Anu Vehviläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anu Vehviläinen
Anu Vehviläinen vuonna 2021
Anu Vehviläinen vuonna 2021
Eduskunnan puhemies
9.6.2020–1.2.2022
Edeltäjä Matti Vanhanen
Seuraaja Matti Vanhanen
Kunta- ja uudistusministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015 – 6.6.2019
Edeltäjä Paula Risikko
Seuraaja Sirpa Paatero
Liikenneministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007 – 22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010 – 22.6.2011
Sipilän hallitus
29.5.2019 – 6.6.2019
Edeltäjä Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeri)
Anne Berner
Seuraaja Merja Kyllönen
Sanna Marin
Kansanedustaja
24.03.1995–18.03.2003, 21.03.2007–
Ryhmä/puolue keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Savo-Karjalan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt9. syyskuuta 1963 (ikä 59)
Suomi Leppävirta, Suomi
Tiedot
Puolue Keskusta
Uskonto ortodoksisuus
Aiheesta muualla
anuvehvilainen.fi

Anu Helena Vehviläinen (s. 9. syyskuuta 1963 Leppävirta)[1] on suomalainen keskustalainen poliitikko ja kansanedustaja. Vehviläinen on toiminut Sipilän hallituksen kunta- ja uudistusministerinä toukokuusta 2015 kesäkuuhun 2019, liikenneministerinä 29.5.2019–6.6.2019 sekä eduskunnan puhemiehenä 2020–2022.

Vehviläinen on ollut kansanedustaja Pohjois-Karjalan vaalipiiristä vuosina 1995–2003 ja uudelleen vuodesta 2007. Hän oli liikenneministeri Matti Vanhasen II hallituksessa 2007–2010 ja Kiviniemen hallituksessa 2010–2011.

Vehviläisen elämäkerta Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura, kirjoittajana Anna-Liisa Hämäläinen, ilmestyi 2022.[2]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläinen valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan Taidelukiosta vuonna 1982 ja kulttuurisihteeriksi Alkio-opistosta vuonna 1984. Vuonna 1994 hän valmistui filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta.[1] Vehviläinen on valmistellut myös väitöskirjaa, jonka aiheena ovat suurten ikäluokkien edustajat kuntatyössä ja heidän eläköitymisensä.lähde? Opiskeluaikoinaan Vehviläinen oli Joensuussa aktiivisesti mukana katuteatteritoiminnassa.[3]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläinen toimi Keskustan Opiskelijaliiton varapuheenjohtajana vuonna 1988 ja puheenjohtajana vuonna 1989.[4] Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana hän toimi 1989–1991.[1] Vuosina 1991–1993 Vehviläinen työskenteli ulkoministerin avustajana. Vuonna 1993 hän oli Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjan tiedottaja.[1] Vehviläinen oli Joensuun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1993–2012. Vuosina 2005–2007 hän oli kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja.[1]

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Vehviläinen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi. Hän toimi keskustan eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1995–1999 ja 2002–2003 sekä kuukauden ajan vuonna 2007.[1] Vehviläinen palasi eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa. Hänet valittiin jatkamaan kansanedustajana vuoden 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa.

Kesän 2014 puoluekokouksessa Vehviläinen valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi.[5] Maaliskuussa 2016 Vehviläinen kertoi luopuvansa varapuheenjohtajuudesta kesän 2016 puoluekokouksessa.[6]

Kansanedustajana Vehviläinen on ollut muun muassa sivistysvaliokunnan (1995–1999) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (2011–2015). Hän oli VR-Yhtymän hallintoneuvoston jäsen 1995–2000, Suomen Postin hallintoneuvoston jäsen 2004–2006 sekä lehdistötukilautakunnan jäsen 2006.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläinen oli vuodesta 1998 naimisissa Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Timo Hiltusen kanssa. Avioliittoon syntyi poika Tatu Hiltunen 2000.[1][7] Vehviläinen jäi leskeksi Hiltusen ammuttua itsensä poliisien pikkujoulussa marraskuussa 2011.[8][9]

Vuonna 2021 Vehviläinen erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta ja liittyi Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi.[10]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Anu Vehviläinen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura docendo.fi. Viitattu 8.9.2022.
  3. "Aikuisen tädin ääntä yritän välttää". Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
  4. Salla Remes: Perhe menee edustamisen edelle. Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
  5. Laakso, Ville: Keskustan varapuheenjohtajiksi Rehula, Saarikko ja Vehviläinen Yle Uutiset. 14.6.2014. Viitattu 31.3.2016.
  6. Puustinen, Pekka: Anu Vehviläinen luopuu keskustan varapuheenjohtajuudesta Karjalainen.fi. 31.3.2016. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
  7. Yksi Netflix-jakso sai Tatun, 18, hylkäämään lupaavasti alkaneen poliittisen uran - Traagisesti kuollut isä on ministerin pojan mielessä ”ihan joka päivä” www.iltalehti.fi. Viitattu 23.5.2019.
  8. Anu Vehviläisen puoliso kuoli pikkujouluissa MTV.fi. 29.11.2011. Viitattu 14.11.2015.
  9. Ministeri Anu Vehviläinen Kotiliedessä miehensä itsemurhasta: Ajattelen Timoa edelleen päivittäin Anna.fi. 17.8.2017. Viitattu 17.8.2017.
  10. Puhemies Anu Vehviläisestä ortodoksi – ”Ei liity dramatiikkaa luterilaista kirkkoa kohtaan” 7.1.2021. Demokraatti. Viitattu 5.2.2021.
  11. Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Matti Vanhanen
Eduskunnan puhemies
2020−2022
Seuraaja:
Matti Vanhanen
Edeltäjä:
Anne Berner
Suomen liikenneministeri
2019
Seuraaja:
Sanna Marin
Edeltäjä:
Paula Risikko
Kunta- ja uudistusministeri
2015−2019
Seuraaja:
Sirpa Paatero
Edeltäjä:
Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeri)
Suomen liikenneministeri
2007−2011
Seuraaja:
Merja Kyllönen