Mika Lintilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mika Lintilä
Mika Lintilä vuonna 2019.
Mika Lintilä vuonna 2019.
Valtiovarainministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–
Edeltäjä Petteri Orpo
Pääministerin sijainen
Rinteen hallitus
6.6.2019–12.9.2019
Edeltäjä Petteri Orpo
Seuraaja Katri Kulmuni
Elinkeinoministeri
Sipilän hallitus
29.12.2016–6.6.2019
Edeltäjä Olli Rehn
Seuraaja Katri Kulmuni
Kansanedustaja
24.3.1999–
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 15. huhtikuuta 1966 (ikä 53)
Toholampi
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Koulutus ylioppilasmerkonomi (1992)
hallintotieteiden kandidaatti (2000)
Uskonto evankelis-luterilainen[1]

Mika Tapani Lintilä (s. 15. huhtikuuta 1966 Toholampi) on suomalainen poliitikko, joka on toiminut kansanedustajana vuodesta 1999. Lintilä nimitettiin Suomen valtiovarainministeriksi 6. kesäkuuta 2019. Hän toimi pääministerin sijaisena kesäkuusta syyskuuhun 2019.[2]

Koulutus ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintilä kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1986 ja valmistui ylioppilasmerkonomiksi 1992. Myöhemmin hän suoritti myös hallintotieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 2000. Työurallaan Lintilä on toiminut Pouttu Oy:n talouspäällikkönä.[3] Sotilasarvoltaan Lintilä on reservin vääpeli ja hän on ollut rauhanturvaajana 1988–1990 Golanin UNDOF-operaatiossa.[4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustan sisällä Lintilä on toiminut puolueen talouspoliittisen työryhmän vetäjänä ja häntä pidetään porvarihallituksen kannattajana. Eduskuntaan Lintilä nousi ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa Vaasan vaalipiiristä.[5] Lintilä uusi paikkansa vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa hän oli Vaasan vaalipiirin ääniharava saatuaan yli 10 000 ääntä.[6]

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Lintilän äänimäärä heikkeni jonkin verran. Kuitenkin Keskustan Keski-Pohjanmaan piiri toivoi hänestä ministeriä Vanhasen II hallitukseen, mutta tämä toive ei toteutunut.[7]

Lintilä vaati huhtikuussa 2007, että Yleisradion hallintoneuvoston tulisi tutkia, ovatko Yleisradion pääjohtaja Mikael Jungner ja Yleisradion hallituksen puheenjohtaja Hannu Olkinuora ylittäneet valtuutensa suhteessa hallintoneuvostoon, kun he sallivat digitaalisen televisio-ohjelman välittämisen analogisena kaapelissa analogisten lähetysten loppuessa. Kansanedustaja Jyri Häkämies kritisoi asiaa seuraavana päivänä.[8]

Lintilän johtama työryhmä esitti huhtikuussa 2009, että televisiovastaanottimen omistamiseen perustuvasta 224 euron televisiomaksusta luovuttaisiin, ja tilalle säädettäisiin kaikille pakollinen 175 euron mediamaksu.[9]

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa Lintilä keräsi Vaasan vaalipiirissä kaikkiaan 6 003 ääntä ja uusi paikkansa kansanedustajana.[10]

Elinkeinoministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Lintilä valittiin äänestyksen jälkeen Sipilän hallituksen uudeksi elinkeinoministeriksi 27. lokakuuta 2016. Keskustan puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yleiskokouksen äänestyksessä Lintilän vastaehdokkaana oli Mauri Pekkarinen, jonka Lintilä voitti äänin 37–33. Lintilän ministerikausi alkoi 29. joulukuuta 2016 edeltäjänsä Olli Rehnin siirryttyä Suomen Pankkiin.[11] Lintilä kertoi myös luopuvansa Suomen Hippos ry:n hallituksen puheejohtajan tehtävästä ministerinpestinsä vuoksi. Hänet oli aiemmin keväällä valittu viidennelle kaksivuotiskaudelle Hippoksen puheenjohtajaksi.[12]

Elinkeinoministeriksi noustuaan Lintilä arvioi, että hallitus saattaa keväällä 2017 joutua tekemään lisäleikkauksia, jotka eivät kuitenkaan hänen mukaansa olisi merkittävän suuria. Suomen talouskasvun Lintilä arvioi nousevan vuonna 2018 valtiovarainministeriön ennustetta korkeammalle.[13]

Elinkeinoministerinä Lintilä vastasi valtion omistajaohjauksesta.[14]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintilän Aaro-isä toimi silloisen maalaisliiton ja myöhemmin keskustapuolueen kansanedustajana vuosina 1962–1972.[5] Naimisiin Mika Lintilä meni vuonna 1993 farmaseutti Pirjo Lintilän (o.s. Pikkukangas) kanssa. Mika Lintilällä on kaksi lasta, vuonna 1981 syntynyt tytär Jutta ja vuonna 1993 syntynyt nuorempi tytär Netta.[3] Mika Lintilän serkku on entinen rikoskomisario Kari Lintilä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vaalikone 2015 Yle. Viitattu 7.6.2019.
  2. Katri Kulmunista pääministerin ensimmäinen sijainen Valtioneuvosto. 12.9.2019. Viitattu 13.9.2019.
  3. a b Mika Lintilä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. Tanhuanpää, Asko: Golanilla palvellut kansanedustaja Mika Lintilä: "Kuntoutusasia kuntoon" Rauhanturvaaja. 1.7.2013. Viitattu 22.1.2017.
  5. a b Kinnunen, Pekka: Mika Lintilä – Hevosmies ministeriksi yle.fi. 27.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2017.
  6. Viisi keskipohjalaista läpi Vaasan vaalipiiristä - Lintilä ääniharava kp24.fi. 16.3.2003. Keskipohjanmaa. Viitattu 21.1.2017.
  7. K-P:n piiri haluaa Mika Lintilän ministeriksi 7.4.2007. Keskipohjanmaa. [vanhentunut linkki]
  8. Häkämies, Jyri: Yle otsikoissa hakamies.fi. 7.4.2007. [vanhentunut linkki]
  9. Työryhmä: YLEn rahoitukseen 175 euron mediamaksu yle.fi. 23.4.2009. Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2017.
  10. Vaasan vaalipiiri
  11. Korkki, Jari: Mika Lintilä on uusi elinkeinoministeri yle.fi. 27.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 10.11.2016.
  12. Runsten, Kaijaleena: Ministeriksi nouseva Lintilä luopuu Hippoksen puheenjohtajuudesta 27.10.2016. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.1.2017.
  13. Mika Lintilä nimitettiin elinkeinoministeriksi mtv.fi. 29.12.2016. MTV Uutiset. Viitattu 21.1.2017.
  14. Omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Mika Lintilä puhe Sanomalehtien Liiton kevätseminaarissa Valtioneuvoston kanslia. 17.5.2018. Viitattu 7.6.2019.
  15. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a2618a48-6561-42c9-8ed5-b56eaed44b35

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Petteri Orpo
Suomen valtiovarainministeri
2019–
Seuraaja:
(nykyinen)
Edeltäjä:
Olli Rehn
Suomen elinkeinoministeri
2016–2019
Seuraaja:
Katri Kulmuni