Teemu Keskisarja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teemu Keskisarja Helsingin kirjamessuilla 2012.

Teemu Keskisarja (s. 5. elokuuta 1971 Helsinki) on suomalainen historioitsija.[1]

Keskisarja valmistui ylioppilaaksi Porvoossa vuonna 1990. Hän kävi jonkin aikaa kansanopistoa ja suoritti historiasta opintokokonaisuuden avoimessa yliopistossa. Hän oli 1990-luvulla myös innokas shakin pelaaja ja pelasi SM-tasolla.[2] Keskisarja pyrki 2000-luvun alussa Helsingin yliopistoon opiskelemaan historiaa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003 ja tohtoriksi 2006 Suomen historiasta.[1] Hänen väitöskirjansa käsitteli eläimiinsekaantumista 1700-luvun Suomessa.[3]

Keskisarja on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa ja on kirjoittanut tilaustöinä yrityshistorioita. Keskisarja on käsitellyt teoksissaan talouden, rikollisuuden ja suomalaisuusliikkeen historiaa.[2]

Marraskuussa 2013 Keskisarjan teos Viipuri 1918 valittiin Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi.[4]

Kirjailijakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Teema-lehden Niko Kettusen mukaan Keskisarja tekee kirjoihinsa ”tanakan tutkimustyön, ja kieli luistaa”. Tekstiä hän kuvaa ”lakoniseksi, äkkivääräksi ja hillittömäksi”. Hänen mukaansa harva kirjoittaa sodasta yhtä fyysisesti kuin Keskisarja.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäiset historiateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden kanssa kirjoitetut historiateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alexander Järnefelt: Kenraali ja suomalaisuustaistelija. Kirjoittaneet Jouni Yrjänä ja Teemu Keskisarja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.
  • Erehtymättömät: Tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa 1862-2012. Kirjoittaneet Markku Kuisma, Teemu Keskisarja. WSOY 2012.
  • Hulluja päiviä, huikeita vuosia: Stockmann 1862–2012. Kirjoittaneet Markku Kuisma, Anna Finnilä, Teemu Keskisarja, Minna Sarantola-Weiss. Siltala, Helsinki 2012.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Teemu Keskisarja 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 8.8.2015.
  2. a b Mutanen, Annika: Poikkeuksellisen rehellistä historiaa. Tiede, 2012, nro 12. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.8.2015.
  3. "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa" Helsingin yliopisto. Viitattu 8.8.2015.
  4. Tieto-Finlandian ehdokkaina kokotteja, Viipuria ja murtuneita mieliä HS.fi. 5.11.2013. Viitattu 8.8.2015.
  5. Kettunen, Niko: Synkänpään selvitysmies. HS Teema, 2015, nro 5, s. 61. Sanoma Media.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]