Eino Rautavaara
Eino Alfred Rautavaara (vuoteen 1901 Jernberg;[1] 14. maaliskuuta 1876 Ilmajoki – 7. elokuuta 1939 Helsinki[2]) oli suomalainen oopperalaulaja (baritoni).
Käytyään aluksi kauppakoulun ja toimittuaan muutamia vuosia liikealalla hän siirtyi musiikin pariin vuonna 1900 Rautavaara opiskeli laulua ulkomailla useaan otteeseen: Roomassa vuosina 1903–1906 ja 1910, Berliinissä vuonna 1906, Pariisissa vuonna 1909 sekä Milanossa vuosina 1911 ja 1914. Hän toimi Helsingin Kallion kirkon kanttorina vuodesta 1912 ja laulunopettajana Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1907–1909 ja Helsingin Kirkkomusiikkiopistossa vuodesta 1922. Rautavaara kuului suomalaisen oopperan perustajiin, ja hän oli myös ensimmäisiä suomalaisia levyttäneitä laulutaiteilijoita. Rautavaaran levytykset ovat vuosilta 1905–1909.
Eino Rautavaaran puoliso vuodesta 1927 oli lääketieteen lisensiaatti Elsa Katariina Teräskeli (1898–1944). Heidän poikansa oli säveltäjä Einojuhani Rautavaara.
Eino Rautavaaran veli oli laulaja ja kuoronjohtaja Wäinö Rautawaara (1872–1950), joka toimi kanttorina ja laulunopettajana Vaasassa vuoteen 1919 sekä Helsingin tuomiokirkon (Helsingin pohjoisen suomalaisen, sittemmin Keski-Helsingin seurakunnan) kanttorina vuosina 1925−1948 sekä useiden kuorojen ja soittokuntien johtajana ja laulukilpailujen tuomarina. Wäinö Rautawaaran lapsia olivat oopperalaulaja Aulikki Rautawaara ja sellisti Pentti Rautawaara. Eino Rautavaaran toinen veli oli kansliapäällikkö ja oikeusministeri A. E. Rautavaara.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
