Suupohjan rata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suupohjan rata
Kristinestad, railway station..jpg
Perustiedot
Reitti SeinäjokiKaskinen
  (PeräläKristiinankaupunki)
Rakennettu 1909–1913
Avattu 1. elokuuta 1913
Lakkautettu Perälä–Kristiinankaupunki 1982
Purettu Perälä–Kristiinankaupunki 1992
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR
Henkilöjunia / vrk 0
Tavarajunia / vrk 2
Tekniset tiedot
Pituus 113 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei
Sallittu nopeus 40–50 km/h
Liikenteenohjaus
Suojastus ei
Kulunvalvonta ei

Suupohjan rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Seinäjoelta Kaskisiin. Rata haarautui alun perin Teuvan kunnan Perälästä myös Kristiinankaupunkiin,[1] mutta tämä osuus lakkautettiin vuonna 1982lähde?. Henkilöliikenne Kristiinankaupunkiin lakkautettiin 1968.[2] Henkilöliikenne Perälän asemalta Kaskisiin oli lakkautettu jo vuonna 1965. Kauhajoen Aronkylässä etelälounaaseen kulkeva rata kääntyy n. 90° länsiluoteeseen.lähde? Rataosuus on tärkeä Kaskisten satamalle, ja Kaskisten satama on tärkeä Suupohjan radalle.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin aseman ylikulkusilta ja itse rata rakenteilla 1910-luvulla

Ajatus Suupohjan radasta nostettiin ensi kertaa esille jo ennen varsinaisen Pohjanmaan radan valmistumista kristiinankaupunkilaisen valtiopäivämiehen Carl Alfred Carlströmin toimesta vuoden 1882 valtiopäivillä. Vuoden 1888 valtiopäivillä Carlström teki esityksen ratalinjan tutkimisesta Seinäjoen ja Kristiinankaupungin välillä. Vaikka hanke raukesi valtiopäivillä, rataa pohdittiin paikallisesti mm. Kauhajoella ja Ilmajoella 1880- ja 1890-luvuilla. Jälkimmäisessä pitäjässä pidettiin kokous aiheesta helmikuussa 1896, jossa joukko suupohjalaisia talollisia nimesi komitean asian ajamiseksi eteenpäin. Kokouksessa puitiin myös mahdollisuutta rakentaa rata yhdistämään Vaasan ja Porin radat, joka ei kuitenkaan koskaan toteutunut.[4]

Seinäjoen–Kristiinankaupungin–Kaskisten rautatien rakentamisesta päätettiin viimein vuosien 1905-1906 valtiopäivillä Carlströmin ja Kaskisten edustajan Guss Mattssonin johdolla.[4] Valtiopäivien päätös ja rautatien reitti sinetöitiin keisarillisella asetuksella 11. joulukuuta 1906. Senaatti päätti tarkan ratalinjan tutkimisesta huhtikuun 19. 1907, ja selvitys valmistui toukokuussa 1908, jonka perusteella rata määrättiin rakennettavaksi 6. syyskuuta 1909. Samalla hyväksyttiin Kaskisten valtuuston aloite haararadan rakentamisesta kaupungin satamaan. Radanrakennustyöt alkoivat lokakuussa 1909 rakennusmateriaalien, työkalujen ja työvoiman siirroilla vastavalmistuneelta Rovaniemi–Kemi-rataosan työmaalta, jonka jälkeen alkoivat pengerrystyöt välillä Seinäjoki–Perälä. Tämän osuuden valmistuttua vuonna 1910 aloitettiin sekä vastaavat työt Perälästä edelleen Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin että asemien rakennustyöt. Valtaosa näistä töistä valmistui seuraavana vuonna; vuodelle 1912 jäivät Kaskisten ja Kristiinan satamaratojen penkereet sekä asemarakennukset Perälästä eteenpäin.[5]

Kiskoitustyöt alkoivat Seinäjoen ja Perälän välillä toukokuussa 1911 ja saatettiin loppuun elokuun loppupuolella. Tämän jälkeen rataosa sorastettiin sopivaksi väliaikaiselle liikenteelle, joka alkoi 15. marraskuuta 1911,[5] aluksi yhden päivittäisen junan voimin.[4] Kiskoitustyöt jatkuivat seuraavan vuoden keväällä Perälästä eteenpäin: Kristiinankaupunkiin huhtikuusta toukokuuhun ja Kaskisiin toukokuusta kesäkuuhun. Haararadat avattiin väliaikaiselle liikenteelle 22. marraskuuta 1912, joskin niillä oli kuljetettu vaunukuormia jo syyskuusta lähtien. Rautatiehallitusta edustava komissio toteutti koko radan lopputarkastuksen heinäkuun 29.–31. päivinä 1913, jonka tuloksena se avattiin virallisesti vakinaiselle liikenteelle 1. elokuuta 1913.[5]

Liikenteen alku ja väheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskisten asema ja sen henkilökuntaa vuonna 1913

Radan valmistuessa Kristiinankaupunki oli edelleen Kaskista merkittävämpi satamakaupunki. Kristiinankin väestönkasvu oli jopa junaliikenteen myötävaikutus mukaan lukien edelleen hidasta; kesti 1950-luvulle asti, kun kaupungin asutus alkoi viimein levitä Pohjoislahden itäpuolelle asemanseudulle. Henkilöliikenne Kaskisiin oli katkolla vuosina 1956-1959 ja päättyi kokonaan 1964. Kristiinankaupungin haaralla henkilöjunia kulki vuoteen 1968 asti.[6]

Haararatojen liikennemäärät alkoivat kääntyä toisin päin vuodesta 1977 alkaen, kun Metsä-Botnia avasi Kaskisten sellutehtaan. Sellutehtaan liikenteen myötävaikutuksesta aikaisemmin Kristiinankaupunkiin kulkenut tavaravirta alkoi kanavoitua Kaskisiin, jonka myötä myös tavaraliikenne lakkasi Kristiinan haaralla helmikuussa 1982. Tämän johdosta rata purettiin kokonaan tarpeettomana vuonna 1991.[6]

Jäljelle jääneen Kaskisten radan liikennevirrat romahtivat sellutehtaan lakkautuksen johdosta 2008.[3] Suupohjan radalla oli tavaraliikennettä 69 000 nettotonnia vuonna 2016[7] ja kuljetusmäärä oli alimmillaan historiansa aikana.[2]

Vuonna 2017 Liikennevirasto tuli siihen lopputulokseen, että radan liikennöitävässä kunnossa pitämiselle ei ole perusteita. Rata olisi tarvinnut merkittäviä investointeja.[7] Liikennevirasto esitti radan kunnossapidon lopettamista vuoden 2019 lopulla.[8] Kunnossapidon lopettaminen olisi tarkoittanut radan sulkemista. Väylävirasto päätti kuitenkin jatkaa kunnossapitoa vuoden 2020 loppuun asti.[7]

Elpyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Äänekoskella käynnistettiin biotuotetehdas, joka lisäsi puun kysyntää ja vaikutti myös Suupohjan radan kuljetusmääriin.[2] Vuonna 2019 liikenteen määrä kasvoi 129 000 nettotonniin.[9] UPM aloitti puutavaran kuljetukset Suupohjan radalla.[10] Vuonna 2020 radan alueen kunnat ja Väylävirasto kustansivat Teuvalle puutavaran lastauslaiturin, jonka myötä liikenteen määrän uskottiin nousevan.[7] Laiturilta voidaan lastata 24:n vaunun puutavaratäysjunia[11], kun aiemmin puuta kuljetettiin vain 12 vaunun junilla[12]. Heti laiturin valmistuttua Stora Enso aloitti puun kuljetukset Teuvalta Sunilan sellu- ja ligniinitehtaalle Kotkaan[12]. Vuonna 2020 radan kuljetusmäärä oli 250 000 tonnia. Teuvan kuormauspaikan kuljetusmäärien arvioidaan kasvavan 320 000 tonniin vuoteen 2025 mennessä. Koska tavaraliikenteen määrä oli kasvanut, Suupohjan radan kunnossapitoa päätettiin jatkaa vuoden 2022 loppuun asti.[7]

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata on 113 km pitkä, yksiraiteinen, huonokuntoinen ja sähköistämätön. Radan huonon kunnon vuoksi junien nopeus on rajoitettu 40–50 kilometriin tunnissa. Rataa käytetään lähes yksinomaan raakapuun kuljetuksiin, jotka lähtevät Teuvalta tai saapuvat Kaskisten kemihierretehtaalle. Teuvalta kuljetetaan kuitupuuta muun muassa Pietarsaareen Alholman tehtaalle ja Äänekosken biotuotetehtaalle[2] ja kuusitukkeja lastataan Vilppulan sahalle.[11] Vuonna 2021 radalla oli 157 tasoristeystä ja 36 siltaa.[2][13]

Seinäjoen ja Kaskisten välisiä liikennepaikkoja on nykyään viisi: Koskenkorva, Lohiluoma, Kauhajoki, Teuva ja Närpiö.[14]

Radan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki–Koskenkorva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrönjoen ylittävä rautatiesilta Koskenkorvan aseman länsipuolella

Erkaannuttuaan Seinäjoen ratapihan pohjoispuolelta ja ylitettyään kantatien 67 rata risteää tieverkon kanssa ensi kertaa Vaasantiellä noin puoli kilometriä Seinäjoen asemasta. Kyrönjoen ylitettyään rata myötäilee kantatien 67 linjausta aina Teuvalle saakka. Seinäjoen ja ensimmäisen väliaseman Tuomikylän (km 428+320) välillä on sijainnut seisakkeita Itikassa (km 419+070), Joupissa (421+970), Latomäessä (422+500), Kosolassa (423+100) ja Sauniolla (425+480) entisen Seinäjoen maalaiskunnan alueella. Näistä kaikki Itikkaa lukuun ottamatta lakkautettiin jo ennen henkilöliikenteen päättymistä vuonna 1968. Rata ylittää Ilmajoen rajan Saunamäessä, josta noin kahden kilometrin päässä sijaitsee radan ensimmäinen väliasema Tuomikylä, noin 1,8 kilometrin yhtenäisellä suoralla osuudella Ilmajoen Ahonkylän taajamassa.[15][6]

Tuomikylän jälkeen ennen seuraavaa asemaa Ilmajokea on sijainnut vain alle kilometrin päässä toisistaan kaksi seisaketta, Nieminikkola (429+100) ja Nikkola (429+976). Rata kaartaa hiukan kohti länttä ja jatkuu suorana 12 kilometrin matkalla, jossa se risteää seututien 701 kanssa Ilmajoen keskustassa. Varsinainen Ilmajoen asema (434+494) sijaitsee juuri tasoristeyksen länsipuolella. Kyrönjoki liittyy radan ja kantatien 67 yhteiseen linjaukseen radan kulkiessa kohti Ilmajoen Koskenkorvaa. Ilmajoen suoran aseman jälkeisellä osuudella on sijainnut Rinteen (426+485), Peuralan (436+900), Isokoivun (438+078), Akkalan (438+900) ja Katajan (440+313) seisakkeet. Koskenkorvan asema sijaitsee ratakilometrillä 442+447 juuri Koskenkorvan tehtaiden pohjoispuolella. Koskenkorvan aseman jälkeen rata ylittää jälleen Kyrönjoen ja heti sen jälkeen alittaa valtatien 3.[15][6]

Koskenkorva–Kauhajoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata kääntyy Kauhajoen Aronkylässä noin 90 astetta länteen.

Kaarrettuaan lounaaseen ja ylitettyään Kurikan rajan noin 3 kilometrin päässä Koskenkorvalta rata saapuu Panttilaan, jossa sijaitsee Panttilan asema (447+090). Panttila avattiin seisakkeena vuonna 1931 ja korotettiin laituriksi vuonna 1936; se on näin Seinäjoelta luettuna radan ensimmäinen asema, joka ei lukeudu radan alkuperäisiin miehitettyihin liikennepaikkoihin. Panttilan ympäristössä rata myötäilee lyhyellä matkalla sekä valtatietä 3 että kantatietä 67, jotka erkanevat toisistaan Kyrönjoen länsipuolella Nikkolassa. Panttilaa edeltävät Jouppilan (445+250) ja Koivistonkylän (446+450) entiset seisakkeet. Panttilan jälkeen rata kaartuu etelään päin matkallaan kohti Kurikan taajama-aluetta ja asemaa (452+013). Tällä välillä sijaitsivat Antilankylän (448+200), Levulan (449+197) ja Paavolankylän (451+100) seisakkeet. Kurikan keskustassa sijaitsee kaksi tasoristeystä, joista pohjoisempi risteää seututien 689 kanssa. Noin viiden kilometrin päässä Kurikasta sijaitsee Miedon kylässä entinen samanniminen pysäkki (456+996); asemien puoliväliin asettui Louvonmäen seisake (454+655). Miedosta seuraavat seisakkeet olivat Kakkuri (458+622), Hakuni (459+898), Koukkari (460+800) ja Lahoo (462+167) seisakkeet, joista ensimmäisen paikkeilla rata alkaa seurata Kauhajoen uomaa. Viimeinen Kurikan alueella sijaitseva asema Lohiluoma sijaitsee noin puolen kilometrin päässä Kauhajoen rajasta.[15][6]

Kauhajoki–Närpiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettuaan Kauhajoen alueella noin 9 kilometrin matkan ja ohitettuaan Harjankylän (466+280), Laturin (467+600), Kohlun (468+200) ja Turjan (470+781) seisakkeiden jälkeen rata saapuu Aronkylään, jossa sijaitsee varsinainen Kauhajoen rautatieasema ratakilometrillä 472+720.[15][6] Välittömästi Kauhajoen aseman jälkeen kääntyy ns. Riskun väärä[4] noin 90 asteessa kohti länttä, jossa rata risteää toisen kerran kantatien 67 kanssa alittaen sen. Mutkan jälkeen rata kulkee liki 23 kilometrin matkan ilman suurempia käännöksiä. Kauhajokea seuraavat seisakkeet olivat Luomankylä (477+986) ja Survoneva (479+852), joiden jälkeen on kunnan toinen asema Kainasto (482+684).[15][6]

Noin 2,3 kilometriä Kainastosta rata ylittää Teuvan kunnan rajan, jonka ensimmäinen asema on Äystö (488+395). Kainaston ja Äystön välillä ei ole sijainnut seisakkeita. Hirsiahteen entisen seisakkeen (491+260) jälkeen Kauhajoelta alkanut loivakaarteinen osuus päättyy ja rata saavuttaa Teuvan kirkonkylän, jossa sijaitsee varsinainen Teuvan asema (497+474) raakapuuterminaaleineen. Kirkonkylältä rata seuraa Teuvajokea kohti länttä, jonka se ylittää noin 4,7 kilometrin päässä Teuvan asemasta. Vielä Teuvan alueella sijaitsi kaksi seisaketta, Aurala (499+156) ja Kaleva (502+387), joista seuraavana sijaitsi Perälän risteysasema ratakilometrillä 502+452. Kaskisten ja Kristiinankaupungin radat erkanivat toisistaan asemasta puoli kilometriä länteen päin; haarautumiskohdasta lukien Kaskisten jäljelle jäänyt rata kulkee 8 kilometriä viivasuoraan, jolla osuudella se risteää kantatien 67 kanssa kolmannen kerran sekä ylittää Närpiön ja Pohjanmaan maakunnan rajan.[15][6]

Närpiö–Kaskinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohitettuaan Karilan aseman (510+964) ja alitettuaan valtatien 8 rata ulottuu Närpiön keskustaajamaan, jossa sijaitsee varsinainen Närpiön asema kilometrillä 518+255. Närpiön aseman tulokaarteessa rata kaartuu lähes 90 astetta kohti lounasta. Heti aseman jälkeen rata ylittää Närpiönjoen ja risteää Seututien 676 kanssa Bäckbyssä, jonka kanssa se kulkee samaa linjaa aina Kaskisiin asti. Närpiön ja Kaskisten välillä seisakkeena oli ainoastaan Puronkylä (522+665) Närpiön puolella. Kuljettuaan noin 10 kilometrin matkan harvaan asutulla seudulla Närpiössä rata risteää jälleen seututien 676 kanssa ja ylittää sen kanssa Kovikenin lahden sekä Kaskisten kaupungin rajan. Kaskisissa rata kulkee kaupunkialueen läpi risteten sen katuverkon kahdessa paikassa ennen Kaskisten asemaa (530+522). Rata jatkuu varsinaisen aseman ohi vielä kaupungin satamaan sekä Metsä Boardin kemihierretehtaalle.[15][6]

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisimmän tiedon mukaan Seinäjoki-Kaskinen radan liikenne on päättymässä 31. joulukuuta 2022.[16]

Joulukuussa 2021 julkaistun Väyläviraston selvityksen mukaan rata voitaisiin kunnostaa joko kattavalla peruskorjauksella 30–50 vuodeksi (kustannusarvio 124 miljoonaa euroa) tai kevyemmällä menettelyllä 20 vuoden ajaksi (32 miljoonaa euroa). Väyläviraston selviyksen mukaan kumpikin vaihtoehto on ”erittäin kannattamaton”. Peruskorjauksen hyödyt muodostuisivat puukuljetusten kustannussäästöistä ja liikenteen päästökustannussäästöistä. Selvityksen mukaan nämä hyödyt ovat pienempiä kuin ylläpidon jatkamisesta aiheutuvat kunnossapitokustannukset ja tasoristeysonnettomuuksien aiheuttamat kustannukset. Metsäteollisuuden kuljetuskustannuksissa säästettävä euro aiheuttaisi valtiolle 3,9–9,3 euron kustannukset. Yhden hiilidioksidipäästötonnin vähennys tällä tavalla maksaisi 4 800–6 700 euroa. Radan korjaaminen kannattaisi vasta sitten, jos puun kuormausmäärä Teuvalla kasvaisi 2,6 miljoonan kuution tai 2,2 miljoonan tonnin suuruiseksi. Jos Suupohjan rata suljetaan liikenteeltä, voidaan radan ympäristöstä hankittava raakapuu kuljettaa joko teitä pitkin, tai junalla joko Parkanosta tai Seinäjoelle rakennettavan uuden kuormauspaikan kautta. Kaskisten kemihierretehtaan kuljetukset voidaan hoitaa joko autolla tai laivalla.[2]

E-P:n rautatieyhdistystä edustavan Jorma Vierulan mukaan puun tiekuljetusten maksimimatkaksi on laskettu 150 kilometriä. Etäisyys Pietarsaaren on 170 kilometriä, ja Äänekoskelle 270 km, joten mikäli Suupohjan rata lakkautetaan, ei puuta kannattaisi kuljettaa alueelta myöskään teitä pitkin.[17]

Rataosuuden vanhat sillat vaatisivat edelleen kunnostamista. Näitä on esimerkiksi Koskenkorvan rautatiesilta Ilmajoella. Väyläviraston tekemän kustannusarvion mukaan radan heikkokuntoisimpien kohtien korjaus maksaisi noin 22 miljoonaa euroa.[7] Koko radan peruskorjaamisen on arvioitu maksavan noin 120 miljoonaa. Ruralia-instituutin ja Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistyksen tutkimuksen mukaan peruskorjaus voisi maksaa itsenä takaisin kymmenessä vuodessa.[16]

Vuonna 2021 kuljetusten määrän arvioitiin ylittävän vähäliikenteisyyden rajan, joka on 300 000 nettotonnia, ja nousevan ainakin 350 000 nettotonniin.[9] Kemin biotuotetehdas nostaa Suupohjan radan kuljetukset 450 000 tonniin vuodessa.[2]

Henkilöliikenteen elvyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöliikenteen uudelleenkäynnistämistä Suupohjan radalla on tarkasteltu esimerkiksi vuonna 2020 valmistuneessa maakuntaliittojen ja kuntien duoraitiotieselvityksessä, jonka mukaan käynnistäminen edellyttäisi 37,5–41,9 miljoonan euron kustannuksia infrastruktuurin kehittämiseen. Henkilöliikennettä varten rata olisi korjattava 120 km/h tasolle, jotta se pystyisi kilpailemaan tieliikenteen kanssa. Käytännössä liikenne toteutettaisiin pidentämällä Ähtäristä tai Jyväskylästä Seinäjoelle liikennöiviä kiskobussivuoroja esimerkiksi Kauhajoelle saakka tai hankkimalla uusi kiskobussi liikennöimään Kaskisen ja Seinäjoen väliä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista
  2. a b c d e f g h Pekka Iikkanen, Tuomo Lapp: Seinäjoki–Kaskinen-radan peruskorjaus: Hankearviointi www.doria.fi. 15.12.2021. Viitattu 21.12.2021.
  3. a b Kun liikennerahat ovat tiukassa, rahoitusta etsitään kumppanuuksista – Seinäjoen ja Kaskisten välinen Suupohjan rata halutaan uuteen nousuun Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  4. a b c d Kanerva, Kristiina: Pohjanmaan rata ja Suupohjan rata Kauhajoen kotiseutumuseo. Viitattu 15.2.2022.
  5. a b c M. Viluksela: ”Seinäjoen–Kristiinankaupungin–Kaskisten rautatierakennus”, Valtionrautatiet 1912-1937, 2. osa. Helsinki: Rautatieläisten lepokotiyhdistys, 1937.
  6. a b c d e f g h i Iltanen, Jussi: ”12. Suupohjan rata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  7. a b c d e f Suupohjan radalla näkyvissä valoa – Teuvalle valmistuva lastausraiteen pidennys voi tuplata rataosan tavaraliikenteen parin vuoden takaisesta Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  8. Liikennevirasto esittää Suupohjan radan kunnossapidon lopettamista – Etelä-Pohjanmaan ratayhdistys kerää joukkoja taisteluun Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  9. a b Pohjanmaan rataosuuksille kuuluu hyvää: Suupohjan rata pääsemässä pois vähäliikenteisten luokasta, Haapamäen radalle valmisteilla pitkä ostoliikennesopimus Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  10. UPM aloittaa puutavaran kuljetukset Suupohjan radalla Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  11. a b Teuvan aseman puutavaran lastausraiteen pidennys alkaa Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  12. a b Pohjanmaan kuitupuuta Kotkaan asti – kiitos kokojunakuljetusten: "Kaikki isot metsäyhtiöt kuljettavat nyt puuta Suupohjan radalla" Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 6.4.2022.
  13. Ekman, Mirva & Möller Sari: Tasoristeysonnettomuuksissa menossa synkkä vuosi – Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan pahimpia paikkoja on yhä liikaa: "Yli ei voi ehtiä kuin tuurilla" 6.10.2021. Yle Uutiset. Viitattu 8.2.2022.
  14. Voutilainen, Jarkko & Peni-Nyman, Anniina & Kiiskinen, Lauri: ”6.10 Seinäjoki–Kaskinen”, Vähäliikenteiset radat: Tilanne ja tulevaisuus 2020. Väylävirasto, 2020. Teoksen verkkoversio.
  15. a b c d e f g Paikkatietoikkuna Maanmittauslaitos. Viitattu 26.2.2022.
  16. a b Tutkimus: Suupohjan radan peruskorjaus voisi maksaa itsensä takaisin 10 vuodessa Yle Uutiset. Viitattu 8.9.2021.
  17. Kylmä suihku Väylävirastolta: Seinäjoki–Kaskinen-junarataa ei kannata korjata, radan kohtalo ei ole silti vielä lopullisesti sinetöity ilkkapohjalainen.fi. Viitattu 21.12.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hellman, Patrik: Kaskinen–Seinäjoki rautatien kehityskelpoisuusselvitys. Euroopan unioni, Euroopan aluekehitysrahasto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Into, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]