Jaakko Pöyry
Jaakko Veikko Emanuel Pöyry[1] (6. elokuuta 1924 Sodankylä – 8. syyskuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen tekniikan kunniatohtori, suomalaisen metsäalan osaamisen vaikuttaja sekä Pöyry Oyj:n perustaja.[2][3]
Jaakko Pöyryn isä toimi pappina ja kuoli pojan ollessa 11-vuotias[4]. Pöyry kirjoitti ylioppilaaksi Ilmajoen yhteiskoulusta vuonna 1942[5] ja ilmoittautui pian tämän jälkeen vapaaehtoisena rintamalle, jossa haavoittui vakavasti Talin–Ihantalan taistelussa kesällä 1944. Samana vuonna hän myös suoritti reserviupseerikurssin Niinisalossa.
Pöyry valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1948[2]. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Wärtsilä, jossa hän eteni 25-vuotiaana paperikoneosaston johtajaksi. Yhdessä Jaakko Murron kanssa hän perusti Insinööritoimisto Murto & Pöyryn, joka suunnitteli Metsäliiton Äänekosken sellutehtaan[4]. Vuonna 1958 Pöyry perusti nimeään kantaneen yrityksen ja toimi tämän johdossa aina vuoteen 1990 asti. Tämänkin jälkeen hän toimi vielä yhtiön hallituksessa ja muissa luottamustehtävissä. Hän oli tosin jo aikaisemmin myynyt puolet yhtiöstään Henrik Ehrnroothille.
Jaakko Pöyry vihittiin tekniikan kunniatohtoriksi Teknillisessä Korkeakoulussa vuonna 1974. Hän sai myös professorin arvonimen ja ruotsalaisen Pohjantähti-ritarikunnan komentajamerkin[4]. Sotilasarvoltaan Pöyry oli reservin yliluutnantti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tulot ja varallisuus Helsingin Sanomat. 2004. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ a b Yritysjohtaja avasi tietä suomalaiselle taitotiedolle. Helsingin Sanomat, 12.9.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Jaakko Pöyry (web.archive.org) Pöyry. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ a b c Lybeck, Jari: Jaakko Pöyry – suomalainen sankari. (Seppälän elämäkerran arvostelu.) Turun Sanomat, 22.10.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2023.
- ↑ Ari Rousu ja Antti Välimäki (toim.): Ilmajoen yhteiskoulu ja lukio 75 vuotta. Ilmajoen lukio, 1999. ISBN 952-91-1100-2.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raimo Seppälä: Korvessa karjui se karvainen karhu. Jaakko Pöyryn pitkä tie Sodankylästä kuuteen maanosaan. Helsinki: Otava, 2004.
| ||||||||||||||
