Santavuoren taistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Santavuoren taistelu
Osa nuijasotaa
Päivämäärä:

24. helmikuuta 1597

Paikka:

Kurikka Ilmajoki Pieni ja suuri Santavuori

Lopputulos:

Aateliston ja sotaväen voitto

Vaikutukset:

Nuijasota päättyi

Osapuolet

Talonpojat

Aatelisto ja sotaväki

Komentajat

Israel Laurinpoika

Klaus Fleming

Vahvuudet

3 000 – 4 000

1 500

Santavuoren taistelu oli nuijasodan viimeinen taistelu, joka käytiin 24. helmikuuta 1597 Etelä-Pohjanmaalla. Santavuoren taistelu alkoi Flemingin joukkojen kohdatessa Israel Laurinpojan johtamat Nuijamiehet Kurikassa Paavolan talon jokipellolla.[1] Paavolan pellolta nuijamiehet sitten vetäytyivät Kurikan ja Ilmajoen Santavuorten suuntaan[2] ja Marski Klaus Flemingin johtamat joukot voittivat pohjalaiskapinalliset. Nuijamiesten ja Flemingin huovien valtavat hautakummut ovat edelleen havaittavissa Paavolan pellolla Kurikassa.[3]

(Kurikan kappalainen Isac Astrenin Paappansa Isac Astren vanhemman muistiinpanoihin perustuva muistiinpano Kurikan kirkon arkistosta. Suora Käännös) Kurikasta: Kurikan kirkolla kohtaavat toisensa Kauhajoen kautta kulkeva kesätie ja Jalasjärven kautta kulkeva talvitie Turusta. Tästä kirkosta noin neljännespeninkulman verran pohjoiseen on Paavolan talon alemmilla pelloilla se paikka, mistä alkoi niin sanottu nuijasota 1597 pohjalaisten ja Flemingin puolueen välillä, josta sitten tapahtui perääntyminen pitäjän taustalla olevalle korkealle Santavuorelle. Kurikan kirkkoa vastapäätä sijaitsee Wähä-Kurikan kartano, jossa korkeasti autuas Gustav Adolf lepäsi yön yli, kun hän herran vuonna 1626 talvella, tuli etelästä käsin ja matkusti pohjanlahden ympäri Tukholman kaupunkiin. Isaac Astreen Kurikassa 9 tammikuuta 1792

Nuijasodan aiemmista tapahtumista tuohtunut Pohjanmaan väestö nousi uudelleen kapinaan vouti Israel Laurinpojan johdolla. 3 000-4 000 talonpojasta koottu nuijasoturijoukko kokoontui Isonkyrön kirkolle. Nuijamiehillä oli Oulun linnasta kuljetettuja tykkejä vahvistuksena, ja Israel Laurinpoika oli saanut miesten taistelumielen korkealle.

Nuijamiesten ja Klaus Flemingin huovien hautakummut Kurikassa Paavolan pelloilla.

Marski Klaus Fleming kiirehti 1500 miestä käsittävän ratsujoukkonsa kärjessä Etelä-Pohjanmaalle. Joukot asettuivat 23. helmikuuta 1597 Kurikkaan Kurikanlahden jäälle. Paikka oli Kurikan kirkkoa vastapäätä Kyrönkankaan Kesä- ja Talvitien risteyksessä ja joukot odottelivat siinä jäätä pitkin jonossa marssivia Nuijamiehiä, joita vastaan huovit sitten tästä lähtivät kiilana keskellä jokea ja molemmilla rannoilla kohdaten Nuijamiehet 24. helmikuuta Kurikan Paavolan jokirantapellolla. Paavolan pellolta nuijamiehet sitten pakenivat piirtolankankaalle ja Ilmajoen ja Kurikan rajalla vierekkäin oleville pienelle ja suurelle Santavuorelle. [4]


Nuijamiesten ja Klaus Flemingin huovien hautakummut Kurikassa Paavolan pelloilla.

Nuijamiehet olivat asettuneet Isonkyrön ja Ilmajoen väliseen Kyrönmetsään. Nuijamiehet arvioivat Flemingin joukkojen asemapaikan väärin ja lähtivät yllätyshyökkäykseen. Oletettua pidemmän matkan vuoksi mahdollisuudet yllätyshyökkäykseen raukesivat miesten rasitukseen ja aamun valkenemiseen. Fleming yritti varoitella nuijamiehiä, mutta nämä aloittivat tykkitulen huoveja kohti. Ruotsinkieliset talonpojat pettivät toverinsa siirtymällä taistelun alettua marskin joukkoihin.[5]


Toisin kuin nuijasodan monessa aiemmassa yhteenotossa, aseensa laskeneet kapinalliset otettiin vangiksi. Heidät kuljetettiin ensin Ilmajoelle, jossa asukkaita surmattiin ja ryöstettiin. Ilmajoen kirkkoherra, joka oli pitänyt talonpoikien puolta, surmattiin ja hänen vaimonsa pahoinpideltiin rammaksi. Ilmajoelta vangit vietiin Isoonkyröön, jossa heiltä otettiin väkipakolla uskollisuudenvala. Vielä hengissä säilyneet johtajat vangittiin ja vietiin Turun linnaan.[6]

Kapinallisten tappio Santavuoressa päätti lopullisesti nuijasodan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Osmo Rinta-Tassi: Kurikan Historia I 1980 (Esihistorian osan on laatinut Ville Luho). Kurikan kaupunki. Vaasa Oy:n kirjapaino, Vaasa.
  • Suomen historian pikkujättiläinen, päätoimit. Seppo Zetterberg, 2003, WSOY, s. 176

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kurikan Historia I
  2. Kurikan kappalainen Isac Astrenin Paappansa Isac Astren vanhemman muistiinpanoihin perustuva muistiinpano Kurikan kirkon arkisto
  3. Kurikan Historia I
  4. Kurikan Historia I
  5. Suomen historian pikkujättiläinen, päätoimit. Seppo Zetterberg, 2003, WSOY, s. 176
  6. Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria, Heikki Yli-Kangas