Siirry sisältöön

Thomas Ball Barratt

Wikipediasta
Thomas Ball Barratt
Thomas Ball Barratt 16-vuotiaana.
Thomas Ball Barratt 16-vuotiaana.
Henkilötiedot
Koko nimi Thomas Ball Barratt
Syntynyt22. heinäkuuta 1862
Cornwall, Englanti
Kuollut29. tammikuuta 1940 (77 vuotta)
Oslo, Norja
Kansalaisuus norjalainen
Ammatti pastori
Vanhemmat
  • Alexander Barratt
  • Mary Ball
Puoliso Laura Barratt (o.s. Jakobsen)
Lapset 8
Muut tiedot
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta metodismi, helluntaiherätys

Thomas Ball "T. B." Barratt (22. heinäkuuta 1862 Cornwall, Englanti – 29. tammikuuta 1940 Oslo, Norja) oli brittiläissyntyinen norjalainen pastori, jota pidetään yleisesti "eurooppalaisen helluntailaisuuden isänä". Hänellä oli keskeinen rooli helluntailiikkeen tuomisessa Norjaan ja suureen osaan Eurooppaa 1900-luvun alussa. Hänen työnsä yhdisti metodistiset perinteet ja syntymässä olleen helluntailikkeen. Hän vaikutti kristinuskon kehitykseen evankelioinnin, julkaisutoiminnan ja sosiaalityön kautta.

Barrattia pidetään Lewi Pethruksen ohella merkittävänä pohjoismaisen helluntaiherätyksen keskeisenä henkilönä.[1]

Varhainen elämä ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas Ball Barratt syntyi heinäkuussa 1862 Cornwallissa, Englannissa kaivoksen johtaja Alexander Barrattin ja opettaja Mary Ballin pojaksi. Vuonna 1867, hänen ollessaan nelivuotias, perhe muutti Norjaan isän kaivostyön vuoksi. Thomasista tuli Norjan kansalainen.[2][3][4][5]

Thomas lähetettiin 11-vuotiaana takaisin Englantiin opiskelemaan metodistiseen oppilaitokseen, jossa hän koki uskonnollisen herätyksen 12-vuotiaana. Myöhemmin hän opiskeli teologiaa, taidetta ja musiikkia Wesleyan Collegiate Institutessa Tauntonissa. Palattuaan Norjaan hän opiskeli tunnetun norjalaisen säveltäjän Edvard Griegin ja taiteilija Olaf Dahlin johdolla sekä osoitti jo varhain lahjakuutta kirjoittamisessa, maalaamisessa ja säveltämisessä.[3][5][5]

Metodistinen työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barratt aloitti saarnaamisen 17-vuotiaana ja toimi pastorina Norjan metodistis-episkopaalisessa kirkossa vuosina 1882–1907. Barratt sai saarnaajakoulutuksen kotipaikkakunnallaan Varaldsøyssä. Hän käänsi Dwight L. Moodyn ja John Wesleyn kirjoituksia norjaksi. Ensimmäisen saarnansa Barratt piti joulukuussa 1880. Pari vuotta myöhemmin hän suoritti paikallissaarnajan tutkinnon Bergenissä.[6]

Hän toimi saarnaajana Kristianian toisessa metodistikirkossa vuosina 1885–1886. Hänet vihittiin metodistiseksi diakoniksi vuonna 1889 ja vanhimmaksi 1891. Vuonna 1899 Barrattit muuttivat Osloon.[6] Hän toimi pastorina ja esimiehenä useissa kirkoissa vuoteen 1907 saakka. Barratt perusti sosiaaliseen työhön keskittyvätn Kristiania Bymisjonin vuonna 1902 ja Byposten-lehden vuonna 1904, jonka kautta hän julkaisia maailmanlaajuisia kristillisiä uutisia ja artikkeleita.[3][5]

Helluntaiherätys ja vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrattin merkittävä kohtaaminen tapahtui vuonna 1906, kun hän oli matkalla Yhdysvalloissa metodistien asioissa keräämässä rahaa kaupunkilähetyksen työhön. New Yorkissa ollessaan hän sai vaikutteita alkavasta Azusa-kadun herätysliikkeestä (aloitettu huhtikuussa 1906 Los Angelesissa) uutislehti The Apostolic Faithin kautta. Lokakuussa hän koki hengellisen uudistumisen Christian and Missionary Alliance -talossa.[4][5][7]

Palattuaan Osloon 18. joulukuuta 1906 hän jakoi todistuksensa joulukirkossa, mikä sytytti Norjan helluntailiikkeen. Kokoukset 2 000-paikkaisessa urheiluhallissa vetivät valtavia väkijoukkoja, ja raportit parantumisista ja Pyhän Hengen kasteista levisivät nopeasti. Vuoden 1907 alkuun mennessä ainakin kymmenen ihmistä oli kokenut samanlaisia kokemuksia.[4]

Metodistit hylkäsivät Barrattin helluntaikokemukset ja peruuttivat hänen pappisvirkansa. Barratt perusti Filadelfia-kirkon Osloon vuonna 1907. Alkujaan seurakunta toimi itsenäisenä lähetystyönä ja sen asema virallistettiin vuonna 1916. Barratt toimi Filadelfian johtajana vuosina 1916–1940. [3]Hänen johdollaaan helluntailaisuudesta tuli Norjan toiseksi suurin protestanttinen kirkkokunta ja eurooppalaisen helluntailaisuuden keskus.[4][5]

Leviäminen Eurooppaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas Ball Barrattin vaikutus ulottui muun muassa Ruotsiin (Lewi Pethruksen välityksellä), Englantiin (pastori Alexander A. Boddyn vuonna 1907 Sunderlandissa pitämien konferenssien kautta), Saksaan, Tanskaan, Suomeen ja muuallekin. Barratt osallistui vuonna 1907 Sunderlandin kokouksiin ja valittiin vuonna 1939 Tukholmassa pidetyn Euroopan helluntaikonferenssin puheenjohtajaksi.[4][8]

Oslossa vierailivat myös saksalaiset luterilaiset papit Jonathan Paul ja E. Meyer, jotka veivät helluntaisanomaa Saksaan. Norjasta helluntaiherätys levisi nopeasti Ruotsiin. Metodistipastori Ågren tutustui seurakunnan toimintaan. Samoin nuori baptistipastori Lewi Pethrus vieraili Oslossa 1907 ja ystävystyi Barrattin kanssa. Barrattin toiminnasta tuli kansainvälistä. Vuonna 1908 Barratt vieraili Intiassa.[9]

Kuolema ja jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thomas ja Laura Barrattin hautakivi Oslossa.

Barratt kuoli 77-vuotiaana 29. tammikuuta 1940 Oslossa. Hänen hautajaisiinsa osallistui arviolta 20 000 surijaa, jotka täyttivät kadut. Saarnan piti hänen elinikäinen ystävänsä Lewi Pethrus. Hänet on haudattu Vår Frelsers Gravlundin hautausmaalle Norjan merkittävien henkilöiden joukkoon. Hänen graniittisessa hautakivessään on reliefi, jossa hän pitelee Raamattua, ja siihen on kaiverrettu teksti ”Norjan helluntaiseurakuntien ystävät pystyttivät”.[10]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas Ball Barratt avioitui Laura Christine Jakobsenin kanssa vuonna 1887. He saivat kahdeksan lasta, joista neljä selvisi aikuisikään. Hänen tyttärensä Mary Barratt Due oli tunnettu pianisti, joka perusti yhdessä miehensä kanssa Barratt Due -musiikki-insituutin Osloon vuonna 1927.[3]

Julkaisutoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas Ball Barratt muun muassa kirjan Urkristendommen gjenopplivet – pinsevekkelsen (suom. Alkukristillisyyden elpyminen – helluntailiikkeen herääminen) sekä useita laulukirjoja. Barrattin muistelmateos Erindringer julkaistiin vuonna 1941. Hän korosti teoksissaan iloista, sydämellistä uskoa ja maailmanlaajuista lähetystyötä.[3]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrat on kirjoittanut useita hengellisiä lauluja ja virsiä sekä kääntänyt niitä jo 18-vuotiaana. Hänen kokoelmansa Evangeliske Sanger ilmestyi 1887 ja kokoelma Maran ata 1911. Sen myöhemmässä laitoksessa oli 100 Barratin kirjoittamaa ja yli 130 kääntämää laulua.[11] Hänen laulunsa uudistivat pohjoismaista herätyslaulujen muotoa siten, että hän anglosaksiseen tapaa liitti lauluihin kertosäkeen, joka kertautuu jokaisessa säkeistössä.[1]

Barratin kirjoittamia lauluja on myös suomenkielisissä virsi- ja laulukirjoissa:

Hengellinen laulukirja

Seurakunta laulaa

Ruotsin kirkon virsikirja

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-420, s. 275. Visby: Wessmans musikförlag, 2017. ISBN 978-91-877-1052-0 (ruotsiksi)
  2. ↑ Ahonen 1994, s. 32
  3. 1 2 3 4 5 6 Tormod Engelsviken: Thomas Ball Barratt  Store Norske Leksikon. 25.3.2025. Viitattu 7.12.2025. (norjaksi)
  4. 1 2 3 4 5 T.B. Barratt and Revival in Norway Jen Miskov. 23.8.2019. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 6 This Week in AG History – Oct. 20, 1957 Assemblies of God. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  6. 1 2 Ahonen 1994, s. 33
  7. ↑ Ahonen 1994, s. 34
  8. ↑ Ahonen 1994, s. 35
  9. ↑ Ahonen 1994, s. 36
  10. ↑ Barratt, Thomas Ball Smith Wigglesworth. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 39. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Thomas_Ball_Barratt&oldid=23714851”