | 2 | 2 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 |
| Yhteensä | 11 | 11 | 14 | 14 | 14 | 14 | 14 | 14 | 14 | 15 | 15 | 15 | 15 | 13 | 13 | 13 | 14 | 14 | 14 | 14 | 14[3] | 14[4] |
Vaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskuntavaalit 2003
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalipiirijaon muutoksien vuoksi Häme sai yhden lisäpaikan. Sekä SDP että Keskusta saivat yhden paikan enemmän, ja Kokoomus menetti yhden. Uusina kansanedustajina valittiin Matti Kauppila Vasemmistoliitosta sekä Satu Taiveaho ja Minna Lintonen SDP:stä. Keskustan Maija-Liisa Lindqvist nousi uudelleen eduskuntaan oltuaan pois yhden kauden. Vaalipiirin äänestysprosentti oli 67,0.
Eduskuntavaalit 2007
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeen vaalipiirin voimasuhteissa tapahtui yleisen poliittisen linjan mukainen siirtymä, kun yksi paikka siirtyi SDP:ltä Kokoomukselle. Uusia kansanedustajia olivat Risto Autio Keskustasta, sekä Ilkka Viljanen ja Timo Heinonen Kokoomuksesta. Aiemmista kansanedustajista jäivät valitsematta SDP:n Minna Lintonen sekä Keskustan Maija-Liisa Lindqvist. Kesken vaalikauden vuonna 2009 Kalle Jokinen aloitti edustajuuden Kokoomuksen varasijalta. Vaalipiirin äänestysprosentti oli 63,9 (-3,1 prosenttiyksikköä).
Eduskuntavaalit 2011
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaleja leimasi suuri muutos: Perussuomalaiset nousi nollasta kolmeen kansanedustajaan, jotka olivat James Hirvisaari, Anne Louhelainen ja Ismo Soukola. Edustajapaikan menettivät Keskusta, Kokoomus ja Vihreät. Muita uusia edustajia olivat Sanni Grahn-Laasonen (Kokoomus), Mika Kari (SDP) ja Aino-Kaisa Pekonen (Vasemmistoliitto). Myös vaalipiirin äänestysprosentin muutos vaihtoi suuntaa nousten takaisin lähelle vuoden 2003 vaalien lukemia. Äänioikeutetuista äänesti 66,7 prosenttia (+2,8). Perussuomalaisista erottamisensa jälkeen edustaja Hirvisaari liittyi Muutos 2011 -puolueeseen v. 2013.
Eduskuntavaalit 2015
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueiden voimasuhteissa tapahtui yhden paikan muutos, kun Keskusta sai edellisvaaleissa menettämänsä paikan takaisin. Nyt menettäjänä oli SDP, joka sai historiansa heikoimman paikkamäärän, mutta säilytti vielä suurimman puolueen aseman äänimäärällä mitaten. Keskustan paikan sai uutena kansanedustajana Martti Talja. SDP:n ehdokaslistalla menestyi uusi nimi, Ville Skinnari. Hän nousi eduskuntaan isänsä, pitkäaikaisen edustajan Jouko Skinnarin luovuttua ehdokkuudesta. Perussuomalaisten uusiksi edustajiksi nousivat Rami Lehto ja Jari Ronkainen. Vaalipiirin äänestysaktiivisuus jatkoi nousuaan päätyen vuosisadan ennätykseen, 68,2 prosenttiin (+1,5), kun yli 200.000 äänioikeutettua antoi äänensä.
Eduskuntavaalit 2019
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueiden voimasuhteet muuttuivat kahden paikan verran. SDP sai edellisvaaleissa menettämänsä paikan takaisin, ja Vihreät sai kahden edustajattoman kauden jälkeen taas kansanedustajan Hämeestä. Keskustan kaikkien edustajien kaudet loppuivat, kun puolue menetti kaksi paikkaa, ja eduskuntaan nousi uusi nimi, Hilkka Kemppi. Puolueen pitkäaikainen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila ei enää asettunut ehdolle. SDP:n Johannes Koskinen palasi eduskuntaan, ja vihreiden paikan sai uutena kansanedustajana Mirka Soinikoski.[5] Kilpailu vihreiden ainoasta paikasta muodostui poikkeuksellisen tasaiseksi, kun kolmen suosituimman ehdokkaan äänimäärät mahtuivat 80 äänen sisään. Sinisten jäseneksi vuonna 2017 lähtenyt edustaja Louhelainen ei asettunut ehdolle, ja perussuomalaisissa hänen paikkansa meni uudelle edustajalle, Lulu Ranteelle. Äänestysinto vaalipiirissä nousi edelleen, joten vuosisadan uudeksi ennätykseksi kirjattiin 70,0 % (+1,8).
Eduskuntavaalit 2023
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muutokset puolueiden voimasuhteissa jäivät pieniksi; Vain yksi paikka muuttui, kun Vihreät menetti ainoan paikkansa, ja Perussuomalaiset sai yhden lisää. Historiallisesti oli kuitenkin merkittävää, että SDP menetti suurimman puolueen aseman PS:lle. Perussuomalaisista Rami Lehtinen ja Mira Nieminen nousivat uusiksi kansanedustajiksi eduskuntaan, ja Rami Lehto putosi varaedustajaksi. Kokoomuksen Kalle Jokinen ei asettunut enää ehdolle, ja häneltä jääneen paikan sai Teemu Kinnari. Edellisten vaalien jälkeen Liike Nyt oli muuttunut puolueeksi. Muihin eduskuntapuolueihin verrattuna se oli prosentuaalisesti suurin nousija saaden lähes kaksinkertaisen äänimäärän edellisvaaleihin nähden. Vaalipiirin äänestysaktiivisuus oli 69,6 % (-0,4).
Presidentinvaalit 2006
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosituhannen toiset presidentinvaalit osoittivat Tarja Halosen olleen selvästi suosituin ehdokas Hämeen vaalipiirissä. Istuva presidentti olisi Hämeen tuloksella päässyt heti ensimmäisellä kierroksella toiselle kaudelle 52,7 prosentin ääniosuudella, mutta valtakunnalliset äänet eivät siihen riittäneet. Sauli Niinistö oli toiseksi suosituin (24,0 %) ja Matti Vanhanen kolmas (16,4 %). Äänestäjiä oli 210.876 ja äänestysprosentti 71,0. Toisella äänestyskierroksella Niinistö keräsi enemmän jatkosta pudonneiden ehdokkaiden äänestäjiä, mutta Halonen voitti äänin 119.172–102.921 (53,7–46,3 %). 2. kierroksen äänestysvilkkaus nousi 222.093 äänestäjällä 75,1 prosenttiin.
Presidentinvaalit 2012
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalin ensimmäisellä kierroksella Sauli Niinistö oli ylivoimainen ehdokas (41,8 %). Kilpailu toisesta sijasta oli tiukempaa; sen sai Pekka Haavisto (16,8 %). Paavo Väyrynen oli kolmas (14,5 %) ja Timo Soini neljäs (10,7 %). Äänestäjiä oli 213.482 ja äänestysprosentti 69,7. Toisella äänestyskierroksella Niinistölle tuli äänistä 65,5 %, ja Haavistolle jäi 34,5 %, äänin 133.309–70.264. 2. kierroksella hyväksyttyjä ääniä oli 203.573 ja kokonaisäänestysprosentti 66,8.
Presidentinvaali 2018
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poikkeuksellisesti vaali ratkesi jo ensimmäisellä kierroksella istuvan presidentin Sauli Niinistön voittoon. Hänen kannatuksensa oli ylivoimaista myös Hämeessä (66,5 %). Muista ehdokkaista vain Pekka Haavisto sai kymmenen prosenttia täyteen (10,0 %), sekin ylöspäin pyöristämällä. Hyväksyttyjä ääniä annettiin 205.093 ja kokonaisäänestysprosentiksi muodostui 67,1.
Presidentinvaalin ensimmäinen kierros
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ehdokkaiden kannatus | 28.1. vaalitulos (osuus) | 28. 1. vaalitulos (äänet) | 28.1. vaalipäivä (osuus) | 28. 1. vaalipäivä (äänet) | ennakkoäänet (osuus) | ennakkoäänet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 2 Merja Kyllönen | 2,5 % | 5.154 | 2,3 % | 2.125 | 2,7 % | 3.029 |
| 3 Pekka Haavisto | 10,0 % | 20.411 | 11,0 % | 10.215 | 9,1 % | 10.196 |
| 4 Matti Vanhanen | 3,1 % | 6.277 | 2,8 % | 2.568 | 3,3 % | 3.709 |
| 5 Laura Huhtasaari | 8,0 % | 16.385 | 9,5 % | 8.806 | 6,7 % | 7.579 |
| 6 Tuula Haatainen | 3,7 % | 7.539 | 3,3 % | 3.072 | 4,0 % | 4.467 |
| 7 Paavo Väyrynen | 5,8 % | 11.941 | 6,1 % | 5.678 | 5,6 % | 6.263 |
| 8 Sauli Niinistö | 66,5 % | 136.395 | 64,4 % | 59.644 | 68,2 % | 76.751 |
| 9 Nils Torvalds | 0,5 % | 991 | 0,5 % | 485 | 0,4 % | 506 |
Edustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtioneuvosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2000-luvulla Hämeen vaalipiirin kansanedustajista valtioneuvostossa ovat toimineet:
- Lipposen II hallituksessa työministeri Tarja Filatov (sd.), maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) ja oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.)
- Vanhasen I ja Jäätteenmäen hallituksissa työministeri Tarja Filatov (sd.) ja oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.)
- Kiviniemen ja Vanhasen II hallituksissa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.)
- Kataisen hallituksessa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) ja sisäministeri Päivi Räsänen (kd.)
- Stubbin hallituksessa ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja sisäministeri Päivi Räsänen (kd.),
- Sipilän hallituksessa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) (5.5.2017 alkaen opetusministeri)
- Marinin ja Rinteen hallituksissa sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ja kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.)
- Orpon hallituksessa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämeen Kokoomus
- Hämeen Sosialidemokraatit
- Hämeen Vasemmistoliitto
- Hämeen Vihreät
- Keskustan Etelä-Hämeen piiri
- Keskustan Päijät-Hämeen piiri
- Kristillisdemokraattien Hämeen piiri
- Perussuomalaisten Hämeen piiri
- SKP:n Hämeen piirijärjestö
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980714 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen suuriruhtinaanmaan vaalilaki (1906)
- ↑ Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri (Oikeusministeriö 18.4.2019)
- ↑ Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri (Oikeusministeriö 5.4.2023)
- ↑ Keski-Korpela, Nina: Tässä ovat Hämeen vaalipiiristä valitut kansanedustajat: punavihreä voitto on keskustan tappio Yle Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 29.6.2023.