Koskenkorvan tehtaat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tehtaiden vanhin osa nykyasussaan, taustalla uudempia rakennuksia.
Tehtaiden uusinta osaa.
Tehtaat nähtynä Kyrönjoen toiselta puolelta.

Koskenkorvan tehtaat on Oy Alkoholiliike Ab:n 1930-luvun lopulla perustaman väkiviinanpolttimon ympärille muodostunut tehdasyhdyskunta Ilmajoen Koskenkorvalla Etelä-Pohjanmaalla. Teollista toimintaa alueella harjoittavat nyt Altia Oyj ja A-Rehu Oy. Museovirasto on määritellyt alueen yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskenkorvan tehtailla tislataan 96-prosenttista etanolia, josta Altian Rajamäen tehtailla valmistetaan muun muassa Koskenkorvan viinaa. Sitä on valmistettu vuodesta 1953 alkaen.[2][3] Vuoteen 2012 asti etanoli kuljetettiin Koskenkorvalta Rajamäelle rautateitse säiliövaunuilla, mutta nyt kuljetukset hoidetaan maanteitse.[4][5]

Koskenkorvan tehtaat käyttävät vuodessa lähes 200 000 tonnia suomalaista ohraa, mikä on noin 15 % maan koko ohrantuotannosta. 20 000 etanolitonnin lisäksi ohrasta syntyy määrällisesti vielä enemmän muita tuotteita: 80 000 tonnia mäskipohjaista liemirehua sikaloille, 20 000 tonnia hiilidioksidia AGA-yhtiölle sekä 60 000 tonnia tärkkelystä paperiteollisuudelle.[6][7]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaan ensimmäinen vaihe, punatiilinen polttimo, erillinen voimalaitos ja kaksi funkistyylistä toimihenkilöiden asuintaloa, rakennettiin 1939–1940 arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelemina. Vuonna 1967 vanhaa tehdasta korotettiin ja 1970-luvun alussa sen ja rautatieaseman väliin nousi Einari Teräsvirran piirtämä uusi tislaamo ja korkea, kauas näkyvä siilotorni. 1980-luvun lopulla tehdasta laajennettiin edelleen, pääarkkitehtina Jukka Aittola. Toinen asuinrakennuksista purettiin uuden voimalaitoksen alta, ja isännöitsijän talona toiminut saksalaistyylisen jyrkkäharjainen pientalo on nyt tehtaan vierailijoiden yöpymistiloina. Tehdasyhdyskuntaan kuuluu myös Kyrönjoen vastakkaiselle rannalle 1970-luvun alussa rakennettu asuinalue, ns. ”arabikylä”, jonka alun perin tasakattoiset rivi- ja pienkerrostalot on muutettu harjakattoisiksi.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieltolain päätyttyä 1932 perustettu Oy Alkoholiliike Ab päätti tehtaan perustamisesta 1938, ja poliittisen kädenväännön jälkeen tehtaan sijoituspaikaksi valittiin Ilmajoen Koskenkorva. Alue oli Suupohjan radan ja Kyrönjoen varressa ja siltä löytyi pohjavesivaroja. Yksi valintaperuste oli alueen perunanviljely, sillä alun perin väkiviinan raaka-aineena käytettiin perunaa, nykyisin ohraa.[1] Vuonna 1938 Alko osti maanviljelijä Jaakko ja Elisabeth Koskenkorvalta pari hehtaaria maata tehtaan rakentamista varten.[2]

Tehdas valmistui 1940 mutta käynnistyi vasta sotien jälkeen 1945. Rakentamisessa hyödynnettiin Ensossa sijainneen, sodassa rajan taakse jääneen viinatehtaan piirustuksia.[1] Tehtaan isännöitsijäksi tuli Ensossa ja Rajamäellä työskennellyt diplomi-insinööri Seth Silander.[8] Sotaan liittyneen elintarvikepulan vuoksi ajatus perunaviinan valmistuksesta jouduttiin aluksi hylkäämään ja tehdas valmisti sen sijaan alkuvuosinaan sulfiittispriitä eli ”tikkuviinaa”, jonka raaka-aineena käytettiin selluloosan valmistuksessa sivutuotteena syntynyttä jätelientä. Tehtaan laajennuksen jälkeen viinan tislaaminen perunasta aloitettiin vuonna 1953 ja tuolloin esiteltiin markkinoille uusi tuotemerkki, Koskenkorvan viina.[2]

Tehtaiden ympärillä oli jo tuolloin vilkas Koskenkorvan kylä, jonka kasvu oli voimistunut rautatien rakentamisen myötä 1910-luvulla. Kylä on alun perin syntynyt Pukarankosken äärelle eli ”korvalle”, ja kosken ääressä toimi meijeri, viljamyllyjä ja vuonna 1936 perustettu Koskenkorvan höyrysaha.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Koskenkorvan tehtaat, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa, Museovirasto. Viitattu 21.6.2014.
  2. a b c Kaija Vuorio: Tällä vuosikymmennellä 60-vuotias Koskenkorva oli kalleimmillaan Savon Sanomat 20.6.2013. Viitattu 21.4.2014.
  3. Pekka Virolainen: Koskenkorva kirkastaa ohran, Tekniikka & Talous 23.6.2005. Viitattu 21.6.2014.
  4. Tasoristeys 4/2012, Resiinalehti. Viitattu 21.6.2014.
  5. Hellman, Patrik: Kaskinen–Seinäjoki rautatien kehityskelpoisuusselvitys, s. 27. Euroopan unioni, Euroopan aluekehitysrahasto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Into, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.5.2017).
  6. Altia tehostaa Koskenkorvan tehtaan kilpailukykyä, Altia Oyj, ei päiväystä. Viitattu 21.6.2014.
  7. Juha Mäenpää: Altian myynti voi lopettaa tuotannon Suomessa, Maaseudun Tulevaisuus 6.6.2014. Viitattu 21.6.2014.
  8. Kauppila, Olli: Koskenkorvan polttimo ja sen edeltäjät – Koskenkorvan tehtaan 50-vuotishistoriikki, s. 297. Helsinki: Oy Alko Ab, 1988. ISBN 951-8913-00-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koskenkorvan tehtaat.