Saapasnahka-torni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saapasnahka-torni
Aleksis Kiven elämänkertomus
Keskisarja-kivi.jpg
Kirjailija Teemu Keskisarja
Kuvittaja arkistokuvitus
Kansitaiteilija Mika Tuominen
Kieli suomi
Genre elämäkerta
Kustantaja Siltala
Julkaistu 2018
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 272 s.
ISBN 978-952-234-497-7
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus on historioitsija Teemu Keskisarjan kirjoittama Aleksis Kiven elämäkerta. Sen on julkaissut vuonna 2018 Siltala.

Teos on valittu Vuoden tiedekirja 2018 -palkinnon finaaliin.[1]

Keskisarja pitää Aleksis Kiveä suurimpana suomalaisena, vaikka hän on kirjoittanut elämäkerran Mannerheimistakin. Mattias Mattilan äkkivääriksi luonnehtimia lauseita kirjoittava Keskisarja hioi tätäkin kirjaa niin, että se oli vuoden myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Kirjan tietopohjan kokoaminen on hänestä ongelmatonta kielen hiomisen rinnalla. Hänellä on työssään kuitenkin avustajia kokoamassa aineistoa.[2]

Tiedot Kivestä ovat olleet kovan työn takana, varsinkin lapsuudesta. Keskisarja sanoo:[2]

»Arvoituksia riittää liittyen kirjailijan ihmissuhteisiin, lapsuuteen, nerouteen ja kuolemaan.»

Tiedonmurusista hän karsi pois sen, mikä tuntui keksityltä.[2]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mervi Kantokorpi kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan, että Keskisarja tarjoaa ”moneen kertaan myllättyyn materiaaliin uudet, 1800-luvun historiaa ja kansan­kulttuuria tuntevat silmänsä”. Keskisarja asettaa Kiven elämäntapahtumia kontekstiinsa selvittämällä esimerkiksi, oliko niistä oloista tavallista päästä ylioppilaaksi, joiko hän paljon muihin ylioppilaisiin verrattuna. Kantokorpi pitää ”täräyttävimpänä” Keskisarjan Kivestä rakentamaa uutta profiilia: Kivi oli karismaattinen ja suuren lapsen kaltainen selviytyjä, jolla oli joukko tukijoita ja rahoittajia.[3]

Kantokorpi yllättyy siitä, että kirjassa on kaivettu esiin vanha juoru Kiven isän syntyperästä, että isä olisi ollut tuomari Adlercreutzin lehtolapsi. Kun asialle ei ole pitäviä todisteita, siihen on yleensä suhtauduttu torjuvasti. Kantokorpi kiittää Keskisarjan esseististä, suorastaan kaunokirjallista historiankirjoitusta, joka kohoaa parhaimmilleen Kiven ja Charlotta Lönnqvistin yhteisten vaiheiden kuvauksessa.[3]

Outi Hytösen (Suomen Kuvalehti) mukaan Keskisarja käyttää ”poikkeuksellisen räikeitä kielellisiä tyylikeinoja” ja ottaa niillä raikkaan hyppäyksen Kiven maailmaan, kuten hän sanoo. Hän huomauttaa, että teos edustaa tietokirjallisuuden tarinallistumisen suuntausta, mutta onnistuu siinä: Keskisarja kuvaa Kiveä sielukkaasti.[4]

Juhani Sipilä tuohtuu arviossaan leikisti siitä, että historioitsija on ottanut käsittelyynsä kirjailijan: "Sakramenttu, Teemu Keskisarja! – – Eikö sinulle kelpaa se, mitä lukuisat tutkijapolvet ovat saneet aikaiseksi Kiven elämää ja teoksia luodatessaan?" Sitten hän kuitenkin toteaa, että Keskisarja on historioitsijana löytänyt paljon sellaisia pohdittavia, joihin kirjallisuudentutkijat eivät ole ymmärtäneet tarttua: Kiven elämän arvoitukset. Sipilän mukaan Keskisarja on onnistunut pyrkimyksessä saada aikalaisiaan ymmärtämään nykyaikaa historian ilmiöiden kautta kuitenkin tehden oikeutta tutkimilleen ihmisille. Kiven elämässä moni seikka saa selityksen ajan ilmiöiden ja elämänpiirien kuvauksen avulla.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden tiedekirja 2018 -palkinnon finaalikirjat valittu 4.12.2018. Tieteellisten Seurain Valtuuskunta. Viitattu 8.12.2018.
  2. a b c Mattias Mattila: Historioitsija Teemu Keskisarja havahtui suomen kielen rappiotilaan viimeistellessään Aleksis Kiven elämäkertaa Yle. 29.4.2018. Viitattu 30.10.2018.
  3. a b Mervi Kantokorpi: Aleksis Kivi ei ollutkaan sorsittu reppana – Teemu Keskisarjan kirjassa hän on karismaattinen verkostoituja ja ”systeemin syöttiläs” Helsingin Sanomat. 6.10.2018. Viitattu 30.10.2018.
  4. Outi Hytönen: Väritetty Kivi. Suomen Kuvalehti, 9.11.2018, s. 57.
  5. Juhani Sipilä: Kansalliskirjailijan elämä historioitsijan tulkitsemana. Kanava, 1/2019, s. 60–61. Otavamedia.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]