Siirry sisältöön

Antti Kaikkonen

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 12. marraskuuta 2025.
Antti Kaikkonen
Antti Kaikkonen vuonna 2019.
Antti Kaikkonen vuonna 2019.
Suomen puolustusministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–5.1.2023
28.2.2023–20.6.2023
Edeltäjä Jussi Niinistö
Mikko Savola
Seuraaja Mikko Savola
Antti Häkkänen
Suomen Keskustan puheenjohtaja
15.6.2024–
Edeltäjä Annika Saarikko
Kansanedustaja
19.03.2003–
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1974 (ikä 51)
Turku
Asuinpaikka Sipoo
Puoliso Jannika Ranta (vih. 2021)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Koulutus valtiotieteiden kandidaatti (2014)
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Suomi
Puolustushaara Suomen maavoimat
Palvelusvuodet 1993–1994
Sotilasarvo kapteeni
Joukkoyksikkö Helsingin ilmatorjuntarykmentti
Aiheesta muualla
anttikaikkonen.fi

Antti Samuli Kaikkonen (s. 14. helmikuuta 1974 Turku) on suomalainen poliitikko ja Suomen Keskustan puheenjohtaja kesäkuusta 2024 lähtien.[1] Kaikkonen on kuudennen kauden kansanedustaja Uudenmaan vaalipiiristä.[2]

Kaikkonen on suorittanut valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 2014. Hän tuli valituksi eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Aikaisemmin Kaikkonen on toiminut puolustusministerinä Rinteen ja Marinin hallituksissa vuosina 2019–2023.[2][3]

Kaikkosta on luonnehdittu monipuoliseksi yleispolitiikoksi. Hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen tanssikisan "Kanki-Kaikkosena" sekä parisuhdehaastatteluista. Vaalirahoituskohu verotti Kaikkosen suosiota 2010-luvun vaihteessa. Tämän jälkeen Kaikkonen on kuitenkin nostanut suosiotaan keräten eduskuntavaaleissa yli 10 000 ääntä.[4]

Varhainen elämä ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Kaikkonen syntyi Turussa helmikuussa 1974. Hänen perheensä muutti Tuusulan Hyrylään tämän ollessa 6-vuotias.[5] Kaikkosen vanhemmat ovat Jukka ja Leena Kaikkonen.[6] Hänen isänsä toimi kuntapolitiikassa keskustan edustajana.[7]

Kaikkonen suoritti peruskoulun Tuusulassa ja päätti Hyökkälän yläasteen vuonna 1989.[8] Kaikkonen valmistui ylioppilaaksi Keravan lukiosta vuonna 1993.[9] Varusmiespalveluksensa hän suoritti Helsingin ilmatorjuntarykmentissä Hyrylässä. Hän suoritti reserviupseerikurssin nro. 203 ja kotiutui vänrikkinä vuonna 1994.[10][11][12]

Tämän jälkeen Kaikkonen ryhtyi opiskelemaan valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Opinnot venyivät niin, että hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 2014, noin 20 vuotta opintojen alkamisen jälkeen.[7][2] Ennen poliittista toimintaa Kaikkonen teki erilaisia kesätöitä ja opettajan sijaisuuksia Tuusulassa vuosina 1993–1998.[13]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkonen Kotkan kuukausimarkkinoilla kesäkuussa 2009.

Poliittisen uran alku ja ensimmäiset tehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkonen lähti nuorena mukaan Nuoren Keskustan Liiton toimintaan ja toimi vuosina 1994–1996 liiton Uudenmaan piirijärjestön puheenjohtajana. Ensimmäisen kerran Kaikkonen oli ehdolla eduskuntaan 21-vuotiaana vuonna 1995. Vuonna 1996 hänet valittiiin Tuusulan kunnanvaltuustoon ja samana vuonna hän aloitti europarlamentaarikko Paavo Väyrysen avustajana. Vuonna 1997 Kaikkonen valittiiin Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajaksi, jossa hän toimi neljän vuoden ajan vuoteen 2001 saakka.[14][9] Nuorisopoliitikkona Kaikkonen vastusti kovasanaisesti muun muassa Suomen EU-jäsenyyttä, vaati varusmiehille parempia oloja ja arvosteli keskustan siloista puheenjohtajaa Esko Ahoa monista aiheista.[7][15]

Nuorisoliiton puheenjohtajuuden jälkeen Kaikkonen työskenteli vuosina 2001–2002 Anneli Jäätteenmäen eduskunta-avustajana. Tästä tehtävästä hän siirtyi vaikuttajaviestintäyritys Eurofactsiin, jossa hän työskenteli avustajana ja toimittajana vuosina 2002–2003.[13] Kaikkonen valittiin kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä vuonna 2003. Hän sai vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 4 236 ääntä ja Keskustan vaalilistalla vertausluvun 20 213, jolla hän tuli Keskustapuolueen kolmanneksi kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä. Eduskuntavaaleissa 2007 hän sai 4 263 ääntä, mikä riitti eduskuntapaikkaan. Eduskuntavaaleissa 2011 hän sai 3 929 ääntä.

Vaalirahakohu ja rikostuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2009 Kaikkonen sai osansa vaalirahakohusta. Tuolloin kävi ilmi, että Nuorisosäätiö, jonka hallituksen puheenjohtaja Kaikkonen oli ollut vuodesta 2003, oli jakanut vaalitukirahaa Kaikkoselle kunta-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa. Lisäksi se oli rahoittanut muun muassa Matti Vanhasen presidentinvaalikampanjaa. Kaikkonen jätti puheenjohtajan paikkansa vaalirahakohun vuoksi ja jäi tämän jälkeen Nuorisosäätiön hallituksen jäseneksi.[16][17][18]

Syyttäjä vaati Kaikkoselle ehdollista vankeutta 16. tammikuuta 2012 alkaneessa Nuorisosäätiön lahjuksia käsittelevässä oikeudenkäynnissä.[19] Tammikuussa 2013 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Kaikkosen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä.[20] Kaikkonen ei valittanut tuomiostaan, vaikka piti saamaansa tuomiota liian kovana.[21]

Eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2016–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Kaikkonen sai 10 617 ääntä. Kaikkonen toimi eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtajana 2004–2013. Vuonna 2015 hänet valittiin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi, ja vuonna 2016 keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[22][23]

Vuonna 2019 Kaikkonen oli toisena ehdokkaana Juha Sipilää seuraavaksi Suomen Keskustan puheenjohtajaksi, mutta hävisi äänestyksessä Katri Kulmunille.[24]

Puolustusministerinä 2019–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
USA:n puolustusministeri Lloyd Austin, puolustusministeri Kaikkonen ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Brysselissä lokakuussa 2022.

Eduskuntavaaleissa 2019 Kaikkonen sai 10 757 ääntä.[25] 6. kesäkuuta 2019 hän aloitti Rinteen hallituksen puolustusministerinä.

Joulukuussa 2021 valtioneuvosto teki päätöksen 64 Lockheed Martin F-35 Lightning II -hävittäjän hankkimisesta Suomen ilmavoimille. Puolustusministeri Kaikkosen mukaan F-35 kokonaisjärjestelmä oli "tarpeisiin nähden paras sotilaallisen suorituskyvyn vertailuissa."[26]

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto alkoi edistää Suomen Nato-jäsenyyden hakemista. Kaikkosen mukaan tämä alkoi "heti hyökkäyksen jälkeen". 9. maaliskuuta 2022 puolustusministeri Kaikkonen vieraili Yhdysvalloissa ja tapasi puolustusministeri Lloyd Austinin Pentagonissa.[27][28]

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja puolustusministeri Kaikkonen maaliskuussa 2023.

Suomi ja Ruotsi jättivät Nato-jäsenhakemuksen pääsihteeri Jens Stoltenbergille 18. toukokuuta, minkä jälkeen alkoivat jäsenmaiden ratifiointiprosessit. Joulukuussa 2022 puolustusministeri Kaikkonen vieraili Turkissa edistämässä Turkin ratifiointia ja tapasi puolustusministeri Hulusi Akarin Ankarassa. Suomesta tuli Naton jäsenmaa virallisesti 4. huhtikuuta 2023 ja puolustusministeri Kaikkonen oli paikalla Brysselissä liittymisseremoniassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja ulkoministeri Pekka Haaviston kanssa.[29][28]

Kaikkosta pidettiin mahdollisena ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleihin, mutta hän kieltäytyi toukokuussa 2023 ehdokkuudesta vedoten lapsiperhearkeen ja työkiireisiin. Hän toivoi keskustan ehdokkaaksi Olli Rehniä, joka myöhemmin myös valittiin ehdokkaaksi.[30]

Kaikkosen ja Jari Korkin teos Kohti liittokuntaa (Otava) julkaistiin lokakuussa 2023 ja se kertoo Kaikkosen puolustusministerikaudesta sekä Nato-jäsenyysprosessissa.[31]

Ministerikauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2023 Kaikkonen valittiin kuudennelle kaudelleen Uudenmaan vaalipiiristä 12 687 äänellä.[32] Hän toimii eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sekä tulevaisuusvaliokunnan varajäsenenä. Lisäksi hän on puolustuskonserni Patria Oy:n neuvottelukunnan puheenjohtaja.[2]

Elokuussa 2023 Kaikkonen perheineen muutti Tuusulasta Sipooseen, minne perhe rakennutti omakotitalon.[33] Samalla hän luopui tehtävästään Tuusulan kunnanvaltuutettuna.[34]

Kaikkosen ja Jari Korkin kirjoittama muistelmateos, Kohti liittokuntaa (Otava), Kaikkosen puolustusministerivuosista julkaistiin lokakuussa 2023.[35]

Keskustan puheenjohtaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Annika Saarikko ilmoitti helmikuussa 2024 luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta kesän puoluekokouksessa, pidettiin Kaikkosta mahdollisena puheenjohtajaehdokkaana.[36][37] Hän kertoi "pohtivansa asiaa kaikessa rauhassa" ja tekevänsä päätöksen kevään 2024 aikana.[38] Huhtikuussa 2024 Kaikkonen ilmoitti asettuvansa ehdolle puheenjohtajaksi.[39] Hänen mukaansa keskusta ei ole vasemmistolainen puolue, vaikka monenlaiset painotukset puolueeseen mahtuvatkin.[40]

Kaikkosen kaudella keskusta julkaisi ehdotuksensa syntyvyyden kääntämiseksi nousuun.[41]

Näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkonen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella poliittiseen keskustaan tai keskusta-oikeistoon. Ylen vaalikoneessa Kaikkonen ei erotu vahvasti konservatiivina tai liberaalina. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Kaikkonen on keskellä. HS:n vaalikoneeseen Kaikkosen antamissa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin mielipiteet koskien maaseudun vahvempaa roolia.[42][43]

Teemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkonen on profiloitunut erityisesti turvallisuspolitiikan teemoissa. Kaikkonen on pitänyt yllä laajaa käsitystä turvallisuudesta, joka kattaa maanpuolustuksen ja sisäisen turvallisuuden ohella yhteiskunnan toiminnan päivähoidossa, koulutuksessa, nuorten tulevaisuuden näkymissä, hoidon saamisesssa sekä turvallisen vanhuuden. Kaikkonen on lisäksi pitänyt esillä liikenteen sujuvuutta ja liikenneverkon panostustarpeita.[41]

Talouspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkosen mielestä vesilaitosten myyminen ulkopuolisille sijoittajille tulisi estää laissa kokonaan. Kaikkosen näkemyksen mukaan kyse on taloudesta ja turvallisuudesta.[41]

Turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkonen on suhtautunut varauksella EU-maiden sotilaiden lähettämiseen Ukrainan tukemiseksi. Kaikkonen on korostanut materiaalituen tarvetta ja pitänyt tärkeänä, ettei sotatilanteessa paljasteta kortteja toimintalinjan osalta.[41]

Sosiaalipolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkosen mielestä Suomessa pitäisi ottaa käyttöön vauvabonus eli maksaa alle 30-vuotiaille lasten hankinnasta. Kaikkosen mielestä alhaiseen syntyvyyteen tarvitaan suunnanmuutos. Kaikkonen on esittänyt vaihtoehtona myös vanhempainetuuksien verovapautta.[41]

Terveyspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkosen mielestä HUS:n ei pitäisi lakkauttaa synnytysten hoitoa Helsingin ja Espoon ulkopuolella. Kaikkosen mielestä synnyttäminen lähialueella on tärkeä arvo ja HUS:n tulee etsiä ratkaisuja, jotta synnyttäminen on mahdollista nykyiseen tapaan Uudellamaalla.[41]

Vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Uudenmaan vaalipiiri 4 236 valittiin [44]
2007 Uudenmaan vaalipiiri 4 263 valittiin [45]
2011 Uudenmaan vaalipiiri 3 929 valittiin [46]
2015 Uudenmaan vaalipiiri 10 617 valittiin [47]
2019 Uudenmaan vaalipiiri 10 757 valittiin [48]
2023 Uudenmaan vaalipiiri 12 687 valittiin [32]
Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1996 Tuusula ? valittiin
2000 Tuusula ? valittiin
2004 Tuusula 380 valittiin [49]
2008 Tuusula 671 valittiin [50]
2012 Tuusula 579 valittiin [51]
2017 Tuusula 756 valittiin [52]
2021 Tuusula 592 valittiin [53]
2025 Sipoo 754 valittiin [54]

Vaalirahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkosen tukiryhmä oli eduskuntavaaleissa 2023 nimeltään Turvallinen Uusimaa ry. Kaikkosen vaalikampanjoiden budjetti oli vuoden 2019 eduskuntavaaleissa noin 51 000 euroa ja vuoden 2023 eduskuntavaaleissa yli 64 000 euroa. Kaikkosen vaalikampanjoita ovat rahoittaneet muun muassa Arkadian talouspoliittinen seura (2019; 4 004 euroa), Pro Markkinatalous (2023; 6 000 euroa), Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa (2023; 5 000 euroa), Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (2023; 2 000 euroa) sekä Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland (2023; 2 000 euroa).[55][56]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • I luokan Vapaudenristi (2022)[57]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkonen avioitui vuonna 2000 lääketieteen lisensiaatti Johanna Isomäen kanssa[9], mutta liitto päättyi eroon.

Kaikkonen kihlautui Hämeen vaalipiirin sosiaalidemokraattien ensimmäisen kauden kansanedustaja Satu Taiveahon kanssa kesäkuussa 2006. He menivät naimisiin Hämeenlinnan kirkossa heinäkuussa 2008.[58] He ovat julkisuudessa kertoneet olevansa kyvyttömiä saamaan yhteistä lasta. Siksi he yrittivätkin adoptoida lapsen Etelä-Afrikasta, mutta kolme vuotta kestänyt hanke kaatui Kaikkosen rikosepäilyihin.[59] He toimivat kahden lapsen sijaisvanhempina.[60] Syyskuussa 2018 aviopari ilmoitti eroavansa.[61]

Kaikkonen osallistui vuonna 2008 Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelman kolmannelle tuotantokaudelle ja sai tanssiansioistaan lempinimen "Kanki-Kaikkonen". Hän sijoittui kilpailussa neljänneksi.[62]

Kaikkonen kihlautui helmikuussa 2020 ja avioitui elokuussa 2021 Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kauppapolitiikan asiantuntijan, valtiotieteen maisteri Jannika Rannan kanssa.[63][64] Pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi kesällä 2020[65] ja hänelle veli kesällä 2022. Elokuussa 2023 Kaikkonen muutti Tuusulasta Sipooseen.[66]

Kaikkonen on reservin sotilasarvoltaan kapteeni.[67] Kaikkonen kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[68]

Kaikkosesta tuli Suomen ensimmäinen miesministeri, joka jäi isyyslomalle 5.1.–28.2.2023.[69]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaikkonen, Antti & Korkki, Jari: Kohti liittokuntaa : Antti Kaikkonen ja Suomen puolustuksen uusi asento. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-45988-0

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Antti Kaikkonen on keskustan uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 15.6.2024. Viitattu 15.6.2024.
  2. ↑ a b c d Antti Kaikkonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ Antti Kaikkonen Valtioneuvosto. Viitattu 29.10.2025.
  4. ↑ Eduskunta 2015-2019. Suomen Kuvalehti, 8.5.2015, 2015. vsk, nro 1915, s. 31–51.
  5. ↑ Antti Kaikkosen ura on täynnä kohuja ja julkisuutta Suomen politiikka. 6.11.2022. Viitattu 29.10.2025.
  6. ↑ Santavuori, Heikki: Ministeri-​Audin takapenkki ei tule vieläkään tutuksi Antti Kaikkoselle – Keskustapuolueen Uudenmaan ykkönen varautuu oppositiokauteen Helsingin Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 29.10.2025.
  7. ↑ a b c Luukka, Teemu: Kokenut Antti Kaikkonen on taitava seuramies, mutta linjaa häneltä on vaikea löytää Helsingin Sanomat. 6.9.2019. Viitattu 29.10.2025.
  8. ↑ Haaso, Stiina: Puolustusministeriksi päätynyt Antti Kaikkonen: ”Kukaan ei ole koskaan kysynyt peruskoulun todistusta” Maaseudun Tulevaisuus. 3.6.2023. Viitattu 29.10.2025.
  9. ↑ a b c Kuka kukin on 2005, s. 331. Otava. ISBN 951-1-19577-8
  10. ↑ Kinnunen, Pekka: Keskustan johtoon pyrkivä Antti Kaikkonen julistautuu tolkun vihreäksi: Keskikentän mies vierastaa poliittisia äärisuuntia Yle Uutiset. Viitattu 1.3.2021.
  11. ↑ Petri Turunen: Puolustusministeriksi valittu Antti Kaikkonen paljastaa varusmiesaikansa Cooper-tuloksen – ”Olin aika hyvä” Ilta-Sanomat. 5.6.2019. Viitattu 15.2.2024.
  12. ↑ Uusi puolustusministeri tarttuu tehtävään luottavaisin mielin - Ruotuväki ruotuvaki.fi. 7.6.2019. Viitattu 15.2.2024.
  13. ↑ a b Henkilö Antti Kaikkonen. Viitattu 29.10.2025.
  14. ↑ Antti Kaikkonen 154 tuusulankeskusta.fi. Arkistoitu 3.8.2019. Viitattu 3.8.2019.
  15. ↑ Aaltonen, Joona: Ovatko he tulevaisuuden ministereitä? Helsingin Sanomat. 7.8.2022. Viitattu 29.10.2025.
  16. ↑ Kaikkonen junaili itselleenkin tukea Nuorisosäätiöstä Uusi Suomi. 19.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
  17. ↑ Pirhonen, Kalle: Antti Kaikkonen jättää Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajuuden Ilta-Sanomat. 22.9.2009. Viitattu 9.12.2024.
  18. ↑ Hautamäki, Jaakko: Kaikkonen jättää Nuorisosäätiön puheenjohtajuuden HS.fi. 23.9.2009. Viitattu 9.12.2024.
  19. ↑ Syyttäjä vaatii Antti Kaikkoselle ehdollista Nuorisosäätiöjutussa HS.fi. 16.1.2012. Viitattu 9.12.2024.
  20. ↑ Vihavainen, Suvi: Antti Kaikkonen sai ehdollisen vankeustuomion HS.fi. 30.1.2013. Viitattu 9.12.2024.
  21. ↑ Toivola, Teemu: Kaikkonen ei valita tuomiostaan Yle Uutiset. 15.2.2013. Viitattu 9.12.2024.
  22. ↑ Eduskunta Antti Kaikkonen eduskunta.fi. Viitattu 31.12.2015.
  23. ↑ "Fiilikset meni" - Kaikkonen päätti erota 24.4.2013. Kauppalehti. Arkistoitu 26.4.2013. Viitattu 25.4.2013.
  24. ↑ Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Katri Kulmuni Ilta-Sanomat. 7.9.2019. Viitattu 7.9.2019.
  25. ↑ Uudenmaan vaalipiiri, Vaalit, Yle.fi
  26. ↑ Suvi Hautanen: Puolustusministeri Kaikkonen: F-35 oli sotilaallisen suorituskyvyn vertailussa paras Ilta-Sanomat. 10.12.2021. Viitattu 15.2.2024.
  27. ↑ Parhaita timanttijuttuja | HS kertoo, mitä kulissien takana tapahtui 81 päivän aikana, kun Suomi päätti liittyä Natoon Helsingin Sanomat. 15.5.2022. Viitattu 15.2.2024.
  28. ↑ a b Katariina Lankinen: Antti Kaikkonen paljastaa: Nato-prosessi käynnistyi heti hyökkäysaamuna – Muistelee turkkilaisen ministerin piinapenkkiä ja Marinin merkittävää mokaa Suomenmaa.fi. 11.10.2023. Viitattu 15.2.2024.
  29. ↑ Suomen Nato-jäsenyyden liittymisseremonia Brysselissä 4.4.2023 Presidentti. Viitattu 15.2.2024.
  30. ↑ Yllätysuutinen: Antti Kaikkonen muuttaa perheensä kanssa – paljastaa myös päätöksensä tulevista presidentinvaaleista Ilta-Sanomat. 11.5.2023. Viitattu 15.2.2024.
  31. ↑ Kohti liittokuntaa Otava. Viitattu 15.2.2024.
  32. ↑ a b Uudenmaan vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.2.2024.
  33. ↑ Antti Kaikkonen muutti perheineen: ”Talo on saatu harjakorkeuteen” Ilta-Sanomat. 9.8.2023. Viitattu 15.2.2024.
  34. ↑ Riikka Laine: Antti Kaikkosesta tuli jo sipoolainen – uusi koti noussut harjakorkeuteen Sipoon Sanomat. 11.8.2023. Viitattu 15.2.2024.
  35. ↑ Antti Kaikkonen paljastaa kirjassa: Kruununprinsessa Victoria keksi pojalle nimen www.iltalehti.fi. Viitattu 15.2.2024.
  36. ↑ Olli Waris, Suvi Hautanen: Annika Saarikon ilmoitus tuli monelle yllätyksenä – keskustan puheenjohtajapeli käynnistyi heti Ilta-Sanomat. 15.2.2024. Viitattu 15.2.2024.
  37. ↑ Kurvinen, Kaikkonen ja Kalli harkitsevat keskustan puheenjohtajuutta ‒ Saarikko toivoo kisaa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 15.2.2024.
  38. ↑ Antti Kurvinen harkitsee vakavasti keskustan puheenjohtajakisaa, Antti Kaikkonen tekee päätöksen kevään aikana Yle Uutiset. 15.2.2024. Viitattu 15.2.2024.
  39. ↑ Antti Kaikkonen lähtee keskustan puheenjohtajakisaan Yle Uutiset. 18.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
  40. ↑ Antti Kaikkoselta myrskyvaroitus Petteri Orpon hallitukselle: ”Haluan nyt tehdä tämän selväksi” Ilta-Sanomat. 1.6.2024. Viitattu 2.6.2024.
  41. ↑ a b c d e f Seuraa kansanedustajaasi: Antti Kaikkonen yle.fi. 4.10.2023. Viitattu 7.10.2025.
  42. ↑ Ehdokas arvokartalla Helsingin Sanomat. Viitattu 5.10.2025.
  43. ↑ Yle täplitti kansanedustajat arvokenttään Yle. 4.4.2023. Viitattu 5.10.2025.
  44. ↑ Suomen Keskusta Vaalitilastot v. 1992-2004. Tilastokeskus. Viitattu 3.8.2019.
  45. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  46. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriön Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 3.8.2019.
  47. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  48. ↑ Suomen Keskusta Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 3.8.2019.
  49. ↑ Valitut ehdokkaat Tuusula tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.2.2024.
  50. ↑ Valitut ehdokkaat Tuusula tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.2.2024.
  51. ↑ Tuusula, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.2.2024.
  52. ↑ Tuusula, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.2.2024.
  53. ↑ Tuusula, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.2.2024.
  54. ↑ Sipoo, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 8.8.2025.
  55. ↑ Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta Vaalirahoitusvalvonta. Viitattu 8.10.2025.
  56. ↑ Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta Vaalirahoitusvalvonta. Arkistoitu 4.12.2022. Viitattu 8.10.2025.
  57. ↑ “Moniarvoisuus on sitä, että vain yhden tahto ei mene läpi”, sanoo Pasi Ihalainen – katso Ylen Suomi-koneesta, ketkä saavat kunniamerkin tai ylennyksen Yle Uutiset. 1.12.2022. Viitattu 6.12.2025.
  58. ↑ Kaikkonen ja Taiveaho saivat toisensa 12.7.2008. MTV3. Viitattu 12.7.2008.
  59. ↑ Satu Taiveaho: "Meille on tarjottu jopa sijaissynnytystä" 2.2.2012. Me Naiset. Viitattu 31.12.2015.
  60. ↑ Antti Kaikkoselle ja Satu Taiveaholle perheonnea: "Perheeseemme muutti kolmivuotias tyttö" 31.12.2015. Iltalehti. Viitattu 31.12.2015.
  61. ↑ Antti Kaikkonen kiittää Satu Taiveahoa kaikesta iltalehti.fi. Viitattu 22.9.2018.
  62. ↑ Wilma Ruohisto: Tanssii tähtien kanssa teki Antti Kaikkosesta koko kansan tunteman Kanki-Kaikkosen – törmää edelleen lempinimeensä Ilta-Sanomat. 29.9.2019. Viitattu 1.10.2024.
  63. ↑ Tällainen on Antti Kaikkosen, 45, Jannika-rakas: Kiinaa puhuva nuori uratykki iltalehti.fi. Viitattu 6.2.2020.
  64. ↑ Puolustusministeri Antti Kaikkonen ja Jannika Ranta menivät naimisiin mtvuutiset.fi. 22.8.2021. Viitattu 26.8.2021.
  65. ↑ Manninen, Tea: Antti Kaikkonen sai ensimmäisen biologisen lapsensa: "Uusi elämä on syntynyt" mtvuutiset.fi. 22.7.2020. Viitattu 13.2.2022.
  66. ↑ Riikka Laine: Antti Kaikkonen muutti Tuusulasta Sipooseen – yli 25 vuotta jatkunut putki katkeaa Keski-Uusimaa. 10.8.2023. Viitattu 17.12.2023.
  67. ↑ Kan­san­edus­ta­jat Kaikkonen ja Mustajärvi ylenivät kapteeneiksi Kaleva. 6.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
  68. ↑ Enemmistö kansanedustajista kuuluu kansankirkkoon Kotimaa. 19.5.2015. Viitattu 9.10.2025.
  69. ↑ Kaikkonen ensimmäisenä miesministerinä isyysvapaalle – Saarikko esittää sijaiseksi Lintilää www.iltalehti.fi. Viitattu 14.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antti Kaikkonen.
Edeltäjä:
Annika Saarikko 		Suomen Keskustan puheenjohtaja
2024– 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Jussi Niinistö
Mikko Savola 		Suomen puolustusministeri
2019–2023 		Seuraaja:
Mikko Savola
Antti Häkkänen
Suomen Keskustan kansanedustajat
Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Kaikkonen&oldid=23713374”