Hannu Krankka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvanveistäjä Niilo Rikulan valmistama Hannu Krankan patsas, joka on pystytetty Limingan kirkonkylälle Tupoksentien varteen.

Hannu Krankka (Hans Kranck [1]) oli Limingasta kotoisin ollut nuijasodan kapinallispäällikkö. Krankan syntymävuotta ei tarkkaan tiedetä. Krankan isä oli kuitenkin lohivouti, nimismies, ja voudin sijainen Eerik Pietarinpoika (k. 1579). Krankan koti sijaitsi Limingan Alapään kylässä ja talo oli täyden manttaalin tila eli pitäjän suurimpia. Eerik Pietarinpoika otti osaa lukuisiin rajakahakoihin Venäjää vastaan ja Hannu lähti kulkemaan isänsä viitoittamaa tietä.

Nuijasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1595 alkanut nuijasota veti mukaan myös liminkalaiset: linnaleirin pelko, ankara verotus ja katolisuus[2]lähde tarkemmin? ajoivat sotaan talonpojat, jotka kokivat vapautensa olevan uhattuna ja vastustivat linnaleiriä. Tammikuun lopulla v. 1597 Limingan, Iin ja Kemin talonpojat valitsivat johtajakseen Hannu Krankan. Krankan johtamia talonpoikia oli enimmillään noin 3 000. Heitä vastassa olivat Suomen käskynhaltijan Klaus Flemingin joukot. Ensimmäinen yhteenotto tapahtui Kokkolan Tarharannan niityllä Flemingin voudin Abraham Melkiorinpojan johtaman osaston kanssa. Krankka varasti kahakassa Abraham Melkiorinpojan susiturkin. Abraham Melkiorinpoika jäi pian tämän jälkeen kiinni Kruunupyyssä ja toimitettiin Tukholmaan, jossa hänet myöhemmin mestattiin. Saatuaan tiedon Pohjanmaan kansannoususta Klaus Fleming lähetti 1 500 miehen koulutetut ratsujoukkonsa Pohjanmaalle nujertamaan Hannu Krankan talonpoikaisjoukot. Santavuorella 24. helmikuuta 1597 käydyssä kamppailussa kaatui noin 1 000 talonpoikaa ja 500 joutui vangiksi, joukossa Hannu Krankka. Krankka vietiin Turun linnaan. [3] Klaus Flemingin kuoltua pian edellisen jälkeen ja Kaarle-herttuan vallatessa Turun syyskuussa 1597 Krankka vapautui.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eversti Krankka kirjoitti sotakokemuksistaan ruotsinkielisen kertomuksen [4], joka on säilynyt arvokkaana dokumenttina sodasta. Hänen kuitenkin epäillään olleen äidinkieleltään suomalainen. Kaarle-herttua palkitsi Krankan muun muassa verovapaudella, hänestä tehtiin Limingan nimismies ja Pohjanmaan lohivouti vuonna 1600. Hän oli valtiopäivämiehenä vuonna 1600 ja Kustaa II Adolfin kruunajaisvaltiopäivillä vuonna 1617. Kaarle IX kävi tervehtimässä häntä Limingan Krankkalassa 1602, ja Kustaa II Adolf kenties tapasi hänet 1614 Limingassa pistäytyessään[5]. Hannu Krankka kuoli vuoden 1630 paikkeilla.

Patsas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistäjä Niilo Rikulan vuonna 2005 valmistunut pronssista tehty Hannu Krankan patsas sijaitsee Limingan kirkonkylällä Tupoksentien varrella.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keränen, Pekka: Tuulimaa : Limingan kotiseutukirja, S.l.: s.n. 2003 ISBN 9529159277.
  • Ylikangas, Heikki:Nuijasota. Keuruu: Otava 1977.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antti Manninen: Kapinajohtaja Hannu Krankka säilytti henkensä nuijasodassa, Helsingin Sanomat 26.11. 2006
  2. Ylikangas 1977.
  3. Keränen 2003: s. 68. (Kaatuneiden määrästä ei täyttä varmuutta. Keränen mainitsee kirjassaan kaatuneiksi tuhat henkilöä.)
  4. Keränen 2003: s. 73. (Ruotsin Valtionarkisto. Nelisivuinen selonteko. Kopio artikkelista kirjassa.)
  5. Keränen 2003: s. 68–69. (Grönblad, Edvard: Hndlingar rörande Klubbekriget. Helsinfors 1843. Cit.)
  6. Hannu Krankan patsas KirjastoWilma. Viitattu 4.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ivalo, Santeri: Wanhan partiomiehen unelma, Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirja 1917.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: