Sampo Terho

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sampo Terho
Sampo Terho eurovaaliväittelyssä Helsingin Sanomatalossa vuonna 2014.
Sampo Terho eurovaaliväittelyssä Helsingin Sanomatalossa vuonna 2014.
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri
Sipilän hallitus
5.5.2017–
Edeltäjä Timo Soini (eurooppaministeri)
Sanni Grahn-Laasonen (opetus- ja kulttuuriministeri)
Sinisten puheenjohtaja
16.12.2017–
Edeltäjä Virka luotu
Euroopan parlamentin jäsen
19.4.2011–27.4.2015
Seuraaja Pirkko Ruohonen-Lerner
Kansanedustaja
22.4.2015–
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2015–2017)
Sininen eduskuntaryhmä (2017–)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 20. syyskuuta 1977 (ikä 40)
Helsinki
Puolue Sininen tulevaisuus
Muut puolueet Perussuomalaiset (vuoteen 2017)
Virallinen sivu

Sampo Johannes Terho (s. 20. syyskuuta 1977 Helsinki)[1] on suomalainen Sinisen eduskuntaryhmän kansanedustaja, tietokirjailija ja Suomen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri sekä Sinisen tulevaisuuden ensimmäinen puheenjohtaja. Hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 2015, mitä ennen hän oli europarlamentaarikko vuosina 2011–2015.

Terho nousi Euroopan parlamenttiin varasijalta Timo Soinin siirryttyä takaisin eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Terho valittiin jatkokaudelle.

Kesäkuussa 2017 Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä 20 muun kansanedustajan kanssa ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Hän oli mukana perustamassa myös Sininen tulevaisuus -yhdistystä ja on sen puheenjohtaja. Sininen tulevaisuus rekisteröitiin puolueeksi 15. marraskuuta 2017.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terho valmistui ylioppilaaksi vuonna 1996 Porkkalan lukiosta. Vuonna 2003 hän valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan Suomen historia. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli 1,5 vuotta tietopalvelusihteerinä puolustusministeriössä. Vuonna 2005 Terho oli rauhanturvaajana Eufor-joukoissa Bosnia ja Hertsegovinassa. Vuosina 2006–2008 hän työskenteli Maanpuolustuskorkeakoulussa stategiatutkijana ja vuosina 2009–2010 mediatutkijana.[3][4]

Terho on kirjoittanut yhteiskunnallisia artikkeleita sanomalehtiin ja toiminut kolumnistina muun muassa Uudessa Suomessa, Aamulehdessä, Kalevassa, Helsingin Sanomissa ja Turun Sanomissa. Vuonna 2007 julkaistiin Terhon tietokirja kuolemanrangaistuksen historiasta. Marraskuussa 2009 hänet valittiin Suomalaisuuden liiton puheenjohtajaksi.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2003 Terho oli perussuomalaisten ehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä muttei tullut valituksi. Vuosina 2008–2009 hän toimi Kallion seudun Perussuomalaiset ry:n puheenjohtajana ja vuonna 2009 Helsingin piirihallituksen toisena varapuheenjohtajana.

Terho oli perussuomalaisten ehdokas vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa ja ylsi 9 374 äänellä varasijalle.[5] Hän nousi europarlamenttiin, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini luopui jäsenyydestään tultuaan valituksi eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa.[6] Vuosina 2011–2014 Terho kuului EU-kriittiseen Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään (EFD).[1] Terho valittiin jatkokaudelle vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa.[7][8] Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen Terhon paikalle Euroopan parlamenttiin nousi kuitenkin varajäsen Pirkko Ruohonen-Lerner, kun Terho tuli valituksi ja otti vastaan paikkansa Suomen eduskunnassa.[1] Vuosina 2014–2015 Terho kuului konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR) ja oli ryhmän työvaliokunnan jäsen.[1]

Euroopan parlamentin seitsemännellä vaalikaudella (2009–2014) Terho toimi talous- ja raha-asioiden sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan jäsenenä vuodesta 2012 vaalikauden loppuun. Terho toimi myös kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtajana vuosina 2011–2012 ja Kanada-suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsenenä vuosina 2011–2014. Lisäksi Terho on ollut varajäsen ulkoasiainvaliokunnassa (2011–2014), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa (2012–2014) sekä Australian ja Uuden-Seelannin suhteista vastaavassa valtuuskunnassa (2011–2014). Vuonna 2014 alkaneella vaalikaudella Terho oli jälleen talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsen, suhteista Yhdysvaltoihin vastaavan valtuuskunnan jäsen sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varajäsen.[1]

Jari Lindströmin siirryttyä ministeriksi Sipilän hallitukseen Terho nimitettiin hänen tilalleen perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[9]

Terho valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa. Hän sai 3 381 ääntä.[10]

Tasavallan presidentti nimitti Terhon eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeriksi Sipilän hallitukseen perjantaina 5. toukokuuta 2017.[11] Kesäkuussa 2017 Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä 20 muun kansanedustajan kanssa ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Ryhmän jäsenistö perusti samassa kuussa Sininen tulevaisuus -yhdistyksen, joka rekisteröitiin puolueeksi 15. marraskuuta 2017. Terho toimi Sinisen tulevaisuuden de facto puheenjohtajana sen perustamisesta saakka,[12] kunnes hänet valittiin virallisesti sen puheenjohtajaksi puolueen ensimmäisessä puoluekokouksessa 16. joulukuuta 2017.[13]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2017: 3 381 ääntä (Helsinki, valittiin).[15]

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sampo Terho: toiminta eri vaalikausina Euroopan parlamentti. Viitattu 26.5.2014.
  2. Sininen tulevaisuus hyväksytty puoluerekisteriin - ”kiitämme kaikkia kannattajakorttien allekirjoittajia” Viitattu 15.11.2017.
  3. Henkilökuva Sampoterho.net. Viitattu 16.3.2015.
  4. Suomea puolustamassa. Perussuomalaiset Euroopassa, 2011, nro 1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2015.
  5. Europarlamenttivaalit 7.6.2009: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 10.6.2009. Oikeusministeriö. Viitattu 5.5.2011.
  6. Sampo Terho seuraa Soinia EU-parlamenttiin Yle Uutiset. 4.5.2011. Yleisradio. Viitattu 5.5.2011.
  7. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  8. Tässä ovat Suomen 13 euroedustajaa. Helsingin Sanomat, 26.5.2014. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2015.
  9. PS:n uusi ryhmäjohtaja Terho: Linja tulee olemaan tiukka MTV.fi. 1.6.2015. Viitattu 1.6.2015.
  10. Valitut - Helsinki 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.
  11. Sipilän hallitukseen nimitettiin kolme uutta ministeriä 5.5.2017. Valtioneuvosto. Viitattu 5.5.2017.
  12. Sininen tulevaisuus hyväksytty puoluerekisteriin - ”kiitämme kaikkia kannattajakorttien allekirjoittajia” Viitattu 15.11.2017.
  13. Tikkala, Hannu: Sampo Terho valittiin sinisten puheenjohtajaksi – "Puolueen tilanne samanlainen kuin perussuomalaisilla oli" Yle. 16.12.2017. Viitattu 30.1.2018.
  14. a b c d Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) Viitattu 3.7.2016.
  15. Valitut - Helsinki 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]