Sininen tulevaisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sininen tulevaisuus
Blå framtid

Logo of Blue Future.svg

Perustettu 2017
Johto Sampo Terho (pj.)
Jari Lindström (1. vpj.)
Tiina Elovaara (2. vpj.)
Tiina Ahva (3. vpj.)
Matti Torvinen (puoluesihteeri)
Ideologia liberaalikonservatismi
populismi
lievä euroskeptismi
vennamolaisuus
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto
Jäsenmäärä alle 700 (2018)[1]
Värit sininen
Kansanedustajat
18 / 200
Eurokansanedustajat
0 / 13
Kunnanvaltuutetut
59 / 8 999
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan konservatiivien ja reformistien allianssi
Naisjärjestö Siniset Naiset
Nuorisojärjestö Siniset Nuoret
Kotisivu www.sininentulevaisuus.fi
Sininen tulevaisuus -puolueen teltta Vermossa.

Sininen tulevaisuus (ruots. Blå framtid),[2][3] lyhyemmin siniset (lyhenne sin.) on kesäkuussa 2017 perustettu suomalainen puolue, joka rekisteröitiin puoluerekisteriin 15. marraskuuta 2017.[4] Puolueen perusti 20 perussuomalaisista eronnutta Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän jäsentä (sittemmin Sininen eduskuntaryhmä).[5] Puolueen puheenjohtajana toimii eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho. Terhon mukaan puolueen nimi kuvastaa vakautta, rauhaa, isänmaallisuutta ja uudistusmielisyyttä.[6]

Mielipidetiedustelujen mukaan puolueen kannatus on pysynyt sen olemassaolon aikana noin 0,8–2 prosentissa.[7][8][9][10][11][12][13][14]

Puolue sai lokakuussa 2017 kerättyä rekisteröitymiseen vaadittavat 5 000 kannattajakorttia,[15] ja puolue rekisteröitiin 15. marraskuuta 2017.[16] Sininen tulevaisuus piti ensimmäisen puoluekokouksensa Tampereella 16. joulukuuta 2017. Kokouksessa puolueelle valittiin johto sekä käytiin keskustelua periaateohjelmasta. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja, eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho ilman vastaehdokkaita[17], puoluesihteeriksi kansanedustaja Matti Torvinen ensimmäisellä kierroksella, vastaehdokkainaan varakansanedustaja Juha Malmi sekä Uudenmaan piirin puheenjohtaja Pekka M. Sinisalo.[18] Puolueen puheenjohtajistoon valittiin työministeri Jari Lindström ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, kansanedustaja Tiina Elovaara toiseksi varapuheenjohtajaksi sekä Sinisten nuorten puheenjohtaja Tiina Ahva kolmanneksi varapuheenjohtajaksi. Myös kansanedustaja Kari Kulmala, sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila sekä Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Juha Vimpari olivat ehdolla varapuheenjohtajistoon, mutta eivät tulleet valituksi.[19] Joulukuussa 2017 Raimo Vistbacka ilmoitti siirtyvänsä Siniseen tulevaisuuteen.[20]

Helmikuussa 2018 sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen kertoi Helsingin Sanomille puolueen neuvottelevan parhaillaan vaaliliitoista tulevia eduskuntavaaleja koskien eri puolilla Suomea kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa perussuomalaisia lukuun ottamatta. Puolueella oli maaliskuussa 2018 hiukan alle 600 jäsentä.[21] Huhtikuussa 2018 jäsenmäärä oli kasvanut lähes 700 henkeen, ja puoluesihteeri Torvisen mukaan jäsenmäärä kasvoi kuukausittain 38%.[22] Puolueen kansanedustaja Kaj Turunen ilmoitti 24. huhtikuuta 2018 siirtyvänsä kokoomuksen eduskuntaryhmään.[23]

Sininen tulevaisuus ilmoitti 20. marraskuuta 2018, että puolue muodostaa vaaliliiton Kansalaispuolueen kanssa Oulun ja Vaasan vaalipiireissä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[24]

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja Sampo Terhon mukaan Sininen tulevaisuus on keskustaoikeistolainen puolue, joka haluaa purkaa sääntelyä ja uskoo työhön ja yrittämiseen.[25] Terho määrittelee puolueen linjaltaan soinilaiseksi sekä vennamolaiseksi.[26] Ajatuspaja Linjan Juho Mäki-Lohiluoma luonnehtii Sinistä tulevaisuutta EU-kriittiseksi keskustaoikeistolaiseksi konservatiivipuolueeksi, joka korostaa perinteistä kansallista identiteettiä.[27] Suomen Kuvalehden politiikantoimittaja Heikki Vento luonnehtii puolueen periaateohjelmaluonnosta yleisporvarilliseksi julistukseksi, jossa tehdään selvä pesäero vasemmistoon ja vihreisiin. Ohjelma kelpaisi näitä kahta puoluetta lukuun ottamatta kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmaksi pienin muutoksin. Siinä on niin keskustalaisia, kokoomuslaisia kuin sosialidemokraattisia elementtejä. Keskustalle tyypillisiä painotuksia edustavat myönteiset näkökannat yrittäjyyteen, perhearvoihin ja perustuloon. Kokoomuslaiseksi puolestaan voidaan luonnehtia paikallisen työehtosopimisen korostamista ja vaatimuksia työhön kannustavasta sosiaaliturvasta sekä Suomen kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn korostamisesta. Sosialidemokraatteja ohjelma muistuttaa veropoliittisilta kannanotoiltaan. Puolue kannattaa laajaa veropohjaa ja pääomaverotuksen kiristämistä.[28]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluejohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisen tulevaisuuden johto koostuu puolueen puheenjohtajistosta, puoluesihteeristä, puoluehallituksesta sekä puoluevaltuustosta.[29]

Puolueen johdon muodostavat seuraavat henkilöt vuoden 2017 puoluekokouksen jälkeen:

  • Sampo Terho, puheenjohtaja
  • Jari Lindström, 1. varapuheenjohtaja
  • Tiina Elovaara, 2. varapuheenjohtaja
  • Tiina Ahva, 3.varapuheenjohtaja
  • Matti Torvinen, puoluesihteeri

Vuoden 2017 puoluekokouksessa valitussa puoluehallituksessa on 12 jäsentä[30], ja puoluevaltuustossa 13.[31]

Eduskuntaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sininen eduskuntaryhmä

eduskunnassa Sinistä tulevaisuutta edustaa Sininen eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii Sinisen tulevaisuuden kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Sinisen eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2015–2019 on muodostanut kesäkuusta 2017 lähtien 18 Perussuomalaisista eronnutta kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Simon Elo.[32]

Piirijärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisen tulevaisuuden alueellinen organisaatio koostuu piireistä sekä paikallisyhdistyksistä. Sinisellä tulevaisuudella on 13 piiriä. [33]

Ne ovat:

  • Helsingin Siniset
  • Hämeen Siniset
  • Kaakkois-Suomen Siniset
  • Kainuun Siniset
  • Keski-Suomen Siniset
  • Lapin Siniset
  • Pirkanmaan Siniset
  • Pohjanmaan Siniset
  • Satakunnan Siniset
  • Savo-Karjalan Siniset
  • Uudenmaan Siniset
  • Varsinais-Suomen Siniset

Helsingin ja Uudenmaan siniset muodostivat aluksi yhden piirin.[34]

Sinisellä tulevaisuudella on 23 paikallisyhdistystä.[35] Useiden paikallisyhdistysten johdossa on puolueen kansanedustajia, ja jotkin kansanedustajat toimivat useammassa paikallisyhdistyksessä johtotehtävissä.[36]

Puolueen jäsenjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisellä tulevaisuudella on naisjärjestö sekä nuorisojärjestö. Puolueen naisjärjestö, Siniset naiset, perustettiin Helsingissä 30. marraskuuta 2017. Sen puheenjohtajana toimii poliittisena asiantuntijana puolueen eduskuntaryhmässä työskentelevä Marja Nousiainen.[37] Siniset nuoret perustettiin 11. joulukuuta 2017, ja sen puheenjohtajana toimii tuotantotalouden opiskelija Tiina Ahva, joka on myös puolueen 3. varapuheenjohtaja.[38]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vento, Heikki: Tulevaisuus mustana Suomen Kuvalehti. 13.4.2018. Viitattu 13.4.2018.
  2. Korkki, Jari et al.: Perussuomalaisista irtautuneen Uuden vaihtoehdon nimeksi Sininen tulevaisuus Yle Uutiset. 19.6.2017. Yleisradio. Viitattu 19.6.2017.
  3. Ekstrand, Sara: Nytt alternativ blir Blå framtid Yle Nyheter. 19.6.2017. Yleisradio. Viitattu 21.6.2017. (ruotsiksi)
  4. Sininen tulevaisuus merkitty puoluerekisteriin 15.11.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 15.11.2017.
  5. Perussuomalaisista eronnut ryhmä perustaa uuden puolueen MTV Uutiset. 19.6.2017. Viitattu 19.6.2017.
  6. Pe­rus­suo­ma­lai­sis­ta loikanneet perustavat Sininen tulevaisuus -nimisen puolueen Kaleva. 19.6.2017. Viitattu 19.6.2017.
  7. Ylen kannatusmittaus: Uudelle vaihtoehdolle eduskuntaryhmistä pienin kannatus, perussuomalaiset nosti suosiotaan Yle. 22.6.2017. Viitattu 23.6.2017.
  8. Ylen kannatusmittaus: Perussuomalaisten lähtö ei yksin selitä hallituksen alamäkeä Yle Uutiset. Viitattu 22.7.2017.
  9. Pohjanpalo, Olli: Uuden vaihtoehdon kannatus vain 2,5 prosenttia, vihreät hengittää keskustan niskaan – hallituksen suosio on nyt alimmillaan ja yhtenäisyys koetuksella Helsingin Sanomat. 19.7.2017. Viitattu 19.7.2017.
  10. Ylen kannatusmittaus: Vihreät kakkoseksi ohi keskustan, vasemmistolle iso miinus ja UV nousi 1,6 prosenttiin yle.fi. 18.7.2017. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi)
  11. HS-gallup: Vihreät putosi kolmanneksi, SDP kiilasi edelle Yle Uutiset. Viitattu 23.9.2017.
  12. Ylen kysely: Demareiden suosiossa yllätyshyppäys, vihreiden kannattajapako vain kiihtyy Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2018.
  13. HS-gallup: SDP:n etumatka kasvaa, vihreiden kannatus jatkaa murenemistaan Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2018.
  14. Ylen kannatusmittaus: Demareista selkeästi suosituin puolue, sinisten tulevaisuus näyttää entistä synkemmältä Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2018.
  15. Nyt se on virallista – Siniset saivat 5 000 kannattajakorttia kasaan Aamulehti. 11.10.2017. Viitattu 11.10.2017.
  16. Sininen tulevaisuus hyväksytty puoluerekisteriin - ”kiitämme kaikkia kannattajakorttien allekirjoittajia” iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2017.
  17. Sampo Terho valittiin sinisten puheenjohtajaksi – "Puolueen tilanne samanlainen kuin perussuomalaisilla oli" Yle Uutiset. Viitattu 19.12.2017.
  18. Sinisen tulevaisuuden puoluesihteeriksi Matti Torvinen KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 19.12.2017.
  19. Sampo Terhosta Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja verkkouutiset.fi. 16.12.2017. Viitattu 19.12.2017.
  20. Hautanen, Suvi: Pohjalainen: Raimo Vistbacka siirtyy perussuomalaisista sinisiin 13.12.2017. Verkkouutiset. Viitattu 13.12.2017.
  21. HS-analyysi: Sinisten kannatus on niin huono, että se hakee jo ”erittäin aktiivisesti” vaaliliittoja – villeimmissä huhuissa sopimus keskustan kanssa on tehty Helsingin Sanomat. 22.2.2018. Viitattu 4.3.2018.
  22. Siniseltä tulevaisuudelta puuttuvat rahat, kannattajat ja jäsenet – Puoluesihteeri: ”Isä, älä jätä meitä!” Suomenkuvalehti.fi. 13.4.2018. Viitattu 13.4.2018.
  23. Sinisten Kaj Turunen loikkaa kokoomukseen Ilta-Sanomat. 24.4.2018. Viitattu 24.4.2018.
  24. Siniset vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa Oulun ja Vaasan vaalipiireissä Sininen tulevaisuus. 20.11.2018. Viitattu 3.12.2018.
  25. Susanna Jääskeläinen: Terho avauspuheessaan: Siniset on uudistaja inhimillisellä tavalla KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 26.3.2018.
  26. Siniset etsii ihmejytkyä ahtaasta paikasta – Katse kohti keskustaoikeistoa, ”Vennamon ja Soinin linjalla” Suomenkuvalehti.fi. 16.12.2017. Viitattu 13.4.2018.
  27. Kommentti: Sinisille on tarjolla oikeiston konservatiivinurkka, joka kuuluu nyt keskustalle ja kokoomukselle ajatuspajalinja.fi. - Ajatuspaja Linja. Viitattu 26.3.2018.
  28. Siniset etsii ihmejytkyä ahtaasta paikasta – Katse kohti keskustaoikeistoa, ”Vennamon ja Soinin linjalla” Suomenkuvalehti.fi. 16.12.2017. Viitattu 13.4.2018.
  29. Sinisten johto Sininen tulevaisuus. Viitattu 11.3.2018.
  30. Puoluehallitus Sininen tulevaisuus. Viitattu 11.3.2018.
  31. Puoluevaltuusto Sininen tulevaisuus. Viitattu 11.3.2018.
  32. Eduskuntaryhmät 21.5.2018. Eduskunta. Viitattu 21.5.2018.
  33. Piirit Sininen tulevaisuus. Viitattu 11.3.2018.
  34. Sininen tulevaisuus perusti piirijärjestön Uudellemaalle – "Saamme seuraavissa vaaleissa kansanedustajia" Helsingin Uutiset. Viitattu 11.3.2018.
  35. Paikallisyhdistykset Sininen tulevaisuus. Viitattu 11.3.2018.
  36. Siniseltä tulevaisuudelta puuttuvat rahat, kannattajat ja jäsenet – Puoluesihteeri: ”Isä, älä jätä meitä!” Suomenkuvalehti.fi. 13.4.2018. Viitattu 13.4.2018.
  37. Sinisten valtakunnallinen naisjärjestö perustettiin Sininen tulevaisuus. 4.12.2017. Viitattu 11.3.2018.
  38. Siniset Nuoret on perustettu - johtoon Tiina Ahva Sininen tulevaisuus. 11.12.2017. Viitattu 11.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]