Tuula Haatainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuula Haatainen
TuulaHaatainenPaasitorniPoliittisenHistorianKlubi2015 DSCN4220 (3).JPG
Tuula Haatainen Paasitornissa Poliittisen historian klubilla vuonna 2015
Suomen opetusministeri
Jäätteenmäen hallitus
17.4.2003–23.6.2003
Vanhasen I hallitus
24.6.2003–23.9.2005
Edeltäjä Maija-Liisa Rask
Seuraaja Antti Kalliomäki
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Vanhasen I hallitus
24.9.2005–18.4.2007
Edeltäjä Sinikka Mönkäre
Seuraaja Liisa Hyssälä
Kansanedustaja
19.11.1996–11.9.2007
22.4.2015–
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 11. helmikuuta 1960 (ikä 57)
Tuusniemi
Puolue SDP
Puoliso Janne Metsämäki (1983–)
Koulutus sairaanhoitaja (1981)
valtiotieteiden maisteri (1994)
Ammatti kansanedustaja

Tuula Irmeli Haatainen (s. 11. helmikuuta 1960 Tuusniemi)[1] on SDP:tä edustava helsinkiläinen poliitikko. Haatainen on koulutukseltaan vatiotieteen maisteri (VTM). Hänellä on myös sairaanhoitajan tutkinto. Hän on ollut kansanedustaja Helsingin vaalipiiristä vuosina 1996–2007 ja uudelleen vuodesta 2015. Hän toimi opetusministerinä Jäätteenmäen ja Vanhasen hallituksessa vuosina 2003–2005 ja sosiaali- ja terveysministerinä vuosina 2005–2007.

Vuodesta 2012 Haatainen on ollut Kuntaliiton varatoimitusjohtaja. Ennen Kuntaliittoa hän toimi Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajana vuodesta 2007. Haatainen on toiminut vuodesta 2015 alkaen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Haatainen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haatainen valmistui ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta vuonna 1978 ja sairaanhoitajaksi Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1981. Hän työskenteli vuosina 1981–1982 sairaanhoitajana Invalidisäätiön sairaalassa ja vuonna 1984 Ahvenanmaan keskussairaalassa.[1]

Vuosina 1982–1987[2] Haatainen oli päätoiminen opiskelija Helsingin yliopistossa ja teki opintojensa ohessa sijaisuuksia Helsingin kaupungin terveysvirastossa. Vuosina 1986–1987 hän työskenteli Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitoksen tutkimusapulaisena ja vuonna 1988 Kriminaalihuoltoyhdistyksen tutkimusapulaisena. Haatainen valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1994.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikkaan Haatainen nousi kansalaisjärjestötaustalla. Helsingin yliopiston opiskelija-aktiivina hän toimi HYY:n edustajistossa sekä ainejärjestö Stigman puheenjohtajana.lähde?

Vuosina 1989–1996 Haatainen oli Sosialidemokraattisten Naisten pääsihteeri. Hän toimi vuodet 1990–1993 Sosialistisen naisinternationaalin (SIW) varapuheenjohtajana.[1] Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 1989–2007. Haatainen oli terveyslautakunnan jäsen vuosina 1993–1996 ja valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 1997–2000.[2]

Eduskuntaan Haatainen nousi varasijalta marraskuussa 1996 kun Reino Paasilinna valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi. Hänet valittiin uudelleen vuosien 1999, 2003 ja 2007 vaaleissa. Vuosina 1995–2003 Haatainen toimi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana.[1] Neuvottelukunnan puheenjohtajana Haatainen osallistui Pekingissä 1995 järjestettyyn YK:n neljänteen naisten asemaa käsitelleeseen maailmankonferenssiin. Vuonna 1991 hän osallistui YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa Suomen valtuuskunnassa.

Vuosina 2003–2005 Haatainen toimi Jäätteenmäen ja Vanhasen ensimmäisen hallituksen opetusministerinä. Haataisen esittelystä eduskunta hyväksyi koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan lainsäädännön. Haataisen esittelystä vauhditettiin opintoja rajaamalla opiskeluaikaa ja käynnistettiin korkeakoulujen rakenneuudistus. [1] Hän ehdotti muun muassa oppivelvollisuuden yläikärajan nostamista 16:sta 18. ikävuoteen.[3] Vuonna 2005 Haataisesta tuli Vanhasen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri SDP:n kierrätettyä ministereitään.[4] Hän toimi tehtävässä vaalikauden loppuun. Ministerikaudellaan hän ehdotti muun muassa lakisääteisiä naiskiintiöitä pörssiyhtiöihin [5]. Haataisen esittelystä valtioneuvosto hyväksyi 2006 samapalkkaisuusohjelman, jonka seurantaan Haatainen asetti kolmikantaisen korkean tason seurantaryhmän.

Vuonna 2007 Haatainen luopui kansanedustajan tehtävästä tultuaan valituksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jacob Söderman.[1] Haatainen vastasi Helsingin kaupungilla opetustoimesta, tutkimuspolitiikasta, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioista sekä henkilöstö- ja maahanmuuttoasioista.

Haatainen ei asettunut ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Hän pyrki SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleihin ja tuli puolueen esivaalissa toiseksi saaden 22 % annetuista äänistä.[6] Vuonna 2012 Haatainen valittiin Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi seitsemän vuoden määräajaksi.[7]

Haatainen osallistui vuoden 2015 eduskuntavaaleihin ja tuli valituksi 6662 äänen äänimäärällä.[8] Haatainen valittiin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajaksi kaudelle 2015-2019.

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haatainen on toiminut YK-liiton varapuheenjohtajana (1997-2003), syöpälasten järjestön Sylvan puheenjohtajana (2001–2005) sekä Kirkon Ulkomaanavun hallituksen jäsenenä (2001–2003). Hän oli HYKS:n ja HUS:n hallituksessa vuosina 1997–2003.[1] Tuula Haatainen on toiminut Ensi- ja turvakotien liiton puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen. Vuosina 2010-13 Haatainen toimi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) valtuuskunnassa, mutta erosi tehtävästä tultuaan valituksi Suomen Kuntaliiton (KL)varatoimitusjohtajaksi. Lisäksi Haatainen on ollut Metropolian hallituksen jäsen sekä Musiikkitalon säätiön sekä Mäkelänrinne Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Haatainen on toiminut Rautaruukki oy:n hallintoneuvostossa vuosina 1991-2003 ja aloitti Alkon hallintoeuvostossa vuoden 2016 alusta. Haatainen on toiminut myös Elannon ja HOK-Elannon edustajistossa 1999 alkaen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Tuula Haatainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b Kuka kukin on 2011, s. 153. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  3. Haatainen ehdottaa oppivelvollisuuteen jatkoa MTV Uutiset. 31.1.2005. Viitattu 19.7.2014.
  4. SDP:n ministerikierrätys voimaan MTV Uutiset. 23.9.2005. Viitattu 19.7.2014.
  5. Haatainen: Pörssiyhtiöihin voidaan säätää lailla naiskiintiöt MTV.fi. 12.7.2006. Viitattu 13.5.2015.
  6. Lipponen äänivyöryllä SDP:n presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 13.9.2011. Viitattu 13.5.2015.
  7. Tuula Haataisesta Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Yle Uutiset. 2.2.2012. Viitattu 19.7.2014.
  8. Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Maija Rask
Suomen opetusministeri
20032005
Seuraaja:
Antti Kalliomäki
Edeltäjä:
Sinikka Mönkäre
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
20052007
Seuraaja:
Liisa Hyssälä