Matti Visanti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Visanti
1941
1941
Henkilötiedot
Koko nimi August Mattias Visanti
Syntynyt 31. toukokuuta 1885
Oulu
Kuollut 25. marraskuuta 1957 (72 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Taiteilija
Ala arkkitehti, kuvataiteilija

August Mattias (Matti) Visanti (vuoteen 1936 Björklund; 31. toukokuuta 1885 Oulu25. marraskuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija.[1]

Lapsuus ja opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visannin isä oli Oulun maaseurakunnan kappalainen Isak August Björklund. Björklundien 13-lapsisessa perheessä harrastettiin kuvataiteita ja musiikkia. Perhe oli ruotsinkielinen, mutta Matti niin kuin muutkin perheen lapset kävivät kuitenkin suomenkielisen koulun. Vuonna 1896 perhe muutti Kannukseen, jonne Isak August Björklund oli nimitetty kirkkoherraksi. Matti oli aloittanut Oulun Suomalaisen Lyseon edellisenä vuonna ja hän jäi asumaan Ouluun perheystävä konsuli Fredrik Borgin luo. Matti Visanti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1904.[1]

Kuvataiteista kiinnostunut Visanti aloitti opiskelut Helsingin Polyteknillisen opiston arkkitehtiosastolla syksyllä 1904. Arkkitehtiopintojen lisäksi Visanti aloitti opinnot myös Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Helsingin yliopiston piirustussalissa. Visanti kuitenkin keskeytti opintonsa Helsingissä vuonna 1907 ja siirtyi vuoksiksi 1907–1910 opiskelemaan Turun taideyhdistyksen piirustuskouluun. Tuohon aikaan myös Visannin perhe asui Turussa, jossa hänen isänsä oli nyt Turun tuomiokunnan asessorina. Syksyllä 1910 Visanti palasi Helsinkiin saattaamaan loppuun arkkitehtiopintoja. Diplomityönsä hän teki 1914, mutta viimeinen deskriptiivisen geometrian tentti jäi suorittamatta. Opiskeluaikana 1910–1914 Visanti työskenteli arkkitehti Armas Lindgrenin toimistossa.[1]

Ura arkkitehtina ja kuvittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visanti suunnitteli Seinäjoelle muun muassa vanhan Seurahuoneen.
Visannin suunnittelema, porrastettu ja vaikuttavasti aidattu Suuren Pohjan sodan helmikuussa 1714 käydyn Napuen taistelun muistomerkki paljastettiin 1920 Isossakyrössä.
Mustasaaren seurakunnan sankarihauta-alue ja muistomerkki Mustasaaren kirkon edustalla Vanhassa Vaasassa. Alue otettiin käyttöön vuonna 1920, sen jälkeen kun sinne oli siirretty sisällissodan sankarivainajat. Myöhemmin tähän on haudattu myös talvisodan ja jatkosodan sankarivainajat.[2]

Lopetettuaan opiskelunsa Visanti muutti Vaasaan, jonne hänen perheensä oli myös muuttanut isän saatua viran Mustasaaren kirkkoherrana. Vaasassa ei ollut tarjolla arkkitehdin töitä, niinpä Visanti keskittyi enemmän kuvataiteisiin. Hän teki kirjankuvituksia Oulun Lyseosta tuttujen kirjailijoiden Kyösti Wilkunan ja V. A. Koskenniemen teoksiin. Visanti suunnitteli myös Vaasan mallin postimerkin Valkoisen Suomen senaatille vuonna 1918.[1]

Vuonna 1916 Visanti perusti Vaasaan yhdessä arkkitehti Artturi Heleniuksen ja rakennusmestari Hugo Myntin kanssa arkkitehtuuritoimiston Björklund–Helenius–Myntti. Helenius jäi pois toimistosta vuonna 1918, jolloin toimiston nimeksi muutettiin Björklund & Myntti. 1920-luvun alkupuolella myös Hugo Myntti vetäytyi toimistosta. Toimistossa harjoittelijoina ovat toimineet muun muassa Alvar Aalto ja Göteborgin kaupunginarkkitehti Sten Branzell. Visannin arkkitehtuuri edustaa pääasiassa 1920-luvun uusklassismia. Hän luopui arkkitehtuurista 1930-luvulla funktionalismin saatua arkkitehtuurissa valta-aseman. Arkkitehtina Visanti oli kuitenkin hyvin tuottelias. Hänen suunnittelemiaan rakennuksia on pääasiassa Etelä-Pohjanmaalla.[1] Seinäjoelle Visanti suunnitteli yhteensä parikymmentä rakennusta, mutta niistä valtaosa on purettu uudempien tieltä. Jäljellä ovat Puskantien koulurakennus (nyk. nuorisotalo), Keskuskadun Seurahuone ja Marttilan koulun vanha osa[3][4]. Arkkitehtina hän työskenteli vuosina 1916–1932.[5]

Kuvataiteilijana Visanti on tunnettu erityisesti kirjojen kuvituksistaan. Kuvituksista tärkeimmäksi nousi Kalevalan kuvittaminen. Visanti onkin ensimmäinen suomalainen kuvataiteilija, joka on kuvittanut Kalevalan kokonaisuudessaan. Hän aloitti Kalevalan kuvituksen tekemisen jo 1920. Samoihin aikoihin Akseli Gallen-Kallela oli ilmoittanut, ettei ehkä saisi Kalevalan kuvitustaan valmiiksi. Koru-Kalevala, jonka ulkoasun Gallen-Kallelan oli suunnitellut julkaistiin 1922, mutta kokonaan kuvitettua Kalevalaa Gallen-Kallela ei koskaan saanut valmiiksi. Koru-Kalevalan julkaisemisen myötä WSOY irtisanoi sopimuksensa Kalevalan kuvittamisesta Visannin kanssa. Akseli Gallen-Kallela kuoli 1931 ja Kalevalan 100-vuotisjuhlia vietettäisiin 1935, mikä sai Visannin tarttumaan uudelleen Kalevalan kuvitustyöhön. Visanninkaan kuvitus ei kuitenkaan valmistunut 100-vuotisjuhliin. Kalevalan kuvittamisesta oli tullut hänelle kuitenkin jo lähes pakkomielle ja vuosina 1934–1937 hän työskenteli kuvituksen parissa hyvin intensiivisesti, vaikkei teosta ollut kukaan lupautunut kustantamaan. Vuonna 1936 silloinen Björklund muutti nimensä Visanniksi, koska hänen mielestään Kalevalan kuvittajalla täytyi olla suomalainen nimi. Lopulta vuonna 1938 kuvitetun Kalevalan julkaisi Kustannusosakeyhtiö Kalevala, jonka oli perustanut Visannin ystävä vaasalainen kauppaneuvos Frithjof Tikanoja.[1]

Paitsi kirjankuvittajana on Visanti tullut tunnetuksi myös monista muistomerkeistään. Ensimmäinen merkittävä Visannin suunnittelema muistomerkki on Napuen taistelun muistomerkki Isokyrössä vuodelta 1920. Muistomerkkien, sankaripatsaiden ja kuvitusten lisäksi monista taidemuseoista löytyy Visannin grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia. Postikortteja häneltä tiedetään vain yksi tai kaksi kappaletta.[5] Visanti on tehnyt myös Ranuan kirkon alttaritaulun Jeesuksen toinen tuleminen.[1]

Visannille myönnettiin taiteilijaeläke hänen kuolinvuonnaan 1957. Seinäjoen keskustaa etelästä pohjoiseen halkova Puistopolku nimettiin 2010-luvulla Matti Visannin kujaksi[3].

Matti Visanti oli naimisissa vuodesta 1918 taidemaalari Eemu Myntin sisaren taidemaalari Lyyli Myntin kanssa. Visannin poika oli arkkitehti Markus Visanti, joka jatkoi vaimonsa Irmeli Visannin kanssa isänsä toimistoa nimellä Arkkitehtitoimisto Irmeli ja Markus Visanti.[6]

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjojen kuvitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kyösti Wilkuna: Miekka ja sana, osat I–II. WSOY 1919
  • Eino Leino: Pajarin poika. Otava 1922
  • Eino Leino: Puolan paanit. Otava 1922
  • Kalevala. Kuvittanut ja kiveen piirtänyt Matti Visanti. Helsinki: Kalevala, 1938.
  • Kanteletar. Oy Suomen Kirja 1940.
  • Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Nide Oy 1950
  • Johanneksen Ilmestys (1 100 kappaleen painos). WSOY 1955

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankaripatsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranuan kirkon alttaritaulu 1950-luvun alusta

Teoskuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aila, Heli: Matti Visanti – Seinäjoen hoviarkkitehti : Matti Visannin arkkitehtuuri Seinäjoella 1919–1931. Jyväskylän yliopisto, 2007.
  • Mäkelä, Riitta: Matti Visanti – Taiteiden monitaitaja. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1985. ISBN 951-749-022-4.
  • Termonen, Teuvo: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry 2006. ISBN 952-91-9955-4
  • Tuomisto, Antero: Suomalaiset sotamuistomerkit. Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1. Espoo: Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Mäkelä, Matti Visanti.
  2. Nyberg, Aimo: Mustasaaren seurakunnan sankarihauta, 24. kesäkuuta 1920 24.6.2017. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry. Invånarföreningen i centrala Vasa ICV rf.. Viitattu 24.7.2017.
  3. a b Hautanen, Raimo: Maakunnan mies (Mielipidekirjoitus.) Pohjalainen. 30.5.2012. Viitattu 31.12.2017.
  4. Rakennusinventointi Seinäjoen kaupungin keskusta-alueella, s. 8–9. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.12.2017).
  5. a b Teuvo Termonen, s. 163.
  6. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat.
  7. Taiteilijamatrikkeli.
  8. Laihian seurakunta.
  9. Museovirasto.
  10. Tammelan seurakunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttonen, Erkki: Visanti, Matti (1885–1957). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.