Kansanopisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jämsän opisto

Kansanopisto on toisen asteen oppilaitos, joka antaa sekä yleissivistävää että ammatillista koulutusta yleensä täysi-ikäisille ihmisille, pohjakoulutuksesta riippumatta. Kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, joissa opiskelijat asuvat kampuksella asuntolassa opintojen ajan.

Kansanopistot kuuluvat vapaan sivistystyön lainsäädännön piiriin ja toteuttavat elinikäisen oppimisen periaatetta. Kansanopistoja ylläpitävät erilaiset kannatusyhdistykset, järjestöt ja säätiöt, jotka ovat usein sidoksissa aatteellisiin taustayhteisöihin, toisaalta myös kunnat. Taustayhteisönsä ja luonteensa mukaan opistot voidaan jakaa sitoutumattomiin, kristillisiin, yhteiskunnallisiin ja vammaisten erityisopistoihin.

Opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanopistoissa voi yleensä opiskella sekä pitkillä opintolinjoilla että lyhytkursseilla. Pitkällä linjalla opiskelu kestää yleensä vuoden ja ainevalikoima vaihtelee opistoittain. Monet opistot tarjoavat esimerkiksi avoimen yliopiston opintoja.

Pitkäkestoiset linjat alkavat useimmiten elo-syyskuun vaihteessa ja päättyvät huhti-toukokuun vaihteessa. Linjat voivat kuitenkin olla myös 3–4 kuukauden mittaisia. Eri linjoilla voi opiskella 1–4 vuotta riippuen opiskelijan omista tavoitteista ja opetustarjonnasta. Kukin kansanopisto päättää itse opetuksensa tavoitteista ja sisällöstä. Tietyt yleissivistävät aineet, kuten äidinkieli ja ilmaisutaito sekä vieraat kielet sisältyvät kuitenkin useiden linjojen opetukseen. Maahanmuuttajille suunnatut kurssit kuuluvat nykyisin monien opistojen tarjontaan.

Historia ja aatetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanopistotoiminnan alkuunpanija oli tanskalainen piispa, kirjailija ja tiedemies Nikolai Frederik Severin Grundtvig (1783-1872). Grundtvigilaisen ajattelun mukaan kansanopistotyön puhtaana päämääränä on sivistys ja valistus, nuorten maailmankuvan avartaminen. Alkuaikojen kansanopistojen tärkeimmät oppiaineet olivat äidinkieli ja historia. Puoluepolitiikka ei kuulunut gruntvigilaisiin kansanopistoihin, ei myöskään uskonnon opetus, vaikka kansanopistot olivatkin luonteeltaan yleiskristillisiä. Nykyisin ns. sitoutumattomat kansanopistot vetoavat grundtvigilaiseen perintöön, johon kuuluu moniarvoisuus. Kansanopistoliike levisi eritoten Pohjoismaissa ja myös Saksassa ja Itävallassa.

Puhtaasti gruntvigilaisten kansanopistojen rinnalle syntyi tiettyyn yhteiskunnalliseen tai uskonnolliseen aatesuuntaukseen sitoutuneita ja näiden taustayhteisöjen ylläpitämiä opistoja.

Kansanopistojen toiminnasta vastaavat erilaiset, pääosin yksityiset kannatusyhdistykset, säätiöt ja järjestöt, myös kunnat. Suomessa on 91 kansanopistoa, näistä 74 suomenkielistä ja 17 ruotsinkielistä. 33 opistoa on taustayhteisöltään sitoutumattomia, kristillisiä on 44, yhteiskunnallisia 11 ja erityisopistoja 3. Opistojen toimintaa valvoo opetusministeriö ja ne kuuluvat Vapaan Sivistystyön lainsäädännön piiriin.

Suomen kansanopistoissa opiskelee yli 8000 opiskelijaa.

Suomen kansanopistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakkautettuja kansanopistoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansanopisto.
Tämä koulutukseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.