Ilmajoen helluntaiseurakunta
| Ilmajoen helluntaiseurakunta | |
|---|---|
 Ilmajoen helluntaiseurakunta helmikuussa 2023. |
|
| Suuntautuminen | kristinusko |
| Kirkkokunta | helluntaiherätys |
| Perustettu | 1929 |
| Vanhimmiston puheenjohtaja | Marko Övermark |
| Pääkirkko |
Riihitie 1 60800 Ilmajoki |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Ilmajoen helluntaiseurakunta (aik. Ilmajoen Elim-seurakunta) on ilmajokinen vuonna 1929 perustettu helluntaiseurakunta. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Ilmajoen keskustassa, Riihitiellä. Seurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja on Marko Övermark ja hallituksen puheenjohtaja Juhana Lähdesmäki.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurakunnan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmajoen helluntaiseurakunta sai alkunsa 1920-luvun puolivälissä kun vapaakirkolliset Esteri Heiskanen ja Aune Nieminen evankelioivat Huissin Majalahdessa. Heidän ensimmäiset kokouksensa järjestettiin vuonna 1926. Ylistarolainen K. A. Ylenius oli ensimmäinen helluntaiherätyksen puhuja Huissilla.[2]
Huissin herätyksen myötä uskoon tulleet kokoontuivat yhteen koteihin. 30. kesäkuuta 1929 järjestettiin Hakala-Rannan talossa hengelliset kesäjuhlat ja samassa yhteydessä järjestettiin kastetilaisuus. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin uudelleen yhteen tarkoituksena järjestäytyä seurakunnaksi. Perustavassa kokouksessa seurakunnan johtoon valitiin Iisakki Hakala-Ranta ja diakoniksi Martta Majalahti.[2]
1930-luvun toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkujaan seurakunta kokoontui eri kodeissa. Talvisaikaan seurakunnassa järjestettiin raamattuviikkoja ja järjestettiin yleisiä kokouksia. Kesäisin seurakunta järjesti suurempia juhlia ulkotiloissa. Seurakunta järjesti kastetilaisuuksia Ilmalammilla ja Västinlammilla. 1930-luvulla seurakunnan työhön osallistui myös paluumuuttajia Pohjois-Amerikasta.[3]
Vuoden 1937 vaiheilla seurakunnan työ laajeni myös Koskenkorvalle. Talvisodan puhjettua myös seurakunnan toiminta vaikeutui.[3]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan loputtua herätyskokousten pito jälleen lisääntyi, sillä yleinen kiinnostus hengellisiin asioihin heräsi. Väkeä liikkui ympäri pitäjää kokouksissa. 1950-luvun aikana seurakunnan toiminta laajentui Huhtimäeltä Ilmajoen keskustaan, Nikkolankylään ja jälleen Koskenkorvalle.[4]
Vuoden 1976 alusta alkaen seurakunta sai vakinaisemman kokoontumispaikan, kun Seppo ja Kaisu Hautala luovuttivat tiloja seurakunnan käyttöön. Vuosikymmenen loppupuolela alkoi Niilo Yli-Vainion vilkkaampi toiminta. Yli-Vainio piti Ilmajoen kunnantalon juhlasalissa kokouksia vuosina 1978–1981 ja runsaimmillaan kokouksiin osallistui 500–600 henkeä.[5]
Ilmajoen helluntaiseurakunta ryhtyi 1970-luvun lopulla oman rukoushuoneen rakentamistyöhön. Yhdistys osti syyskuussa 1979 tontin Riihivainion alueelta. Vuosikokouksessa 1984 yhdistys päätti ryhtyä rakennushankkeen toteuttamiseen. Rukoushuone vihittiin käyttöön marraskuussa 1986.[5]
Saarnaajat ja evankelistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muun muassa seuraavat henkilöt ovat toimineet Ilmajoen helluntaiseurakunnan saarnaajina ja evankelistoina.
- Martta Majalahti
- Lempi Kainu
- Viljo Koivisto (1954–1962)
- Olavi Karhu (1958–1959)
- Osmo Uusikylä (1960–1963)
- Alpo Renko (1969–1970)
- Olavi Karhu (1975–1977)
- Ahti Hautala (1978–1979)
- Leino Halkola (1983–1987)
- Tuula Suomi (1984–1986)
- Veikko Aro-Panula
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aro-Panula, Veikko & muut: Ilmajoen helluntaiseurakunta 1929–1989. Ilmajoki: Ilmajoen helluntaiseurakunta, 1989. ISBN 952-90-1291-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
