Eino Rautavaara

Eino Alfred Rautavaara (vuoteen 1901 Jernberg;[1] 14. maaliskuuta 1876 Ilmajoki – 7. elokuuta 1939 Helsinki[2]) oli suomalainen oopperalaulaja (baritoni), Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kanttori ja laulunopettaja. [3]
Eino Rautavaara kävi Vaasan suomalaista lyseota sekä Raahen Porvari- ja Kauppakoulun. Hän meni liikealalle ja toimi siellä 1895–1900. Hän siirtyi musiikin pariin vuonna 1900. Vapaa-aikoinaan hän harjoitti lauluopintoja kotimaassa, kunnes kevättalvella 1903 teki ensimmäisen opintomatkan [[[Rooma]]an. Rautavaara opiskeli laulua ulkomailla useaan otteeseen: Roomassa vuosina 1903–1906 ja 1910, Berliinissä vuonna 1906, Pariisissa vuonna 1909 sekä Milanossa vuosina 1911 ja 1914. Hän toimi Helsingin Kallion kirkon (Sörnäisten suomalaisen seurakunnan) kanttorina vuodesta 1912 ja laulunopettajana Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1907–1909 ja Helsingin Kirkkomusiikkiopistossa vuodesta 1922. Rautavaara kuului suomalaisen oopperan perustajiin, ja hän oli myös ensimmäisiä suomalaisia levyttäneitä laulutaiteilijoita. Rautavaaran levytykset ovat vuosilta 1905–1909. [3]
Kun Suomalainen Ooppera perustettiin ensin Kotimaisen oopperan nimellä Rautavaara liittyi mukaan alusta pitäen ja kuului laitoksen laulajakuntaan vuoteen 1924 saakka. Hän esitti pääasiassa baritoni- mutta myöskin basso-osia. Hänen näyttämöroolejaan olivat muun muassa Telramund, Wolfram, Rigoletto, Papageno, Eugen Onegin, Juhani, Amonastro, Parturi Escamillo, Marcello, Scarpia, Mefisto, Klaus Kurki ja Kullervo. Hän piti lisäksi konsertteja Suomessa ja Skandinavian maissa sekä oli baritonisolistina lukuisissa YL:n konserteissa ja Suomen Laulun sekä Laulu-Miesten koti- ja ulkomaisilla konserttimatkoilla. Rautavaara oli Kristillisen Taideseuran johtokunnan sekä Suomen Musiikkipedagogien Liiton ja Suomen Kirkon Kanttori- ja Urkuriyhdistyksen hallitusten jäsen.[3]
Eino Rautavaaran puoliso vuodesta 1927 oli lääketieteen lisensiaatti Elsa Katariina Teräskeli (1898–1944). Heidän poikansa oli säveltäjä Einojuhani Rautavaara.
Eino Rautavaaran veli oli laulaja ja kuoronjohtaja Wäinö Rautawaara (1872–1950), joka toimi kanttorina ja laulunopettajana Vaasassa vuoteen 1919 sekä Helsingin tuomiokirkon (Helsingin pohjoisen suomalaisen, sittemmin Keski-Helsingin seurakunnan) kanttorina vuosina 1925−1948 sekä useiden kuorojen ja soittokuntien johtajana ja laulukilpailujen tuomarina. Wäinö Rautawaaran lapsia olivat oopperalaulaja Aulikki Rautawaara ja sellisti Pentti Rautawaara. Eino Rautavaaran toinen veli oli kansliapäällikkö ja oikeusministeri A. E. Rautavaara.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.hypermedia.fi/VYS/salanimet.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://194.252.88.3/radioarkistoweb.nsf/sivut/laulaja?opendocument&pageid=Content15172283DB1
- 1 2 3 60-vuotias. Dir. cantus Eino Rautavaara, Helsingin Sanomat, 14.3.1936, nro 72, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 15.3.2026