Isonkyrön vanha kirkko
| Isonkyrön vanha kirkko | |
|---|---|
 Isonkyrön kirkko etelästä. |
|
| Sijainti | Isokyrö |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Isonkyrön seurakunta |
| Rakentamisvuosi | noin 1513–1533 |
| Materiaali | harmaakivi |
| Istumapaikkoja | 400–500 |
| Avoinna yleisölle 2021 |
korjaustöiden vuoksi väliaikaisesti suljettu |
 |
|
Isonkyrön vanha kirkko on keskiaikainen kivikirkko Isossakyrössä Kyrönjoen rannalla. Pyhälle Laurentiukselle omistettu kirkko on rakennettu 1304 tai jopa 1200 luvun puolella [1]. Ajoitus on keskiaikaisista kirkkorakennuksista Suomen varmimpia ja tarkimpia.[1]
Se on nykyään niin sanottu autiokirkko eli jäänyt pois säännöllisestä jumalanpalveluskäytöstä uuden Isonkyrön kirkon valmistuttua vuonna 1877.[2] Kirkko on vuonna 2021 alkaneiden korjaustöiden vuoksi väliaikaisesti suljettu, mutta tulee jatkamaan normaalia toimintaansa korjaustöiden jälkeen.[3] Ennen korjaustöitä siellä pidettiin kesäisin Isonkyrön seurakunnan jumalanpalvelukset ja myös musiikkitilaisuuksia ja se oli auki kirkkoon tutustujille.[4] Kirkkoon sopii noin 400–500 henkilöä.[4]
Isonkyrön vanha kirkko sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[5] ja se on suojeltu vuonna 1891 Vaasan läänin maaherran päätöksellä.[6] Kirkon ympärillä oleva hautausmaa ei ole enää aktiivikäytössä.[6]
Rakenne ja mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonkyrön vanha kirkko on keskiaikaisessa asussa eli yksilaivainen ja sen sisäkaton tynnyriholvi on puinen.[5] Kirkon runkohuone on itä–länsisuuntainen, asehuone on sen eteläpuolella ja tiilinen sakaristo joen eli pohjoisen puolella.[2] Kirkossa on paanukatto, sen harjan korkeus on 23 metriä, runkohuoneen pituus on 33 metriä ja leveys on runsas 11 metriä.[2]
Rakentaminen ja ulkoasun muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjankyrön suuren pitäjän kirkoksi rakennetun harmaakivikirkon paikalla oli aikaisemmin puinen kirkko, jonka viereen rakennettiin aluksi tiilestä sakaristo, joka on kirkon vanhin nykypäiviin säilynyt osa.[2] Se on rakennettu 1510-luvulla, runkohuone tehtiin kivestä puukirkon paikalle 1520-luvulla ja sen valmistuttua 1530-luvun alussa asehuone.[2] Kirkkoon suunniteltiin tiilestä muurattuja holveja, mutta ne jäivät uskonpuhdistuksen aiheuttamien rahavaikeuksien takia tekemättä.[2] Kirkkosalia kattaa keskiaikaisen perinteen ja mallin mukainen tynnyriholvinen lautakatto vuodelta 1710.[5]
Kirkon alkuperäiset ikkunat olivat pienet, vuonna 1707 laajennettiin alttaripäädyn ja eteläsivun ikkunoita ja tehtiin kokonaan uusi ikkuna-aukko pohjoispuolelle.[2] Länsipäädyssä oleva ovi portaaleineen ja sen yläpuolinen pyöreä ikkuna ovat alkuperäiset.[5] Pyöreää ikkunaa kutsutaan Tohnin akkunaksi; tarinan mukaan Töysän Tohnin kylästä oleva Tohnin äijä osallistui kirkon rakentamiseen kantamalla yksin kainalossaan ison kiven Lapuan Simpsiöstä asti ja tuo kivi olisi päätynyt kirkon muuriin pyöreän päätyikkunan yläpuolelle.[7]
Asehuonetta on korotettu alkuperäisestä[5] ja runkohuoneen tiilestä muuratut päädyt on purettu vuonna 1820.[5] Kirkon muureja on vahvistettu 1923–1924.[2] Sen perustuksia on vahvistettu myös vuonna 1972, jolloin kirkko salaojitettiin ja lisättiin pintavesien ohjausta.[8] Vuosien 1978–1984 korjauksessa pohjoislappeen paanut uusittiin ja katto tervattiin kauttaaltaan.[8]
Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalkkimaalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonkyrön kirkko on kuuluisa 1560-luvulla tehdyistä yhteensä 114 kalkkimaalauksesta, jotka kiertävät kirkkoa nauhamaisesti kolmessa rivissä.[2] Ylimmän rivin maalaukset esittävät Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan tapahtumia.[2] Keskirivissä esitetään tapahtumia Jeesuksen elämästä[2] ja alin rivi käsittää vertauksia pyhäpäivien saarnoista.[2] Maalausten teettämisen kustansi omin varoin kirkkoherra Jaakko Geet.[2] Vuonna 1666 kirkkoherra Isak Brenner peitätti kuvat kalkkilaastilla ja niiden olemassaolo unohtui vähitellen.[2] Maalaukset löydettiin ja otettiin esiin vuonna 1885.[2] Ne entisöitiin ensimmäisen kerran vuosina 1926–1927[5] ja myöhemmin 1930-luvulla ne restauroi taiteilija Oskari Niemi.[9] Maalausten viimeisin konservointi tehtiin 1978–1984.[8]
Kiinteä sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkoon oli rakennettu lehteri vuonna 1753.[5] Sen rakenteet purettiin 1885, jolloin seinämaalaukset otettiin esiin laastin alta.[5] Samassa yhteydessä uusittiin kirkon penkit.[5] Penkit uusittiin myös vuosina 1926–1927 seinämaalausten ensimmäisen restauroinnin yhteydessä.[5] Vuosien 1978–1984 korjauksen yhteydessä penkkijärjestys uusittiin, penkit maalattiin ja istuinkoteloihin lisättiin sähkölämmitys.[8]
Vuosina 1770–1771 uusittiin kirkon koko kiinteä sisustus rokokootyyliseksi.[5] Siitä ovat jäljellä koristeelliset alttarilaite ja saarnastuoli.[5] Ne teki ilmajokelainen puuseppä Abraham Runström ja maalasi vaasalainen taidemaalari Johan Alm.[5] Runströmin ja Almin kädenjälkeä on myös vuonna 1753 rakennettuun lehteriin uusittu etuseinä apostolinkuvineen.[8] Seinämaalausten esiinoton yhteydessä 1885 lehterin etuseinä kiinnitettiin eteläseinälle kirkon etuosaan, muu osa lehteristä purettiin.[8]
Irtaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alttariseinän kaksi alttarikaappia ovat rekonstruoituja ja 1500-luvun vaihteesta.[2] Kirkossa on myös keskiaikaisia puuveistoksia, tunnetuin niistä 1400-luvulta.[2]
Muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuijasota alkoi, kun Isonkyrön kirkolla 25. marraskuuta 1596 huovi sai surmansa kahakassa.[10] Kirkolla päättyi myös Jaakko Ilkan ja viiden muun nuijapäällikön elämä tammikuun 1597 lopulla, kun heidät mestattiin kirkon kohdalla Kyrönjoessa olevalla Kontsaansaarella.[10] Kirkkomaan vierelle on pystytetty tapahtumien muistomerkki.[8]
Napuen taistelussa 19. helmikuuta 1714 kaatuneiden joukkohauta on kirkkomaalla.[8] Vuonna 1984 hautapaikalle pystytettiin luonnonkivinen muistokivi.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 498–501. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Isokyrön vanha kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 11.12.2010. Museovirasto. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ Yli 500-vuotias Isonkyrön vanha kirkko restauroidaan Museoviraston tarkassa ohjauksessa: "Aina, jos poistetaan jotain vanhaa, se on lopullisesti poissa" Yle Uutiset. 8.3.2021. Viitattu 24.11.2021.
- ↑ a b Rakennukset Isonkyrön seurakunta. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Isonkyrön vanha ja uusi kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ a b Pääkirkko, siunauskappeli ja hautausmaat Isonkyrön seurakunta. Viitattu 13.9.2015.
- ↑ Tohnin kylän historiaa, tarinaperinnettä ja nähtävyyksiä: Tohni Kyrön kivikirkkoa rakentamassa Tohnin kyläseura ry. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ a b c d e f g h i Vanha kirkko Isonkyrön seurakunta. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ Vanha kirkko Isonkyrön kunta. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ a b Remes, Mika: Jaakko Ilkka – Suomen kyseenalaisin julkkis (Artikkeli julkaistu Tiede-lehdessä 6/2010) Tiede.fi. 2010. Viitattu 13.9.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isonkyrön vanha kirkko Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta