Anu Vehviläinen
| Anu Vehviläinen | |
|---|---|
 Anu Vehviläinen vuonna 2021 |
|
| Eduskunnan puhemies | |
|
9.6.2020–1.2.2022
|
|
| Edeltäjä | Matti Vanhanen |
| Seuraaja | Matti Vanhanen |
| Kunta- ja uudistusministeri | |
|
Sipilän hallitus
29.5.2015 – 6.6.2019 |
|
| Edeltäjä | Paula Risikko |
| Seuraaja | Sirpa Paatero |
| Liikenneministeri | |
|
Vanhasen II hallitus
19.4.2007 – 22.6.2010 Kiviniemen hallitus 22.6.2010 – 22.6.2011 Sipilän hallitus 29.5.2019 – 6.6.2019 |
|
| Edeltäjä |
Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeri) Anne Berner |
| Seuraaja |
Merja Kyllönen Sanna Marin |
| Kansanedustaja | |
|
24.03.1995–18.03.2003, 21.03.2007–
|
|
| Ryhmä/puolue | keskustan eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Savo-Karjalan vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. syyskuuta 1963 Leppävirta, Suomi |
| Tiedot | |
| Puolue | Keskusta |
| Uskonto | ortodoksisuus |
| Aiheesta muualla | |
| anuvehvilainen.fi | |
Anu Helena Vehviläinen (s. 9. syyskuuta 1963 Leppävirta)[1] on suomalainen keskustalainen poliitikko ja kansanedustaja. Vehviläinen on toiminut Sipilän hallituksen kunta- ja uudistusministerinä toukokuusta 2015 kesäkuuhun 2019, liikenneministerinä 29.5.2019–6.6.2019 sekä eduskunnan puhemiehenä 2020–2022.
Vehviläinen on ollut kansanedustaja Pohjois-Karjalan vaalipiiristä vuosina 1995–2003 ja uudelleen vuodesta 2007. Hän oli liikenneministeri Matti Vanhasen II hallituksessa 2007–2010 ja Kiviniemen hallituksessa 2010–2011.
Vehviläisen elämäkerta Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura, kirjoittajana Anna-Liisa Hämäläinen, ilmestyi 2022.[2]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehviläinen valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan Taidelukiosta vuonna 1982 ja kulttuurisihteeriksi Alkio-opistosta vuonna 1984. Vuonna 1994 hän valmistui filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta.[1] Vehviläinen on valmistellut myös väitöskirjaa, jonka aiheena ovat suurten ikäluokkien edustajat kuntatyössä ja heidän eläköitymisensä. Opiskeluaikoinaan Vehviläinen oli Joensuussa aktiivisesti mukana katuteatteritoiminnassa.[3]
Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehviläinen toimi Keskustan Opiskelijaliiton varapuheenjohtajana vuonna 1988 ja puheenjohtajana vuonna 1989.[4] Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana hän toimi 1989–1991.[1] Vuosina 1991–1993 Vehviläinen työskenteli ulkoministerin avustajana. Vuonna 1993 hän oli Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjan tiedottaja.[1] Vehviläinen oli Joensuun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1993–2012. Vuosina 2005–2007 hän oli kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja.[1]
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Vehviläinen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi. Hän toimi keskustan eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1995–1999 ja 2002–2003 sekä kuukauden ajan vuonna 2007.[1] Vehviläinen palasi eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa. Hänet valittiin jatkamaan kansanedustajana vuoden 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa.
Kesän 2014 puoluekokouksessa Vehviläinen valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi.[5] Maaliskuussa 2016 Vehviläinen kertoi luopuvansa varapuheenjohtajuudesta kesän 2016 puoluekokouksessa.[6]
Kansanedustajana Vehviläinen on ollut muun muassa sivistysvaliokunnan (1995–1999) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (2011–2015). Hän oli VR-Yhtymän hallintoneuvoston jäsen 1995–2000, Suomen Postin hallintoneuvoston jäsen 2004–2006 sekä lehdistötukilautakunnan jäsen 2006.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehviläinen oli vuodesta 1998 naimisissa Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Timo Hiltusen kanssa. Avioliittoon syntyi poika Tatu Hiltunen 2000.[1][7] Vehviläinen jäi leskeksi Hiltusen ammuttua itsensä poliisien pikkujoulussa marraskuussa 2011.[8][9]
Vuonna 2021 Vehviläinen erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta ja liittyi Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi.[10]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Leijonan ritarikunta (Suomi, 2022)[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Anu Vehviläinen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura docendo.fi. Viitattu 8.9.2022.
- ↑ "Aikuisen tädin ääntä yritän välttää". Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
- ↑ Salla Remes: Perhe menee edustamisen edelle. Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
- ↑ Laakso, Ville: Keskustan varapuheenjohtajiksi Rehula, Saarikko ja Vehviläinen Yle Uutiset. 14.6.2014. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Puustinen, Pekka: Anu Vehviläinen luopuu keskustan varapuheenjohtajuudesta Karjalainen.fi. 31.3.2016. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Yksi Netflix-jakso sai Tatun, 18, hylkäämään lupaavasti alkaneen poliittisen uran - Traagisesti kuollut isä on ministerin pojan mielessä ”ihan joka päivä” www.iltalehti.fi. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ Anu Vehviläisen puoliso kuoli pikkujouluissa MTV.fi. 29.11.2011. Viitattu 14.11.2015.
- ↑ Ministeri Anu Vehviläinen Kotiliedessä miehensä itsemurhasta: Ajattelen Timoa edelleen päivittäin Anna.fi. 17.8.2017. Viitattu 17.8.2017.
- ↑ Puhemies Anu Vehviläisestä ortodoksi – ”Ei liity dramatiikkaa luterilaista kirkkoa kohtaan” 7.1.2021. Demokraatti. Viitattu 5.2.2021.
- ↑ Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anu Vehviläisen kotisivu
- Anu Vehviläinen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Anu Vehviläinen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Matti Vanhanen |
Eduskunnan puhemies 2020−2022 |
Seuraaja: Matti Vanhanen |
| Edeltäjä: Anne Berner |
Suomen liikenneministeri 2019 |
Seuraaja: Sanna Marin |
| Edeltäjä: Paula Risikko |
Kunta- ja uudistusministeri 2015−2019 |
Seuraaja: Sirpa Paatero |
| Edeltäjä: Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeri) |
Suomen liikenneministeri 2007−2011 |
Seuraaja: Merja Kyllönen |
| ||||||||
| ||||||||
| ||||||||
| |||||
| ||||||||
| ||||||||
| |||||
|