Etelä-Pohjanmaan Opisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1896 käyttöön otetun päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck.

Etelä-Pohjanmaan Opisto on Ilmajoen Luomankylässä sijaitseva kansanopisto. Vuonna 1892 perustettu opisto on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Koulutustarjontaan kuuluvat lukuvuoden mittaiset opintolinjat, ammatillinen perus- ja lisäkoulutus, avoimen yliopiston opetus, lyhytkurssit sekä muut koulutustapahtumat. Opisto toimii myös erilaisten yksityisten tilaisuuksien pitopaikkana ja järjestää tarvittaessa kokous-, majoitus- ja ruokapalveluita.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan Opiston syntysanat lausuttiin 29. kesäkuuta 1891 Ilmajoen Ala-Antilassa, jossa pidetyn eteläpohjalaisten ylioppilaiden kesäkokouksen yhteydessä pidettiin myös opiston perustava kokous. Ajatus kansanopiston perustamisesta oli herännyt pari vuotta aiemmin Helsingin yliopiston Pohjalaisessa Osakunnassa, ja sijaintipaikaksi kaavailtiin myös Lapuaa, Laihiaa ja Seinäjokea. Alkuperäinen nimi oli Etelä-Pohjanmaan suomalainen kansanopisto, joka lyheni vuonna 1925 muotoon Etelä-Pohjanmaan kansanopisto. Myöhemmin nimeksi vakiintui Etelä-Pohjanmaan Opisto.[1]

Opiston yhtenä perustajana ja ensimmäisenä rehtorina vuosina 1892–1904 ja 1908–1912 toimi sittemmin kansanedustajana ja opetusministerinäkin ollut Niilo Liakka. Opiston johtajista myös Heikki Hosia toimi myöhemmin opetusministerinä vuosina 1959–1962. 1930-luvun alkupuolella opistoa johti kansanopistolaitoksen kehittäjänä myöhemmin tunnettu Mauno Karttunen.[2]Opiston rehtorina vuosina 1960–1986 toimi Tuomas Tapola[3][4]. 2010-luvulla rehtorina toimii Kyösti Nyyssölä. Kaikkiaan opistolla on ollut 13 rehtoria.[1]

Opiston ensimmäinen toimipaikka vuokrattiin Ala-Hannukselan talosta Kyrönjoen rannalta. Sen jälkeen opisto toimi kolme vuotta kolmessa lähekkäisessä talossa Alapäässä. Nykyinen opisto rakennettiin Korven tilan isännän Paul Roschierin tarjoamalle männikköharjulle Vestanåsille, jota pidettiin yleisesti Ilmajoen kauneimpana. Tammikuussa 1896 käyttöön vihityn päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck ottamatta siitä palkkiota.[1]

Opisto toimi alkuvaiheessa tiiviissä yhteistyössä nuorisoseuraliikkeen kanssa. Myös monet maakunnan vaikuttajat tukivat opiston työtä, kuten kansanedustajat Juho Erkki Antila, Kaarlo Lanne ja Mikko Luopajärvi sekä kirjailija Santeri Alkio, Orisbergin kartanon isäntä Edward Björkenheim ja vaasalainen hovioikeudenneuvos Oskar Rewell. Opiston toimintaa ovat vuosikymmenten varrella tukeneet myös Ilmajoen kunta ja seurakunta.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päätoimisesti opiskeltavat lukuvuoden mittaiset opintolinjat
  • Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto
  • Iltaisin ja viikonloppuisin opiskeltavat avoimen yliopiston opinnot
  • Lyhytkurssit
  • Ammatillinen lisäkoulutus: ammatti- ja erikoisammattitutkinnot sekä erilaiset täydennyskoulutus- ja teemapäivät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Etelä-Pohjanmaan Opiston vaiheita Etelä-Pohjanmaan Opisto. Viitattu 14.9.2018.
  2. Niemi, Päivi: Kouluneuvos Mauno Karttunen (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 12.7.1992. Viitattu 14.9.2018. (Tilaajille.)
  3. Leppänen, Veli-Pekka: Tuomas Tapola sai 15-vuotiaana kutsun jatkosotaan isältään kenraali K.A. Tapolalta Helsingin Sanomat. 20.1.2016. Viitattu 14.9.2018. (Tilaajille.)
  4. Tapola, Tuomas ja Tapola, Katri: Tuomas Tapolan tervehdyspuhe opiston 120-vuotisjuhlassa (PDF) 3.10.2012. Etelä-Pohjanmaan Opisto. Viitattu 14.9.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]