Ilmajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilmajoki
Ilmola
Ilmajoki.vaakuna.svg Ilmajoki sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Ilmajoen kunnantalo
Ilmajoen kunnantalo
Sijainti 62°43′55″N, 022°34′50″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 145
Hallinnollinen keskus Ilmajoen kirkonkylä
Perustettu 1867
Kokonaispinta-ala 579,63 km²
194:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 576,74 km²
– sisävesi 2,89 km²
Väkiluku 12 333
84:nneksi suurin 30.4.2022 [2]
väestötiheys 21,38 as./km² (30.4.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 19,4 %
– 15–64-v. 58,4 %
– yli 64-v. 22,2 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 98,3 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,5 %
Kunnallisvero 21,00 %
160:nneksi suurin 2022 [5]
Kunnanjohtaja Ari-Pekka Laitalainen
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • Kok.
 • SDP
 • KD
 • Vihr.

13
8
7
4
2
1
www.ilmajoki.fi

Ilmajoki (ruots. Ilmola) on vuonna 1865[7] perustettu Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 12 333 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 579,79 km², josta 2,89 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 21,1 asukasta/km². Kunnan asukkaista viidesosa on alle 14-vuotiaita ja sen asukasluku on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 700 hengellä.[8] Ilmajoen naapurikunnat ovat Isokyrö, Kurikka, Laihia ja Seinäjoki.

Entinen emäpitäjä Ilmajoki on maisemaltaan ja luonnoltaan pohjalaista lakeusmaisemaa. Ilmajoen halki virtaavan Etelä-Pohjanmaan suurimman joen Kyrönjoen rantamaat ovat Suomen vilja-aittoja. Kyrönjoki on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.

Ilmajoen kunnan veroprosentti on 21,00 vuonna 2020. Ilmajoen uusiutuvan sähkön tuotanto on suurempaa kuin sähkön kulutus.[9]

Ilmajokelaisia menestyneitä urheilijoita ovat muiden muassa keihäänheittäjä Tero Pitkämäki sekä painijat Jarkko Ala-Huikku ja Marko Yli-Hannuksela. Paikkakunnalla vuosittain järjestettävät Ilmajoen Musiikkijuhlat keräävät kesäkuussa tuhansia oopperavieraita. Finland Festivals on nimennyt Ilmajoen Musiikkijuhlat vuoden festivaaliksi 2017.[10]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen vanhanimi, Ilmola viittaa Suur-Hauhonn seudulta tulleeseen asutukseen.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja asutuksen syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen alueelta on löydetty lukuisia kivikautisia esineitä ja asuinpaikkoja, jotka sijoittuvat kunnan länsiosan harjujaksolle. Piirtolankankaan asuinpaikalta on löydetty koristeellista keramiikkaa ja Koskenkorvan asuinpaikalta useita kiviesineitä. Vasarakirveskulttuurin aikakaudelta on muun muassa Koskenkorvan runsaslöytöinen asuinpaikka. Kunnan alueella tehdyt löydöt ovat osoittaneet, että seudulla oli tuolloin varsin tiheä asutus. Pronssikauden asutus oli todennäköisesti harvempaa, sillä asutus sijaitsi lännempänä kapealla merenrantavyöhykkeellä. Rautakaudella Ilmajoki on todennäköisesti pysynyt eräalueena.[12]

Ilmajoki kuuluu Etelä-Pohjanmaan vanhimpiin kulttuuriseutuihin. Nykyinen asutus saapui Ilmajoelle Suur-Sastamalasta ja Ylä-Satakunnasta 1400-luvulla. Alue on saanut väestöä myös Pirkkalasta ja Suur-Hauhosta. Lisäksi Kyrönjokivarteen syntyneestä uudisasutuksesta saapui asukkaita Ilmajoelle. Ilmajoen asutuskeskus syntyi Kyrön asutuskeskuksen rinnalle ja 1400-luvulla Ilmajoella oli jo parikymmentä taloa. Asutus keskittyi pääasiassa Kyrönjoen rannalle. Hallinnollisesti Ilmajoki kuului Kyrön pitäjän ylimpään neljännekseen.[11]

Aika emäpitäjänä (1516–1867)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen vaihe itsenäistymisessä oli oman kappeliseurakunnan perustaminen vuonna 1516. Tuolloin Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki vihki Ilmajoen kappelin. Vuonna 1532 Ilmajoesta tuli itsenäinen kirkkopitäjä, jolloin se sai myös oman kirkkoherransa. Itsenäinen hallintopitäjä Ilmajoesta muodostui 1500-luvun lopulla, jolloin se sai omat käräjät. Itsehallinnon vahvisti oma pitäjänsinetti vuonna 1599.[11] Käytännössä ero Kyröstä tapahtui todennäköisesti vasta 1550-luvulla[13] ja oma hallintopitäjä Ilmajoesta tuli viimeistään vuonna 1571, jolloin löytyy ensimmäinen maininta Ilmajoen omasta nimismiehestä.[14]

Ilmajoki kuului vuodesta 1514 kreivi Jaakko de la Gardielle lahjoitettuun Pietarsaaren lääniin. De la Gardie lahjoitti alueen edelleen Klaus Åkenpoika Tottille, jolloin se tuli osaksi laajaa Kaarleporin kreivikuntaa. Läänitys peruutettiin kruunulle isossa reduktiossa vuonna 1684.[11]

Ilmajoen emäpitäjän alue käsitti nykyiset Alavuden, Jalasjärven, Kauhajoen, Kurikan, Peräseinäjoen ja Seinäjoen alueet. 1600- ja 1700-kuvulla Ilmajoen asutus tihentyi ydinalueella ja myös Alavus, Kauhajoki ja Jalsjärvi olivat voimakasta uudisasutusaluetta. Vuonna 1638 Ilmolan kappelin paikalle rakennettiin tornillinen pitkäkirkko, jonka yhteyteen nousi vuonna 1693 pohjalaismallinen renessanssitapuli.[11] Ilmajoen kirkkopitäjään muodostettiin aikakaudella uusia kappeliseurakuntia: Kauhajoki (1627), Kurikka (1672), Alavus (1674) ja Jalasjärvi (1689). Ilmajoen kirkkopitäjä hajaantui lopullisesti kuitenkin vasta 1800-lopulla, jolloin loputkin kappeliseurakkunat muutettiin itsenäisiksi seurakunniksi.[11]

Ilmajoen vanha kirkko purettiin, kun kokkolalaisen Matti Hongan rakentama nykyinen kirkko valmistui vuonna 1765.[11] Ilmajoen ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1860 kirkkoherra Carl Rudolf Forsmanin toimesta. Tätä ennen opetusta oli jo annettu Ala-Lauroselan talossa.[15]

Nuijasota (1596–1597)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nuijasota

Aatelisten vallan kasvua, ankaraa verotusta ja linnaleiriä vastustaneet pohjalaiset talonpojat nousivat joulun aikana 1595 ilmajokelaisen ratsutalonpojan, Jaakko Ilkan, johdolla kapinaan. Talonpojat ajoivat sotilaat pois maakunnasta, mutta talonpojat kukistettiin. Talonpoikien johtajat Jaakko Ilkkaa lukuun ottmaatta mestattiin.[15]

Varsinainen nuijasota alkoi marraskuussa 1596, jolloin pohjalaiset talonpojat nousivat kuningas Sigismundin henkilökohtaista luottamusmiestä, sotapäällikkö Klaus Flemingiä vastaan. Jaakko Ilkka valittiin pohjalaisten päälliköksi. Nokian taistelun jälkeen Jaakko Ilkka mestattiin. Nuijasodan loppuvaiheessa talonpojat perustivat leirin Kyrön kirkolle ja sulkivat muuroksiin mm. Ilmajoen ja Ylistaron välisen metsätien. Flemning saapui alueelle 1 200–1 500 miehen kanssa ja löi talonpoikien etuvartion 23. helmikuuta 1597 Ilmajoen Kurikan kylässä. Seuraavana päivänä käytiin Santavuoren taistelu , jossa huovit tunkivat talonpoikia ensin alajuoksun suuntaan ja lopulta saartoivat heidät. Noin 500 talonpoikaa joutui vankilaan, 1 500 surmattiin ja loput pakenivat. Taistelun jälkkeen Flemingin joukot hävittivät Ilmajokea pahoin.[15]

Maatalouden kehittyminen ja väestön kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoki oli 1500-uvulta lähtien vauras maatalouspitäjät. Aluksi pellot olivat kapeita nauhoja jokivarren savitasangoilla. Suoviljelyn tekniikan kehittymisen myötä pitäjän laajat suoalueet tulivat viljeltäviksi 1600-lvuvulta lähtien. Kydönpolton ohella alueella kuivatetttiin myös soita. Tervapolttoa Ilmajoella harjoitettiin 1600-luvulta lähtien ja vähitellen Ilmajoesta kehittyi Etelä-Pohjanmaan tärkein tervapitäjä. Ilmajoella oli laajat metsäalueet ja Kyrönjoki sopi mainiosti tervan kuljetuksiin rannikolle. 1770-luvulla kirkkoherra Salomon Hannelius kannusti talonpoikien tervanpolttoon, jonka käsityksen mukaan tervanpoltto edisti metsänkasvua. Tervan tuotanto vähentyi 1800-luvun puoliväliin mennessä.[15]

Alajoen suuren suoalueen kuivatus aloitettin 1786 maaherra A. Tandegfeltin aloitteesta. Laivapään ja Taipaleen kuivatus saatiin valmiiksi vuonna 1803. Suoviljelyn ansiosta Ilmajoen peltoala lisääntyi vuosina 1805–1875 aikana 14-kertaiseksi.[15]

Ilmajoen väestö kasvoi nopeasti 1800-luvulla ja samalla tilattoman väestön osuus lisääntyi voimakaksti. Ilmajoki poikkesi muusta Etelä-Pohjanmaasta torpparien suuren lukumäärän vuoksi. Tiloja ei haluttu jakaa ja toimeentulomahdollisuudet vähenivät. 1880-luvulla pitäjän asukasmäärä oli yli 8 000 ja väestö joutui hakemaan elantoa muualta. Pelkästää Yhdysvaltoihin Ilmajoelta muutti yli 3 000 henkeä. Vuonna 1870 Ilmajoen väkiluku oli 7 400 ja vuonna 1900 jo 10 900.[15]

Kotiteollisuus ja käsityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoki oli 1700- ja 1800-luvulla vankka kotiteollisuus- ja käsityöpitäjä. Könnin kellontekijäsuku valmisti vuosina 1750–1860 kelloja, lukkoja ja lääkärin instrumentteja. Könninkellot tulivat tunnetuiksi ympäri Suomen ja mm. Helsingin senaatintalon ylipäädyn kello on Könnien valmistama.[15]

Muita kotiteollisuustuotteita olivat muun muassa villakankaat, ryijyt, raanut ja täkänät sekä ajokalut.[15]

Kehittyminen kuntana (1867–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen kunta aloitti toimintansa vuonna 1867, kun kunnallishallinto erotettiin seurakunnasta vuoden 1865 kunnallisasetuksen seurauksena.lähde?

Puukkojunkkarien aikaan Ilmajoella tehtiin vähemmän henkirikoksia, kuin Puukkojunkkarien ydinspitäjissä. 1800-luvun alkupuolella kyläkuria piti yllä Oltermanni- eli kyläjärjestyslaitos. Suomen ensimmäinen maamiesseura perustettiin Ilmajoelle vuonna 1803 ja seura edisti uusien koneiden ja viljelymenetelmien käyttöönottoa. Nuorisoseurayhdistys aloitti toimintansa 1880-luvulla ja Juho Erkki Antilan aloitteesta Ilmajoelle perustettiin raittiusseura, joka sai huomattavaa kannatusta. Side-seura pyrki kannattamaan yhteiskunnallisia oloja ja naisliikkeen ansiosta kansanopiston yhteyteen saatiin emäntäkoulu.[15]

Etelä-Pohjanmaan kansanopisto perustettiin vuonna 1892 Peuralan kylään. Korven tilalle perustettiin 1900-luvun alussa Etelä-Pohjanmaan tietopuolinen karjanhoitokoulu.[15]

Ilmajoen ja samalla Suomen ensimmäinen osuusmeijeri perustettiin Pukaraan vuonna 1898, jonka jälkeen pitäjään perustettiin muitakin osuusmeijereitä. Munakan saha aloitti toimintansa vuonna 1894 ja Koskenkorvan saha vuonna 1918. Koskenkorvasta muodostui Ilmajoen teollisuusyhdyskunta, jossa oli myös tiilitehdas ja vuodesta 1910 lähtien korpputehdas. Ilmajoen teollistumista edisti Suupohjan radan valmistuminen 1913, jolloin Ilmajoki sai oman aseman ja tavarakuljetukset helpottuivat.[15]

Nuijasodan muistomerkki, eli Ilkan patsas paljastettiin Ilmajoella vuonna 1925.[15]

Ilmajoesta liitettiin vuoden 2005 alussa noin 200 asukkaan alue Seinäjokeen samalla kun Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta liittyivät yhteen. Liitos tehtiin, jottei Peräseinäjoesta olisi tullut eksklaavi, sillä kunnilla ei muuten ollut yhteistä rajaa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoki sijaitsee Kyrönjoen varrella, joka on Ilmajoen pisin joki. Ilmajoen kunnan alueella on kaikkiaan 10 järveä, joista suurimmat ovat Kalajaisjärvi, Vitiäisjärvi ja 4,4 hehtaarin laajuinen nimetön järvi.[16]

Ilmajoen Natura-kohteita ovat Tuoresluoman lehdot, Kivistönmäki ja Pässilänvuoren alue, johon kuuluu myös soita ja lehtoja.[17]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoella on myös useita aitoja puolitoista- ja kaksifooninkisia (-kerroksisia) pohjalaistaloja. Myös Ilmajoella valmistetut könninkellot ja Nopankylän ajokaluseppien keskittymä kertovat Ilmajoen pitkäikäisestä rakennus- ja suunnitteluperinteestä.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan kylät ry:n rekisterin mukaan pitäjässä on 16 kyläseuraa.[18]

Ilmajoen kylät ja rajanaapurit.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Ilmajoella oli 12 205 asukasta, joista 8 947 asui taajamissa, 3 210 haja-asutusalueilla ja 48:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilmajoen taajama-aste on 73,6 %.[19] Ilmajoen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[20]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Ilmajoki-Kurikka* 6 724
2 Ahonkylä 1 996
3 Munakka 227

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Ilmajoen kirkonkylä ja Koskenkorva eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ovat kasvaneet yhteen Kurikan keskustaajaman kanssa. Ilmajoki-Kurikan taajamassa on yhteensä 13 489 asukasta ja sen pinta-ala on 56,66 neliökilometriä.[21]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ilmajoen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
11 928
1985
  
12 041
1990
  
12 097
1995
  
12 005
2000
  
11 832
2005
  
11 496
2010
  
11 841
2015
  
12 159
2020
  
12 278
Lähde: Tilastokeskus.[22]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilmajoella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[23]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ilmajoella toimii Ilmajoen helluntaiseurakunta.[24]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilmajoen alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[25]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritystoiminnalla on pitkät perinteet Ilmajoella, jossa on lähes 1 000 yritystä. Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien vuosittain toteuttamassa selvityksessä Ilmajoki on ollut toistuvasti kärkisijoilla yrittäjämyönteisenä paikkakuntana.[26]

Ilmajoella toimii myös Logistiikkalaitokseen (ent. Länsi-Suomen Huoltorykmentti) kuuluva puolustusvoimien yksikkö, joka perustettiin kuntaan Lääkintävarikkona vuonna 1949. Taajaman eteläpuolella teollisuusalueella sijaitseva yksikkö kulkee kuntalaisten puheessa edelleen nimellä Lääkintävarikko. Se vastaa kenttälääkintäkaluston varastoinnista ja kunnossapidosta.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuuslaitoksista suurin on Altian Koskenkorvan tehdas, jossa valmistetaan etanoliraaka-ainetta tunnettuun Koskenkorvan viinaan. Koskenkorvasta on tullut yksi Suomen merkittäviä brändejä, joka tunnetaan myös maailmalla.[27]

Elinkeinorakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoki on edistyksellinenlähde? pitäjä bio- ja ympäristötaloudessa. Paitsi, että Ilmajoki on uusiutuvassa sähkössä omavarainen, Altia tuottaa pääosan prosessienergiastaan sivujaepohjaisista peltobiomassoista. Laskunmäen voimakkaasti kasvava yritysalue on tunnettu kierrätysalaan erikoistuneista yrityksistään ja paikkakunnalla valmistetaan myös esimerkiksi jätevedenpuhdistuslaitteita ja energiatehokkaita ilmanvaihtoratkaisuja.

Ilmajokelaisista yrityksistä kolme on voittanut maakunnallisen yrittäjäpalkinnon: Kuljetusliike Koivulahti, Hellsten Flooring ja Lähdesmäki Oy. Kolme ilmajokelaista yritystä, Memorial Oy, JPT Industria ja Vision Bear Oy on valittu vuoden kasvuyritykseksi.[28][29] Luomuliitto on valinnut vuoden 2008 luomuyrittäjäksi Ilmajoen Makkaramestarit. Yritys toimii Ilmajoen Pojanluoman kylässä.[30]

Vuonna 2012 yksittäisistä peltohehtaareista on maksettu Ilmajoella 15 000–16 000 euroa.[31] Vuonna 2013 korkein maksettu hehtaarihinta kipusi 22 000 euroon.[32]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoella on hyvät koulutusmahdollisuudet. Peruskoulujen ja lukion lisäksi Ilmajoelta löytyy kaksi koulutuskeskus Sedun toimipistettä, Maatalous- ja metsäoppilaitos (Sedu Ilmajoentie) Ilmajoella on myös Etelä-Pohjanmaan Opisto, jossa voi opiskella esimerkiksi lukuvuoden mittaisilla opintolinjoilla tai suorittaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ammatillisen perustutkinnon. Lisäksi opiston koulutustarjontaan lukeutuvat aikuisten näyttötutkinnot, lyhytkurssit ja avoimet yliopiston opinnot. Ilmajoella sijaitsee myös Seinäjoen ammattikorkeakoulun elintarvike ja maatalous -linjat Ilmajoen kampuksella, jotka toimivat osittain samoissa tiloissa Sedu Ilmajoentien kanssa.[33][34]

Ilmajoella on kaksi pilottikoulua, joissa kokeillaan vuosiluokatonta alkuopetusta. Oppilaat jaetaan ryhmiin taitojensa perusteella eikä iän mukaan.[35]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen suurin tapahtuma on vuosittain järjestettävä Ilmajoen musiikkijuhlat. Tapahtuma palkittiin vuonna 2017 vuoden festivaalina. Musiikkijuhlien oopperat kuvaavat Suomen kansakunnan vaiheita.[36]

Museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoella sijaitsevia museoita ovat Ilkan kentän ääressä sijaitseva Ilmajoen museo, vanhan pohjalaistalon esimerkki Yli-Lauroselan talomuseo sekä kelloseppätaitoon ja alkoholin tuotantoa esittelevä Koskenkorva-museo.

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoella sijaitsevia julkisia taideteoksia ja nähtävyyksiä ovat Ilkan kenttä ja siellä sijaitsevat Ilkan patsas vuodelta 1924[37] sekä Lakeuden raivaaja -patsas vuodelta 1954, Nuijamiesten muistomerkki Koskenkorvan Piirtolankankaalla sekä Jaakko Ilkan kotitalon muistomerkki Koskenkorvalla.

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa.[38] Perinneruokia tarjoavat Ilmajoen keskustan Kestikartano, joka on perustettu vuonna 1971 nimellä Jussin Kestikartano, sekä tilausravintolana toimiva Koskenkorvan Trahteeri.[39]

Luontokohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoella on yli kaksikymmentä toimivaa urheiluseuraa[40] ja reilut seitsemänkymmentä julkisessa käytössä olevaa liikuntapaikkaa. Tunnetuimmat ilmajokelaiset urheilumuodot ovat paini ja pesäpallo. Kunnan keskustassa Urheilutiellä sijaitseva Ilmajoki-halli tarjoaa mahdollisuuksia urheiluun niin harraste- kuin kilpatasollakin. Palveluvalikoimaa täydentää sen yhteydessä toimiva Virkistysuimala Pore[41]. Toinen suosittu liikuntakeskittymä on Koskenkorvan kylässä sijaitseva Honkalanmäen urheilukenttä, jossa harrastetaan yleisurheilua ja jalkapalloa. Kentän läheisyydessä sijaitsevat myös Koskenkorvan urheilutalo ja pesäpallostadion.

Superpesis-joukkue Koskenkorvan Urheilijoiden kotipelit ovat suosittu urheilutapahtuma Ilmajoella.

Urheilun saralla Ilmajoki on kasvattanut useita menestyneitä painijoita kuten Arvo Haaviston ja Marko Yli-Hannukselan. Myös keihäänheittäjä Tero Pitkämäen kotikunta on Ilmajoki. Tämän lisäksi Ilmajoella on miesten superpesisjoukkue Koskenkorvan Urheilijat (KoU), joka pelaa kotiottelunsa Koskenkorvalla sijaitsevalla pesäpallostadionilla. Naisten pesäpalloa Ilmajoella puolestaan edustaa Ilmajoen Kisailijat (IK), jonka edustusjoukkueet pelaavat ottelunsa keskustan tuntumassa sijaitsevalla Keskuskentällä. Vaikka Ilmajoki yhdistetäänkin pesäpalloon ja painiin, niiden harrastajamäärä ei yhteenlaskettunakaan yllä jalkapallon tasolle.[42] Talvella pelattavista lajeista salibandy on noussut Ilmajoella ykköslajiksi. ISB Ilmajoki toimii ilmajokisten omana seurana, joka on perustettu vuonna 2000.[43]

Ilmajokiset 15 olympiaurheilijaa maalataan kankaalle. Maalausprojekti valmistuu vuoteen 2021 mennessä, jolloin Ilmajoen Kisailijat täyttää 100 vuotta. Olympiaurheilijat maalaa taiteilija Jussi Toukonen ja valmiit taulut ripustetaan Ilmajoki-hallin seinälle.[44]

Ilmajokiset olympiaosallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Paikkakunta Urheilija Laji Sijoitus Tulos tai aika
1924 Pariisi Arvo Haavisto Vapaapaini 66 kg Pronssi
1928 Amsterdam Arvo Haavisto Vapaapaini 70 kg Kulta
1936 Berliini Arvo Haavisto Painituomari
1936 Berliini Veikko Peräsalo Korkeus Kahdestoista 185
1936 Berliini Jaakko Pietilä Vapaapaini 72 kg Seitsemäs
1948 Lontoo Pentti Siltaloppi 3000 esteet Viides 9.19.6
1952 Helsinki Kalle Haapasalmi Kr-room. paini 67 kg Viides
1952 Helsinki Kaleva Niemi Painituomari
1960 Rooma Matti Laakso Kr-room. paini 73 kg Kuudes
1964 Tokio Matti Laakso Kr-room. paini 78 kg Seitsemäs
1972 München Matti Laakso Kr-room. paini 82 kg Yhdeksäs
1960 Rooma Jussi Rintamäki 400 aidat Viides 50,98
1960 Rooma Jussi Rintamäki 4×400 viesti Karsiutui, alkuerät neljäs Joukkueaika 3.11,90
1960 Rooma Kaleva Niemi Painituomari
1968 Mexico Martti Laakso Kr-room. paini 63 kg Kuudes
1972 München Martti Laakso Kr-room. paini 62 kg Seitsemäs
1988 Soul Juha Ahokas Kr-room. paini 98 kg Poistettu, kierros 2/7
1992 Barcelona Juha Ahokas Kr-room. paini 130 kg Seitsemäs
1996 Atlanta Juha Ahokas Kr-room. paini 130 kg Neljästoista
2004 Ateena Juha Ahokas Kr-room. paini 130 kg Seitsemästoista
1992 Albertville Mika Kuusisto Viestihiihto 4×10 km Pronssi Oma aika 25.25,9
Joukkueaika 1.41.22,9
1992 Albertville Mika Kuusisto 30 km hiihto Kahdeskymmeneskuudes 1 tunti 28.45,6
1992 Albertville Mika Kuusisto 50 km hiihto Kahdeskymmeneskolmas 2 tuntia 13.09,3
1996 Atlanta Marko Yli-Hannuksela Kr-room. paini 68 kg Viidestoista
2000 Sydney Marko Yli-Hannuksela Kr-room. paini 76 kg Pronssi
2004 Ateena Marko Yli-Hannuksela Kr-room. paini 74 kg Hopea
2000 Sydney Tero Katajisto Kr-room. paini 54 kg Kahdeksastoista
2008 Peking Jarkko Ala-Huikku Kr-room. paini 60 kg Kahdeksastoista
2012 Lontoo Jarkko Ala-Huikku Kr-room. paini 60 kg Kuudestoista
2004 Ateena Tero Pitkämäki Keihäs Kahdeksas 83,01
2008 Peking Tero Pitkämäki Keihäs Pronssi 86,16
2012 Lontoo Tero Pitkämäki Keihäs Viides 82,60
2016 Rio de Janeiro Tero Pitkämäki Keihäs Karsiutui 79,56
2016 Rio de Janeiro Tero Välimäki Kr-room. paini 66 kg Viidestoista

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen halki kulkevat valtatiet 3, 19 ja 18 sekä kantatie 67. Hiljattain rakennettu valtatie 19 eli Seinäjoen itäinen ohikulkutie[45] alkaa Ilmajoen Rengonkylän kohdalta ja kulkee ohi Seinäjoen keskustan Nurmoon. Tie on Suomen toiseksi vilkkain etelä-pohjoissuuntainen liikenneväylä Helsinki-Jyväskylä-Oulu-valtatien jälkeen. Kantatie 67 on maakunnan sisäisen liikenteen valtasuoni, jossa autoja kulkee lähes 10 000 vuorokaudessa.[46]

Ilmajoen Rengonkylässä sijaitsee kansainväliset mitat täyttävä yksityisesti operoitu lentokenttä. Lisäksi kunnan lävitse kulkee Suupohjan ratana tunnettu rataosa Seinäjoki–Kaskinen. Ilmajoelta on 17 kilometriä Seinäjoelle, 70 kilometriä Vaasaan, 150 kilometriä Tampereelle ja 360 kilometriä Helsinkiin.

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen kunnanjohtaja vuodesta 2022 on Ari-Pekka Laitalainen.[47]

Ilmajoen kunnanvaltuustossa on 35 paikkaa. Kuntavaaleissa 2021 äänestysvilkkaus oli 58,2 %. Ilmajoen kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Harri Koskela (ps.)[48] ja kunnanhallituksen puheenjohtajana Antti Ålander (kesk.).[49]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.[50] (lähde: YLE, Vaalitulospalvelu)

Vuosi KESK PS KOK SDP KD VIHR VAS muut Johto
Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä %
2008 2 484 40,5 845 13,8 1 576 25,7 1 003 16,3 178 2,9 51 0,8 14,8
2012 2 124 36,4 977 16,7 1 406 24,1 995 17,0 334 5,7 12,3
2017 2 639 45,2 652 11,2 1 270 21,8 965 16,5 250 4,3 49 0,8 9 0,2 23,8
2021 1 983 36,2 1 154 21,1 1 092 19,9 654 11,9 429 7,8 144 2,6 23 0,4 15,1

Merkittäviä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita tunnettuja ilmajokelaisia yhtyeitä, yhdistyksiä tai ryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2022M04* 30.4.2022. Tilastokeskus. Viitattu 19.6.2022.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Kuntavaalit 2021, Ilmajoki Oikeusministeriö. Viitattu 20.8.2021.
  7. Kuntakokouksen pöytäkirja 22.1.1867. Ilmajoki.
  8. Kuntainfo - Ilmajoki www.ilmajoki.fi. Viitattu 4.4.2017.
  9. Energian tuotanto ja kulutus Ilmajoella ilmajoki.fi.
  10. Vuoden festivaali 2017 festivals.fi.
  11. a b c d e f g Rikkinen & Sihvo 1986, s. 55
  12. Rikkinen & Sihvo 1986, s. 54
  13. Liakka, Niilo: Ilmajoen pitäjä, s. 59, 62. Ilmajoen kunta, 1986.
  14. Luukko, Armas: Etelä-Pohjanmaan historia II, s. 385. Etelä-Pohjanmaan historiatoimikunta, 1950.
  15. a b c d e f g h i j k l Rikkinen & Sihvo 1986, s. 56
  16. Ilmajoki Järviwiki. Viitattu 7.2.2018.
  17. Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 7.2.2018.
  18. [(http://www.epk.fi/kylarekisteri/kylarekisteri.php?rid=1&srid=51&tid=56) Ilmajoen kyärekisteri] epk.fi.
  19. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  20. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  21. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2018.
  22. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 29.1.2018.
  23. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  24. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  25. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  26. Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät .yrittajat.fi.
  27. Koskenkorvan videomainos youtube.com.
  28. Palkintouutinen yrittajat.fi.
  29. Kasvukilpailun voittajat kasvukilpailu.fi.
  30. Finfood Uutispalvelu: Vuoden luomuyrittäjä finfood.fi. Viitattu 25.11.2008.
  31. http://yle.fi/uutiset/peltohehtaarin_hinta_vaihtelee_etela-pohjanmaalla_huomattavasti_kunnittain/6276138
  32. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/pelto-ja-mets%C3%A4-kallistuvat-taas-1.46604
  33. Ilmajoki kampus SeAMK. Viitattu 6.3.2015.
  34. Koulutuskeskus Sedu, Ilmajoki Sedu. Viitattu 6.3.2015.
  35. Uutinen pilottikoulukokeilusta yle.fi.
  36. Etelä-Pohjanmaan kulttuurikartta Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 10.5.2022.
  37. Ilmajoen matkailuesite 2016 ilmajoki.fi.
  38. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 147. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  39. Ravintolat Visit Ilmajoki. Viitattu 15.12.2018.
  40. http://www.ilmajoki.fi/files/Tiedostot/Liikunta_seurarekisteri.pdf
  41. http://www.ilmajoki.fi/?lang=fi&id=834
  42. Heikkinen, Petri: "Jalkapallo valtasi perinnemaiseman". Pohjalainen, 19. joulukuuta 2006
  43. ISB, historia
  44. Uusimäki, Jussi: Ilmajokiset olympia-edustajat kankaalle. Ilmajoki-lehti, 29.8.2017, nro 69.
  45. Seinäjoen itäinen ohikulkutie liikennevirasto.fi.
  46. [(http://www.epliitto.fi/images/B_56_Etela-Pohjanmaan_liikennejarjestelmasuunnitelma_2014.pdf) Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelma 2014] epliitto.fi.
  47. Kärkikolmikon takaa Ilmajoen kunnanjohtajaksi – Ari-Pekka "Aape" Laitalainen ottaa tehtävän nöyränä vastaan Yle. 2022. Viitattu 15.6.2022.
  48. Kunnanvaltuusto 2013–2016 Kunnanvaltuusto, Luottamuselimet, Päätöksenteko, hallinto ja talous, Ilmajoki
  49. Kunnanhallitus 2013–2014 Kunnanhallitus, Luottamuselimet, Päätöksenteko, hallinto ja talous, Ilmajoki
  50. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/kv2017/vaalipiiri/10/kunta/145
  51. a b Aaltonen, Susanna, Pohjanmaanväylän matkailuhakemisto, Internet Archive. Alkuperäislähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja A–L. Viitattu 21.11.2015.
  52. Savinen, Vesa-Matti: Perinteisen pohjalaisseuran hurja putki hakee Suomessa vertaistaan – kolme nuorukaista yrittää viikonloppuna jatkaa vuonna 1988 alkanutta olympiataivalta Yle Urheilu. 19.3.2021. Viitattu 2.7.2021.
  53. a b c d e Kuka kukin on 1978, Runeberg-projekti.
  54. Valentin Annala. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  55. Juho Erkki Antila. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  56. Yrjö Antila. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  57. Kuka kukin on 2011, s. 81. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  58. Halonen, Antti: John Forssell - Ensimmäisen kansakoulumme ensimmäinen oppilas taiteilijana Kaliforniassa. Suomen Kuvalehti, 1936, nro 14, s. 26. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 29.6.2021.
  59. Paltare, Maire: Lehtinovelli tiellä taiteeksi. Paavo Fossin kirjailijakuva. Väitöskirja.. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2020. ISBN 978-951-39-8466-3. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.6.2021).
  60. von Knorring, Mariaana & Leimu, Irja: Muoti- ja tekstiilitaiteilija Riitta-Liisa Haavisto (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 18.11.2009. Viitattu 14.9.2018.
  61. Kotivuori, Yrjö: Salomon Hannelius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 3.4.2016.
  62. Tähti, Tuomas: Matti Järviharju puhuu! Tuomas Tähti. 21.1.2020. Viitattu 11.2.2020.
  63. Pesäpalloyhteisö sai pääsiäisenä suruviestin – Jussi Kiikeri on poissa pesis.fi. 21.4.2019. Viitattu 29.6.2021.
  64. Sirpa Saari, Juhani Salovaara: Kiskolasta kotoosin, s. 11. Kiskolan suvun sukuneuvosto, 2003. ISBN 952-91-6673-7.
  65. Hackzell Kaija: Helsingin korttelit kertovat, osa 36: Ellilän talon vaiheilla. Helsingin Sanomat, 24.6.1999. Digilehti (maksullinen) Viitattu 4.6.2021.
  66. Martikainen, Linda: Ti-Ti Nallen luoja Riitta Korpela: ”Sain uuden mahdollisuuden”. Seura, 1.12.2017. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.6.2021.
  67. Paavo Korpisaari. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  68. Kuka kukin on 2003. Helsinki: Otava, 2002.
  69. Tapio Luoma curriculum vitae (arkistoitu versio) web.archive.org. Viitattu 4.6.2021.
  70. Ahola, Suvi: Kuunnelma rakennetaan ääni ääneltä, ja Tiina Luoma pyydystää niitä vaikka junaradalta. Helsingin Sanomat, 6.2.2017. Digilehti (maksullinen) Viitattu 29.6.2021.
  71. a b c d e f g Ari Rousu ja Antti Välimäki (toim.): Ilmajoen yhteiskoulu ja lukio 75 vuotta. Ilmajoen lukio, 1999. ISBN 952-91-1100-2.
  72. Ilmajoki iloitsee omasta kuninkaasta Yle Uutiset. 12.7.2010. Viitattu 29.6.2021.
  73. Jaakko Säkö: Meurman, Olavi (1893 - 1969) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  74. Otto-I. Meurman Arkkitehtuurimuseo . Viitattu 4.6.2021.
  75. Yrjö ja Etti Meurman Agathon Meurmanin sukuseura. Viitattu 6.7.2022.
  76. Sata vuotta Nándor Mikolan syntymästä. Pustan poika Pohjanmaalta - Nandor Mikola akvart.fi. Viitattu 28.6.2021.
  77. Juha Mäenpää. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  78. Mäkelä, Matti: Syrämmen kieli. WSOY, 2001. ISBN 951-0-24480-5.
  79. Leppänen, Veli-Pekka: Matti Paasivuori rakensi hyvinvointimme perustan. Helsingin Sanomat, 13.1.2014. Digilehti (maksullinen) Viitattu 29.6.2021.
  80. Kauppila, Olli: Koskenkorvan polttimo ja sen edeltäjät – Koskenkorvan tehtaan 50-vuotishistoriikki, s. 116. Helsinki: Alko, 1988. ISBN 951-8913-00-5.
  81. Peldan, Gabriel (1690 - 1750), Kansallisbiografia (maksullinen).
  82. Leinonen, Artturi: ”Peldan, Gabriel Jaakonpoika”, Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö, s. 573. Toimittaneet Reino Ala-Kulju, Jalo Lahdensuo et al. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto, 1965.
  83. Anneli Mäkelä-Alitalo: Peltola, Katarina (1804-1870). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Sivut 610-611.
  84. Aaltio, Tauri & Noreila, Lauri: ASLA Directory, ASLA Grantees 1950–1963. ASLA Alumni Association, Helsinki 1965.
  85. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 182. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  86. Ranta, Jarno: Olympiavoittaja, muuta Ilmajoelle. Ilkka, 5.11.2016. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.6.2021.
  87. Video: Juha Puhtimäki käväisi Duke Shown vieraana! pesis.fi. 1.7.2020. Viitattu 29.6.2021.
  88. Mauri Pyhälahti täyttää 70 vuotta pesis.fi. 12.3.2021. Viitattu 29.6.2021.
  89. Jaakko Veikko Emanuel Pöyry sotapolku.fi. Viitattu 28.6.2021.
  90. Eino Rautavaara: Kasakan laulu yle.fi. 8.12.2006, päivitetty 28.7.2016. Viitattu 29.6.2021.
  91. Ahti Rytkönen (1899-1989) Jyväskylän yliopiston museo. Viitattu 28.6.2021.
  92. Rytkönen, Antti Jr.: Ahti Rytkönen 23.3.1899 - 21.7.1989 A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat. Joulukuu 1989. Viitattu 29.6.2021.
  93. Sipari, Lauri: Muistot – Vieno Saaristo 1936–2016 Helsingin Sanomat. 8.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  94. Iisakki Saha. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  95. Veikko Salmi. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  96. Eva-Riitta Siitonen kaipaa kropsua ja klimppivelliä Yle Uutiset. 30.7.2009. Viitattu 30.12.2021.
  97. Ari Rousu ja Antti Välimäki (toim.): Ilmajoen yhteiskoulu ja lukio 75 vuotta, s. 177. Ilmajoen lukio, 1999. ISBN 952-91-1100-2.
  98. Väinö Tikkaoja. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  99. Oksala, Sari: Heraldikko ja taidemaalari Hämeen Sanomat. 6.5.2014. Lehtitukku.
  100. Drufva, Juha: Brelin työn jatkaja Kansan Uutiset. 14.7.2012. Viitattu 28.6.2021.
  101. Kotivuori, Yrjö: Ilmajoki. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  102. Paavo Virkkunen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  103. Geni: Petter Iisakinpoika Västi Viitattu 1.1.2021.
  104. Neva, Tapio: Voimakas, hiljainen ja ilmajokinen. Turun Sanomat, 27.8.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.6.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armas Luukko: Etelä-Pohjanmaan historia I–II Osa II Keskiaika ja 1500-luku.
  • Armas Luukko: Etelä-Pohjanmaan historia III Sisältää jakson nuijasodasta isoonvihaan eli koko 1600-luvun.
  • Aulis J. Alanen: Etelä-Pohjanmaan historia IV Isosta vihasta Suomen sotaan 1700–1809

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmajoki.