Antti Kaikkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti Kaikkonen
Kaikkonen vuonna 2019.
Kaikkonen vuonna 2019.
Suomen puolustusministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–
Edeltäjä Jussi Niinistö
Kansanedustaja
19.03.2003–
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt 14. helmikuuta 1974 (ikä 45)
Turku
Asuinpaikka Tuusula
Tiedot
Puolue Keskusta
Koulutus valtiotieteiden kandidaatti (2014)
Aiheesta muualla
anttikaikkonen.fi

Antti Samuli Kaikkonen (s. 14. helmikuuta 1974 Turku) on suomalainen Keskustan eduskuntaryhmään kuuluva kansanedustaja, joka on nimitetty Rinteen hallitukseen puolustusministeriksi. Vuonna 2019 Kaikkonen oli toisena ehdokkaana Juha Sipilää seuraavaksi Suomen Keskustan puheenjohtajaksi, mutta hävisi äänestyksessä Katri Kulmunille.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkonen on kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1993[2] ja suorittanut valtiotieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 2014[3].

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Uudenmaan vaalipiiri 4 236 valittiin [4]
2007 Uudenmaan vaalipiiri 4 263 valittiin [5]
2011 Uudenmaan vaalipiiri 3 929 valittiin [6]
2015 Uudenmaan vaalipiiri 10 617 valittiin [7]
2019 Uudenmaan vaalipiiri 10 757 valittiin [8]

Vuosina 1994–1996 Kaikkonen oli Nuoren keskustan liiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja. Entisen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen avustajana Kaikkonen toimi 1996-1997.[9] Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana Kaikkonen oli 1997–2001[2].

Kansanedustajana Kaikkonen on toiminut vuodesta 2003 Uudenmaan vaalipiiristä. Hän sai vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 4 236 ääntä ja Keskustan vaalilistalla vertausluvun 20 213, jolla hän tuli Keskustapuolueen kolmanneksi kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä. Eduskuntavaaleissa 2007 hän keräsi 4 263 ääntä, mikä riitti eduskuntapaikkaan. Eduskuntavaaleissa 2011 hän sai 3 929 ääntä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Kaikkonen sai 10617 ääntä. Kaikkonen toimi eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtajana 2004–2013. Vuonna 2015 hänet valittiin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi, ja vuonna 2016 keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. [10][11]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kaikkonen keräsi 10 757 ääntä.[12]

Vaalirahakohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2009 Kaikkonen sai osansa vaalirahakohusta. Tuolloin kävi ilmi, että Nuorisosäätiö, jonka hallituksen puheenjohtaja Kaikkonen oli ollut vuodesta 2003, oli jakanut vaalitukirahaa Kaikkoselle kunta-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa. Lisäksi se oli rahoittanut muun muassa Matti Vanhasen presidentinvaalikampanjaa. Kaikkonen jätti puheenjohtajan paikkansa vaalirahakohun vuoksi ja jäi tämän jälkeen Nuorisosäätiön hallituksen jäseneksi.[13][14][15]

Syyttäjä vaati Kaikkoselle vankeutta 16. tammikuuta 2012 alkaneessa Nuorisosäätiön lahjuksia käsittelevässä oikeudenkäynnissä.[16] Tammikuussa 2013 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Kaikkosen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä.[17] Kaikkonen ei valittanut tuomiostaan.

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkosen avioitui vuonna 2000 lääketieteen lisensiaatti Johanna Isomäen kanssa[2], mutta liitto päättyi eroon. Kaikkonen kihlautui Hämeen vaalipiirin sosiaalidemokraattisen ensimmäisen kauden kansanedustaja Satu Taiveahon kanssa kesäkuussa 2006. He menivät naimisiin Hämeenlinnan vanhassa kirkossa heinäkuussa 2008.[18] He ovat julkisuudessa kertoneet olevansa kyvyttömiä saamaan yhteistä lasta. Siksi he yrittivätkin adoptoida lapsen Etelä-Afrikasta, mutta kolme vuotta kestänyt hanke kaatui Kaikkosen rikosepäilyihin.[19] He toimivat kahden lapsen sijaisvanhempina.[20] Syyskuussa 2018 aviopari ilmoitti eroavansa.[21] Kaikkonen on reservin sotilasarvoltaan kapteeni.[22] Kaikkonen seurustelee Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kauppapolitiikan asiantuntijan Jannika Rannan kanssa.[23]

Lähteet

  1. ↑ STT: Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Katri Kulmuni Ilta-Sanomat. 7.9.2019. Viitattu 7.9.2019.
  2. ↑ a b c Kuka kukin on 2005, s. 331. Otava. ISBN 951-1-19577-8.
  3. ↑ Ajankohtainen Kaikkonen anttikaikkonen.fi. Viitattu 31.12.2015.
  4. ↑ Suomen Keskusta Vaalitilastot v. 1992-2004. Tilastokeskus. Viitattu 3.8.2019.
  5. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  6. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  7. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  8. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  9. ↑ Antti Kaikkonen 154 tuusulankeskusta.fi.
  10. ↑ Eduskunta Antti Kaikkonen eduskunta.fi. Viitattu 31.12.2015.
  11. ↑ "Fiilikset meni" - Kaikkonen päätti erota 24.4.2013. Kauppalehti. Viitattu 25.4.2013.
  12. ↑ Uudenmaan vaalipiiri, Vaalit, Yle.fi
  13. ↑ Kaikkonen junaili itselleenkin tukea Nuorisosäätiöstä Uusi Suomi. 19.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
  14. ↑ Antti Kaikkonen jättää Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajuuden Ilta-Sanomat. 22.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
  15. ↑ Kansanedustaja Antti Kaikkonen jättää Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajuuden Helsingin Sanomat. 22.9.2009. Viitattu 24.11.2009.
  16. ↑ Syyttäjä vaatii Antti Kaikkoselle vankeutta Nuorisosäätiöjutussa Helsingin Sanomat. 16.1.2012. Viitattu 16.1.2012.
  17. ↑ Suvi Vihavainen: Antti Kaikkonen sai ehdollisen vankeustuomion Hs.fi. 30.1.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.1.2013.
  18. ↑ Kaikkonen ja Taiveaho saivat toisensa 12.7.2008. MTV3. Viitattu 12.7.2008.
  19. ↑ Satu Taiveaho: "Meille on tarjottu jopa sijaissynnytystä" 2.2.2012. Me Naiset. Viitattu 31.12.2015.
  20. ↑ Antti Kaikkoselle ja Satu Taiveaholle perheonnea: "Perheeseemme muutti kolmivuotias tyttö" 31.12.2015. Iltalehti. Viitattu 31.12.2015.
  21. ↑ Antti Kaikkonen kiittää Satu Taiveahoa kaikesta iltalehti.fi. Viitattu 22.9.2018.
  22. ↑ Kan­san­edus­ta­jat Kaikkonen ja Mustajärvi ylenivät kapteeneiksi Kaleva. 6.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
  23. ↑ Iida Tani, Päivi Lakka: Tällainen on Antti Kaikkosen uusi rakas Jannika – nauravainen ja osaava nainen puhuu kiinaa ja rakastaa koiria Ilta-Sanomat. 8.11.2019. Viitattu 8.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antti Kaikkonen.
Flag of the Minister of Defence (Finland).svg Edeltäjä:
Jussi Niinistö 		Suomen puolustusministeri
2019– 		Seuraaja:
–
Suomen Keskustanuorten puheenjohtajat

Johannes Virolainen (1950–1954) | Pekka Silvola (1954–1959) | Heikki Hasu (1960–1964) | Jouko Loikkanen (1964–1968) | Markus Onnela (1968–1970) | Risto Volanen (1970–1974) | Esko Aho (1974–1980) | Matti Vanhanen (1980–1983) | Timo Toropainen (1983–1987) | Olli Rehn (1987–1989) | Anu Vehviläinen (1989–1991) | Olli Riikonen (1991–1995) | Mikko Alkio (1995–1997) | Antti Kaikkonen (1997–2001) | Sami Sulkko (2001–2003) | Perttu Nousiainen (2003–2005) | Tuomo Puumala (2005–2009) | Antti Kurvinen (2009–2013) | Teppo Säkkinen (2013–2015) | Hilkka Kemppi (2015–2017) | Suvi Mäkeläinen (2017–2019) | Hanna Markkanen (2019–)

Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Kaikkonen&oldid=18571848”